Wikipedia

Pitcairnsaaret

Britannian merentakainen alue Tyynellämerellä

Pitcairnsaaret[1] (englanniksi Pitcairn Islands, pitcairniksi Pitkern Ailen) on neljästä saaresta (asuttu Pitcairn, asumattomat Oeno Island, Hendersoninsaari ja Ducie Island) koostuva saariryhmä eteläisellä Tyynellä valtamerellä, suurin piirtein Uuden-Seelannin ja Perun välisen matkan puolivälissä. Se on Britannian viimeinen siirtomaa Tyynellämerellä. Sen asukkaat ovat HMS Bountyn kapinallisten ja tahitilaisten jälkeläisiä.[2][3] Pääsaaren (Pitcairnin) asutuksen syntyhistoriasta on tehty useita kirjoja ja elokuvia. Monen saarelaisen sukunimi on peräisin tuolta aikakaudelta.

Pitcairnsaaret
Pitcairn Islands
Pitkern Ailen
lippu vaakuna

Valtiomuoto Britannian kruununsiirtokunta
Kuvernööri Iona Thomas
Pormestari Charlene Warren-Peu
Pääkaupunki Adamstown
Pinta-ala
– yhteensä 62 km² (sijalla )
Väkiluku (2022) 50 (sijalla 236)
– väestötiheys 0,96 as. / km²
Viralliset kielet englanti, pitcairn
Valuutta Uuden-Seelannin dollari (NZD)
Aikavyöhyke UTC−8
– kesäaika ei käytössä
Itsenäisyys
– Julistettu
– Tunnustettu
Lyhenne PN, PCN
Kansainvälinen
suuntanumero		 870
Kansallislaulu ”God Save the King”

Historia

muokkaa

Arkeologit ovat arvelleet, että Pitcairnilla olisi ollut polynesialaista asutusta vielä 1400-luvulla, mutta saari oli asumaton espanjalaisen Pedro Fernández de Quirósin käydessä siellä ensimmäisenä eurooppalaisena vuonna 1606. Saaren löysi englantilainen Philip Carteret[4] vuonna 1767, ja saari nimettiin sen ensimmäiseksi nähneen aluksen miehistöön kuuluvan jäsenen mukaan.lähde?

HMS Bountyn kapinoitsijat ja heidän tahitilaiset kumppaninsa asettuivat saarelle 1790. Bountyn hylky löydettiin uudelleen vuonna 1957 National Geographic Societyn tutkimusmatkalla Bounty Bayn lahdesta. Ensimmäiset asukkaat elättivät itsensä kalastuksella ja maanviljelyllä. Elämä ei ollut kuitenkaan helppoa, ja saarelaisten keskinäiset välit alkoivat heiketä. Murhat, sairaudet ja alkoholismi veivät monia ennenaikaiseen hautaan. Johtohenkilöt John Adams ja Edward ”Ned” Young turvautuivat nyt Raamattuun ja ryhtyivät sen pohjalta luomaan rauhanomaista ihanneyhteisöä. Tahitilaiset kääntyivät kristinuskoon.lähde?

Vuonna 1808 amerikkalainen laiva löysi unohdetut saaret uudelleen. Bounty-laivan kapinallisista oli tällöin elossa enää yksi, joka armahdettiin. Britannia päätti ottaa saaret siirtomaakseen 1838, jolloin sille kirjoitettiin oma perustuslaki. Perustuslaki takaa äänioikeuden kaikille saaren vähintään 18 vuotta täyttäneille asukkaille. Saari oli myös yksi ensimmäisistä Britannian alaisista alueista, joka antoi äänioikeuden myös naisille.[5].

1850-luvun puolivälissä saarella alkoi olla enemmän asukkaita kuin siellä pystyi elämään, joten saarelaiset pyysivät kuningatar Viktorialta apua. Hän tarjosi heille 3. toukokuuta 1856 Norfolkinsaarta, jonne koko saaren 193-henkinen asujaimisto suuntasikin. Puolitoista vuotta myöhemmin 17 heistä palasi Pitcairnille, ja viisi vuotta myöhemmin palasi 27 muuta.lähde?

Vuonna 1886 saarella vieraili adventisti John Tay, ja suurin osa saarelaisista kääntyi seitsemännen päivän adventismiin, joka on siitä lähtien ollut saaren valtauskonto.lähde?

Vuonna 1914 Panaman kanavan avaamisen jälkeen Pitcairn oli Uuteen-Seelantiin matkaavien risteilijöiden suosima pysähdyspaikka, jossa alkoi käydä laivoja viikoittain.[6]

Saaren väkiluku oli suurimmillaan 233 vuonna 1937. Sen jälkeen asukkaita on muuttanut ulkomaille, erityisesti Uuteen-Seelantiin, ja nykyinen väkiluku on alle 60.[7]

Seitsemän Pitcairnilla asuvaa ja kuusi sieltä pois muuttanutta miestä olivat syytettyinä 96 seksuaalirikoksesta nuoria tyttöjä kohtaan. Oikeudenkäynti pidettiin Uudessa-Seelannissa Britannian lakien mukaisesti vuonna 2004. Kuusi miehistä tuomittiin, mukaan lukien saaren päämies Shawn Christian. Syytetyt kiistivät Britannian lakien voimassaolon Pitcairnissa ja väittivät Pitcairnia itsenäiseksi valtioksi. Oikeus hylkäsi väitteen.[8]

 
Adamstown

Politiikka

muokkaa

Saarilla Yhdistyneen kuningaskunnan hallitsijan valtaa edustaa Pitcairnin kuvernööri, jona toimii Britannian Uuden-Seelannin lähettiläs (engl. High Commissioner)[9]. Elokuusta 2022 alkaen kuvernöörinä on toiminut Iona Thomas.[10]

Käytännössä saarella valtaa pitää kymmenhenkinen saarineuvosto ja sen puheenjohtaja, josta käytetään arvonimeä pormestari.[11] Pormestari valitaan kolmen vuoden väleinlähde?.

Samaa sukupuolta olevat parit saavat mennä naimisiin Pitcairnilla.[12]

Maantiede

muokkaa
 
Pitcairnin kartta

Pitcairn sijaitsee noin 2 170 kilometriä eteläkaakkoon Tahitista. Etäisyys Uuteen-Seelantiin on 5 310 kilometriä ja Panamaan 6 600 kilometriä.[13]

Pitcairnsaaret koostuvat neljästä saaresta, joista yksi, Pitcairn, on asuttu. Muut saaret ovat Oeno Island, Henderson Island ja Ducie Island.[13] Pitcairn ja Henderson ovat tulivuoripohjaisia, Ducie on koralliatolli. Ainoastaan Pitcairnille pääsee veneellä Bounty Bayn kautta.

Talous

muokkaa

Pitcairnilla kasvaa runsaasti hedelmiä ja vihanneksia, kuten sitruunaa, sokeriruokoa, vesimelonia, banaania, jamssia, ananaksia ja papuja. Elannon yhdyskunnalle tuovat kalastus, viljely omiin tarpeisiin ja käsityöt. Rahatuloa saadaan postimerkkien ja hunajan myynnistä ohikulkeville laivoille. Paikallisen hunajan sanotaan olleen kuningatar Elisabet II:n suosiossa.[5] Kauppaa hankaloittaa saarten etäinen sijainti: siellä ei ole lentokenttää eikä satamaa, vaan ohi kulkeville laivoille täytyy mennä veneellä. Muutamat risteilyalukset tekevät parin tunnin pysähdyksen saarella, jolloin turistit pääsevät maihin.[14]

Saarella ei kerätä veroja.[15] Sen sijaan kaikkien fyysisesti kykenevien saarten aikuisten oletetaan osallistuvan tarpeen vaatiessa julkisiin töihin, esimerkiksi teiden ja julkisten rakennusten kunnostukseen sekä vierailevien laivojen rahdin purkuun.[16][17]

Väestöjakauma

muokkaa

Suurin osa Pitcairnin asukkaista on Bountyn kapinan jälkeläisiä, minkä näkee myös heidän sukunimistään. Suurin osa saarelaisista on seitsemännen päivän adventisteja ja kuuluu adventtikirkkoon. Tästä syystä monet saarelaiset viettävät lepopäivää lauantaisin.[12] Saarella puhutaan pitcairnin kieltä, joka on 1700-luvun englannin ja tahitin pohjalta syntynyt kreolikieli.[18]

Saarella syntyi ensimmäinen lapsi 17 vuoteen syyskuussa 2003.[19] Pitcairn on pyrkinyt houkuttelemaan saarelle asukkaiksi nuoria pariskuntia, mutta tulokset ovat olleet laihoja. Saarille muuttavalta henkilöltä vaaditaan 30 000 dollarin säästöjä sekä riittävästi varallisuutta rakentaa itselleen talo. Vuoteen 2020 mennessä kyselyitä saarelle muuttamisesta oli tullut 700, mutta tästä huolimatta yhtään maahanmuuttoprosessia ei ollut käynnistetty.[17][20]

 
Adamstownin kirkko

Kulttuuri

muokkaa

Pitcairnin kulttuuri on kielen tapaan sekoitus brittiläisiä ja tahitilaisia vaikutteita. Seitsemännen päivän adventistien lähetystyö 1890-luvulla on vaikuttanut vahvasti Pitcairnin kulttuuriin, vaikka vain harva saarelainen harjoittaa nykyisin uskontoa aktiivisesti.[21] Uskonnollislähtöisiä sääntöjä, jotka kielsivät alkoholin käytön, tanssimisen ja julkisen kiintymyksen osoittamisen saarella on sittemmin väljennetty, eikä alkoholinkäyttöä varten enää tarvitse hankkia lisenssejä. Saarella on yksi lisensoitu kahvila ja baari, ja alkoholijuomia ja tupakkaa saa ostaa virallisesta kaupasta.[22] Huolimatta seitsemännen päivän adventilaisuuden dominoivasta asemasta, Pitcairnsaarilla on uskonnonvapaus.[15]

Juhlapäivät

muokkaa
  • Bounty Day (Bounty-päivä), vietetään Bountyn polttamisen ja siteiden kotimaahan katkaisemisen kunniaksi vuosittain 23. tammikuuta.[23]

Lähteet

muokkaa
  1. ↑ Pitcairnsaaret Eksonyymit. Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 7.8.2019.
  2. ↑ The real story behind the infamous mutiny on the H.M.S. Bounty National Geographic Society. 27.4.2021. Viitattu 16.2.2024. (englanniksi)
  3. ↑ Mutiny on the Bounty Royal Museums Greenwich. 2024. Viitattu 16.2.2024. (englanniksi)
  4. ↑ Rantala, Risto―Turtia, Kaarina (toim.): Suuri suomalainen tietosanakirja, osa 2, sivu 770 hakusana: Pitcairn, Helsinki: Suuri Suomalainen Kirjakerho, 1988, ISBN 951-643-288-3
  5. ↑ a b The forgotten history of Pitcairn Island 8.4.2017. The History Guy: History Deserves to Be Remembered. Viitattu 7.9.2020. (englanniksi)tarvitaan parempi lähde
  6. ↑ History (Arkistoitu – Internet Archive) Pitcairn Government
  7. ↑ Pitcairn Islands The World Factbook. Washington, DC: Central Intelligence Agency. (englanniksi)
  8. ↑ Six guilty in Pitcairn sex trial BBC News. 25.10.2004. (englanniksi)
  9. ↑ British High Comission Wellington Gov.uk. 1.2.2022.
  10. ↑ Ms Iona Thomas OBE gov.uk. Viitattu 10.9.2022. (englanniksi)
  11. ↑ Pitcairn Government library.puc.edu. Viitattu 5.9.2020.
  12. ↑ a b FAQ 2022. Pitcairn Island Immigration. Arkistoitu 6.8.2021. Viitattu 4.9.2022. (englanniksi)
  13. ↑ a b Pitcairnin viralliset internetsivut The Government of Pitcairn Islands. Viitattu 28.9.2016.
  14. ↑ Cruise Ship Schedule Visit Pitcairn. 2022. Pitcairn Islands Tourism. Viitattu 4.9.2022. (englanniksi)
  15. ↑ a b Finances Pitcairn Island Immigration. 2022. Arkistoitu 18.5.2020. Viitattu 31.12.2022. (englanniksi)
  16. ↑ Pitcairn today onlinepitcairn.com. Arkistoitu 2014. Viitattu 31.12.2022. (englanniksi)
  17. ↑ a b Pitcairn Island: When is Free Land Worth the Price? Nomad Capitalist. 15.10.2019. Viitattu 31.12.2022. (englanti)
  18. ↑ Pitcairn Languages 2022. stamps.gov.pn. Viitattu 4.9.2022. (englanniksi)
  19. ↑ Macleod, Hugh: First birth in 17 years on troubled Pacific outpost The Independent. 17.9.2003. Viitattu 5.9.2020. (englanniksi)
  20. ↑ Pitcairn Island taxfitness.com.au. 11.10.2020. Viitattu 31.12.2022. (englanniksi)
  21. ↑ Pitcairner in Pitcairn Islands joshuaproject.net. 2020. Viitattu 5.9.2020. (englanniksi)
  22. ↑ Pitcairn Island Government Ordinance. government.pn, Archive.org
  23. ↑ Philip Tibbetts: Pitcairn Islands - Bounty Day The Flag Institute. Viitattu 5.9.2020. (englanti)

Aiheesta muualla

muokkaa
  •   Matkaopas aiheesta Pitcairn Wikimatkoissa
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Pitcairnsaaret&oldid=22826520”