Wikipedia

Pentti Siimes

suomalainen näyttelijä (1929–2016)

Pentti Kalevi Siimes (10. syyskuuta 1929 Helsinki – 27. lokakuuta 2016 Helsinki[2]) oli suomalainen näyttelijä.[3] Hän sai urastaan Pro Finlandia -mitalin 1982[4] ja Suomen Kulttuurirahaston 50 000 markan tunnustuspalkinnon vuonna 1988.[5]

Pentti Siimes
Pentti Siimes vuonna 1959.
Pentti Siimes vuonna 1959.
Henkilötiedot
Koko nimi Pentti Kalevi Siimes
Syntynyt10. syyskuuta 1929
Helsinki
Kuollut27. lokakuuta 2016 (87 vuotta)
Helsinki
Ammatti näyttelijä
Puoliso Elina Pohjanpää (vih. 1956; k. 1996)
Lapset Tarja Siimes
Paula Siimes
Näyttelijä
Aktiivisena 1946–2008
Palkinnot

Pro Finlandia (1982)
Suomen Kulttuurirahaston palkinto (1988)
Näyttämötaiteen valtionpalkinto (1999)[1]

Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie
Svensk Filmdatabas

Ura

muokkaa

Teatterissa

muokkaa

Pentti Siimes valmistui Teatterikoulusta 1953.[3] Hän teki merkittävän uran laaja-alaisena teatterinäyttelijänä. Hän työskenteli Suomen Kansallisteatterin näyttelijänä yhtäjaksoisesti yli neljä vuosikymmentä, vuosina 1953–1994.[6]

Siimes näytteli Helsingin kaupunginteatterissa erittäin suositussa näytelmässä Kvartetti vuosina 2002–2007. Tammikuussa 2008 Siimes ilmoitti jäävänsä eläkkeelle teatterityöstä.[7]

Elokuvissa, televisiossa ja radiossa

muokkaa

Siimes oli 1950-luvulla yksi eniten elokuvissa käytetyistä näyttelijöistä.[6] Eräs Siimeksen tunnetuimmista elokuvarooleista on Määttä elokuvassa Tuntematon sotilas (1955). Hänet muistetaan myös 1960-luvun alussa tehdyistä Komisario Palmu -elokuvista. Hän esitti kolmessa ensimmäisessä Palmu-elokuvassa eri roolihahmoja.[8]

Ohjaaja William Markus antoi Siimekselle ensimmäisen pääosan elokuvassa. "Rakkaus kahleissa" (1955) päänäyttelijöinä nähtiin Siimes ja Åke Lindman. Siimes näytteli lukuisissa Markuksen ohjaamissa elokuvissa.[9]

Monet Siimeksen elokuva- ja televisiorooleista olivat humoristisia.[6] Siimes näytteli muuan muassa Spede Pasasen elokuvissa ja televisio-ohjelmissa kuten Spede Show’ssa 1970-luvulla. Vuonna 1970 Siimes oli mukana sarjassa Ilkamat ja 1979 suositussa Parempi myöhään... -ohjelmassa, jota hän juonsi yhdessä Ritva Valkaman kanssa. 1990-luvulla Siimes näytteli Ere Kokkosen Vääpeli Körmy -elokuvissa eversti Tossavaista.[10][11]

Siimes oli mukana monissa radiokuunnelmissa.[6] Teatteriuransa päätettyään Siimes jatkoi vielä pienimuotoista työskentelyä televisiolle ja luki 2008–2009 joka toinen viikko TV1:n Pisara-ohjelmassa muutaman minuutin pituisia tekstejä. Vuonna 2008 valmistui myös televisioelokuva Thomas, jossa Siimeksen lisäksi näytteli Lasse Pöysti.[12]

Henkilökuva

muokkaa

Työtoverit muistavat Siimeksen olleen tunnollinen, ahkera ja kannustava ihminen, joka otti toiset huomioon. Hänellä oli erinomainen muisti ja erittäin hyvä ajoituskyky ja huumorintaju.[6]

Yksityiselämä

muokkaa

Pentti Siimeksen vanhemmat olivat kirjapainotyöntekijä Paul Siimes (synt. Pawel Starkowski) ja ompelija Hilja Siimes (o.s. Keinänen)[13], jotka solmivat avioliiton vuonna 1922. Isä oli Puolan kansalainen, vaikka olikin äitinsä puolelta suomalainen ja syntynyt Suomessa. Hän suomensi nimensä virallisesti vuonna 1926, jolloin perheeseen syntyi ensimmäinen lapsi, Pentin sisar Sirkka. lähde? Tampereella asunut Paul Siimes sai perheineen Suomen kansalaisuuden vuonna 1932.[14]

Pentti Siimes oli naimisissa näyttelijä Elina Pohjanpään kanssa vuodesta 1956 tämän kuolemaan 1996 saakka. Liitosta syntyi kolme tytärtä: Tarja, Hanna-Mari ja Paula,[3] joista Tarja ja Paula ovat näyttelijöitä. Siimes kuoli pitkään sairastettuaan lokakuussa 2016.[15] Hänet on haudattu vaimonsa Elina Pohjanpään viereen Hietaniemen hautausmaalle Helsinkiin.[16][17]

Pentti Siimeksen elämästä ilmestyi Otavan kustantamana vuonna 2002 Lauri Meren kirjoittama 320-sivuinen kirja Pentti Siimes: Näyttämöllä, kotonaan.[18][19]

Valikoitu filmografia

muokkaa
Pääartikkeli: Pentti Siimeksen filmografia
Ääninäyttelijänä
Pääartikkeli: Ääninäyttelijäroolit ovat omassa luettelossaan.

Lähteet

muokkaa
  • Korsberg, Hanna: Siimes, Pentti (1929–2016). Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 31.10.2016. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  • Meri, Lauri: Pentti Siimes: Näyttämöllä, kotonaan. Helsinki: Otava, 2002. ISBN 951-1-17798-2

Viitteet

muokkaa
  1. ↑ Pentti Siimes sai näyttämötaiteen valtionpalkinnon MTV Uutiset. 5.11.1999. Viitattu 7.7.2023.
  2. ↑ Näyttelijä Pentti Siimes on kuollut Iltalehti. 29.10.2016 (päivitetty 30.10.2016). Helsinki: Alma Media Suomi Oy. Viitattu 29.10.2016.
  3. ↑ a b c Huovinen, Pentti: Kuka kukin on 1978, s. 896. Helsinki: Otava, 1978. ISBN 9511047558 Teoksen verkkoversio (viitattu 7.3.2013).
  4. ↑ Suomen Leijonan Pro Finlandia -mitalin saajat 1945–2016 (1980-luku) Ritarikuntien kanslia. Viitattu 15.4.2017.
  5. ↑ Keskusrahaston palkinnot (vuonna 1988) Suomen Kulttuurirahasto. Viitattu 15.4.2017.
  6. ↑ a b c d e Meri, Lauri & Salomaa, Marja: Pentti Siimes (muistokirjoitus) Helsingin Sanomat. 16.11.2016. Helsinki: Sanoma Media Finland Oy. Arkistoitu 16.11.2016. Viitattu 8.11.2016.
  7. ↑ Jokinen, Juha Veli: Pentti Siimes ei palaa näyttämöille Iltalehti. 16.1.2008. Helsinki: Alma Media Suomi Oy. Viitattu 8.12.2012.
  8. ↑ Komisario Palmu -elokuvat kestävät kulutusta Yle Teema. 30.10.2014 (päivitetty 31.12.2018). Viitattu 20.2.2019.
  9. ↑ Niko Jutila: Pentti Siimes 1929–2016 Elokuvauutiset.fi. 31.10.2016. Viitattu 16.8.2024.
  10. ↑ Niko Jutila: Vääpeli Körmy ja vetenalaiset vehkeet (1991) Elokuva Uutiset. Arkistoitu 20.2.2019. Viitattu 20.2.2019.
  11. ↑ Parempi myöhään Elonet.. Viitattu 20.2.2019
  12. ↑ Thomas Elonet.. Viitattu 20.2.2019
  13. ↑ Korsberg 2016, s. ?.
  14. ↑ Muita asioita. Aamulehti, 5.10.1932, nro 270, s. 3. Kansalliskirjasto. Viitattu 16.1.2021.
  15. ↑ Näyttelijä Pentti Siimes on kuollut Kaleva. 29.10.2016. Oulu: Kaleva Oy. Viitattu 29.10.2016.
  16. ↑ Viimeiset leposijat Silviisii. Viitattu 12.9.2018.
  17. ↑ Helsingin seurakunnan hautahaku (Pentti Kalevi Siimes) Hautahaku.fi. Viitattu 4.9.2024.
  18. ↑ Pentti Siimes surun vuosien jälkeen: Velmuluonne on tulossa takaisin Ilta-Sanomat. 16.10.2002. Sanoma Media Finland Oy. Viitattu 15.4.2017.
  19. ↑ Korsberg, Hanna: Julkisen ja yksityisen risteyksessä (Kirja-arvostelu: Meri, Lauri: Pentti Siimes näyttämöllä, kotonaan) 14.1.2003. Agricola–Suomen historiaverkko. Arkistoitu 3.8.2017. Viitattu 15.4.2017.

Aiheesta muualla

muokkaa
 
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Pentti Siimes.
  • Aunila, Seija: Kulttuuri ja viihde: Teatterin ja tanssin tekijät: Pentti Siimes Yle Elävä arkisto. 9.9.2009. Arkistoitu 16.11.2011.
  • Palander, Misa: Pentti Siimes Kansallisteatterin virtuoosina näytäntökaudella 1987–1988 9.5.2006. Arkistoitu 28.10.2008.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Pentti_Siimes&oldid=22711316”