Passchendaelen taistelu

 

Passchendaelen taistelu
Osa länsirintamaa ensimmäisessä maailmansodassa
Passchendaele ennen ja jälkeen taistelun. Pohjoinen oikealla.
Päivämäärä: 31. heinäkuuta – 10. marraskuuta 1917 Paikka: Ypres, Belgia Lopputulos: Pattitilanne
Osapuolet
Yhdistynyt kuningaskunta  Ranska  Kanada  Australia  Uusi-Seelanti	Saksan keisarikunta
Komentajat
Douglas Haig Hubert Gough Herbert Plumer François Anthoine	Erich Ludendorff kruununprinssi Rupprecht Friedrich Sixt von Armin
Tappiot
448 000 kaatunutta ja haavoittunutta	260 000 kaatunutta ja haavoittunutta

Australialaisia joukkoja kaasunaamari päässään Ypresissä vuonna 1917

Passchendaelen taistelu (Passendalen taistelu, Flanderin taistelu eli Ypresin kolmas taistelu) käytiin 31. heinäkuuta – 6. marraskuuta 1917 ensimmäisen maailmansodan länsirintamalla. Taistelussa ympärysvallat yrittivät murtaa Saksan rintamalinjat ja edetä Belgiaan. Ympärysvallat saavuttivat jonkinlaisia voittoja, mutta eivät sitä läpimurtoa jota Haig oli havitellut, ja taisteluiden inhimillinen hinta oli kova. Taistelusta tuli eräs ensimmäisen maailmansodan suurimmista ja helvetinomaisuutensa takia kuuluisa. Lännestä tuleva hyökkäys Saksan joukkoja vastaan epäonnistui muun muassa elokuisen sateisen sään takia. Sade liejuunnutti maan, jossa miehiä upposi liejuun ja tankit eivät voineet edetä. Ympärysvaltain joukkoja kuoli ja haavoittui 448 000, saksalaisia 260 000^lähde?.

Passchendaelen taistelun esinäytös

Epäonnistuneen Nivellen operaation jälkeen Ranskan armeijan taisteluhalu oli pohjalukemissa. Englantilaiset päättivät hyökätä Belgian Flanderissa Ypresin lähellä. Hyökkäyksen alullepanija oli kenraali Haig, joka oli vastustanut edellistä Nivellen operaatiota. Alussa Ison-Britannian pääministeri Lloyd George saattoi vastustaa hyökkäystä, mutta tuki Haigia poliittisista syistä. Ranskan armeijan johtaja Philippe Pétain ei hyökkäystä halunnut, ja moni muukin merkittävä kenraali arvosteli hyökkäystä liejuisessa Flanderissa.

Englantilaiset etenivät kolme kilometriä aamulla kello 3:10 7. kesäkuuta 1917 Messinesin taistelussa. Tämä perustui siihen, että englantilaiset olivat sijoittaneet saksalaisten asemien alle tunneleihin huomaamattomasti miinoja, jotka räjäytettiin hyökkäyshetkellä. Saksalaisia puolustajia kuoli valtavissa räjähdyksissä, jotka kuultiin Lontoossakin.

Ypresin kolmas taistelu eli Passchendaelen taistelu

Brittikomentaja, sotamarsalkka Douglas Haig valmisteli suurta hyökkäystä Ypresin alueella. Haig piti mahdollisena jopa, että hyökkäys etenisi Ostendeen asti. Ranskan päämaja vastusti hyökkäystä, samoin Haigin oma tiedustelu. Haigin ajatus ei ollut tehdä yhtä suurta hyökkäystä, vaan monta pienempää, tykistön vahvasti tukemaa hyökkäystä monien päivien välein. Ampumatarvikkeiden kulutus oli valtavaa. Tässä hyökkäyksessä ammuttiin sulkutulta etenevän jalkaväen suojaksi.

Heinäkuussa saksalaiset käyttivät sinappikaasua ensimmäisen kerran tässä sodassa. Britit alkoivat tulittaa saksalaisia 16. heinäkuuta. Ympärysvallat siirsivät alueelle joukkoja vielä 25. heinäkuuta 1917 asti. Saksalaiset huomasivat suurhyökkäyksen olevan käynnissä, ja siirsivät joukkoja alueelle.

Suurhyökkäys Ypresissä

Varsinainen hyökkäys, ”Ypresin kolmas taistelu”, käynnistyi 31. heinäkuuta. Britit etenivät aluksi hyvin, mutta 2. elokuuta satoi rankasti ja maa muuttui liejuksi. Britit olivat edenneet kolme kilometriä, ja saksalaiset tehneet monia vastahyökkäyksiä. Britit pysäyttivät hyökkäyksen pariksi viikoksi. 16.–18. elokuuta alkoi eteneminen, lieju ei ollut kuivunut, ja saksalaiset panivat kovasti vastaan. Langemarkin kylän lähellä edettiin vain 200 metriä.

Taistelualue oli soista ja upottavan liejuista ilman rankkasadettakin. Elokuun kaksiviikkoinen sadejakso muutti maan liejuksi ja panssarivaunuille ja tykeille mahdottomaksi edetä. Jatkuva tykistötulitus muutti alueen kuun maisemaksi, joka oli mutaa jossa oli kranaatin räjähdyskraattereita. Tykistötulitus tuhosi alueen kuivatuskanavat ja se vettyi. Miehiä upposi liejuun. Sotilaat saattoivat raskaat varusteet selässään liukastua kranaattikuoppaan hukkumaan, ennen kuin heidät ehdittiin pelastamaan. Tykistöä oli vaikeaa siirtää mudassa sopiviin asemiin ja tykit upposivat liejuun. Panssarit eivät kyenneet kulkemaan, koska panssarien suunta oli alas ja liejun takia niiden ohjaaminen oli vaikeaa. Myös kranaatit upposivat useasti räjähtämättä liejuun.

Saksalaiset puolustajat eivät etulinjan liejukentällä kyenneet kaivamaan taisteluhautoja tai suojakorsuja, koska pohjavesi oli hyvin korkealla. Saksalaisilla sotilailla oli nälkä ja kylmä heidän hakiessaan suojaa vetisistä kranaattikuopista, eikä liikkuminen liejuisissa taisteluhaudoissa onnistunut kunnolla. Britit tulittivat tykeillä suojattomia saksalaisia jatkuvasti. Puolustajien puhelinkaapelit ja radioasemat oli tulitettu hajalle, joten viestitys etulinjaan ei toiminut. Etulinjan komentopaikan ainoa suoja saattoi olla aaltopelti kranaattikuopan päällä. Jotkut betonikorsut olivat maan pinnalla brittitykistön maaleina. Liejuiset konekiväärit ja kiväärit toimivat näissä olosuhteissa huonosti. Miehet ja hevoset vajosivat liejuun. Etulinjan saksalainen divisioona tuhottiin tykkitulella moukaroiden parissa viikossa ”Passchendaelen helvetissä”. Saksalaisten ilmavoimat taistelivat Flanderin yllä ilmaherruudesta. Lentokoneet pystyivät viestiyhteyksien katkettua kertomaan nopeimmin, missä oma jalkaväki oli. Passchendaelen taistelu rasitti kovasti Saksan rautateihin perustuvaa huoltoverkostoa.

Elokuun puolivälissä hyökkäys hidastui. Haig ei enää havitellut Ostendea ja Zeebruggea. Englannin pääministeri yritti taas kerran keskeyttää hyökkäyksen. Ympärysvallat etenivät jonkun verran ja pyrkivät pureutumaan maahan.

20. syyskuuta 1917 ympärysvallat aloittivat toisen suurhyökkäyksensä Meninin tiellä jatkaen sitä 25. syyskuuta asti. Ympärysvallat keskittivät valtavan määrän tykistöä pienelle kaistaleelle ja onnistuivat etenemään noin 1,5 kilometriä saksalaisten jatkuvista vastahyökkäyksistä huolimatta. Hyökkääjän taktiikkana oli käyttää vaiheittaisia hyökkäyksiä kenraali Plumerin johdolla. 26. syyskuuta – 3. lokakuuta taisteltiin epäsäännöllisen suunnikkaan muotoisessa ”monikulmaisessa metsässä” Becelaeren lähellä Ypresistä noin kuusi kilometriä itään. 4. lokakuuta taisteltiin Broodseindessä.

Saksalaiset yrittivät estää ympärysvaltojen hyökkäyksen työntämällä omia reservijoukkojaan eteen ja sijoittamalla erityisiä vastaiskudivisioonia niiden taakse. Saksa otti käyttöön uuden taktiikan, jossa 0,5–1,0 kilometriä pääpuolustuslinjan edessä oli harva konekivääriketju, joka hidasti vastustajan hyökkäystä ennen varsinaista taistelua pääpuolustuslinjalla, jota tuki rintamadivisioonan sektorilla vastaiskudivisioona. 9. lokakuuta käytiin rintamaa vain hieman siirtänyt Poelcapellen taistelu, jossa ympärysvallat etenivät vain noin puoli kilometriä. Ranskalaiset hyökkäsivät pohjoisempana.

Varsinainen Passchendaelen taistelu

Ensimmäinen Passchendalen taistelu

12. lokakuuta 1917 käytiin alueella taas suurtaistelu, ns. ensimmäinen Passchendaelen taistelu, jossa ympärysvallat etenivät vain hiukan valtavin tappioin. Saksalaiset olivat linnoittaneet asemansa hyvin, ja tulittivat hyökkääjiä ankarasti. Hyökkäys pysäytettiin odottamaan sään paranemista.

Toinen Passchendaelen taistelu

26. lokakuuta – 10. marraskuuta 1917 käytyyn toiseen Passchendaelen taisteluun tuotiin kanadalaisia, joita pidettiin eliittijoukkoina. Kanadalaiset olivat nimittäin menestyneet Vimyn harjanteen ja Kukkula 70:n taisteluissa. Mutta Kanadan kenraali Arthur William Currie ennusti 16 000–20 000 miehen tappioita, jotta hyökkäys onnistuisi. Kanadalaisia oli kaksi divisioonaa, 20 000 miestä. He menettivät 12 000 kuolleina ja haavoittuneina, ja etenivät vain noin 500 metriä.^lähde? Hyökkäys uusittiin 30. lokakuuta kun mukaan tuotiin kaksi brittidivisioonaa. Passchendaelen kylä vallattiin sokaisevassa sateessa, ja saksalaiset tulittivat sitä ankarasti aiheuttaen valtaajille suurtappiot. 6. marraskuuta mennessä uusien vahvistusten saapuessa 4/5 kanadalaisista oli menetetty. Varsinainen Passchendaelen taistelu loppui 7. marraskuuta. Passchendaelen kylä oli maan tasalla hyökkäyksen jälkeen. 10. marraskuuta hyvin taisteluun valmistautuneet 1. divisioonan 10. pataljoona joukot valtasivat Kukkula 52:n, joka sijaitsi samalla maastonkohoumalla kuin kaupunki. Lisähyökkäykset työnsivät saksalaiset pois alueen ylämaalta.

Passchendaelen taistelun arviointia

Passchaendaelen taistelu oli taas uusi taistelu, jolla yritettiin tehdä läpimurto paikoilleen juuttuneella länsirintamalla. Hyökkääjät yliarvioivat tykistön voiman, mutta aliarvioivat maaston luoman vastuksen. Passchendaelen taistelu keskitti joukkoja väärään paikkaan ja esti ympärysvaltoja hyötymästä Cambrain taistelusta saadusta menestyksestä – siellä oli menestyksellä käytetty panssarivaunuja rintaman murtamiseen. Hyökkäyksen johtaja kenraali Haig oli hyökkäyksen päätyttyä kaukana läpimurrosta, ja hyökkäys aiheutti briteille suuremmat tappiot kuin saksalaisille. Vaikka tappiosaldo olikin briteille parempi kuin Sommessa, toinen ajatus, saksalaisen armeijan heikentäminen saksalaisia tappamalla, ei sittenkään onnistunut. Päinvastoin hyökkäys kulutti loppuun käytännössä koko Britannian armeijan Ranskassa. Passchendaelen taistelu oli viimeinen ensimmäisen maailmansodan taistelu, joka käytiin voimia hyvin paljon haaskaavalla vanhalla taistelutaktiikalla. Kun hyökkäyksen ylin johto kävi taistelualueella vasta 8. marraskuuta, Haigin esikuntapäällikkö itki, kun näki liejuisen taistelualueen. Upseeriryhmästä vain Haig ei ollut allapäin, hän ajatteli hyökätä keväällä 1918, minkä esti Saksan oma kevätoffensiivi.

Ypresin taistelut populaarikulttuurissa

• Heavy metal -yhtye Iron Maiden on tehnyt kappaleen ”Paschendale” albumille Dance of Death. Myös ruotsalaisen yhtyeen Sabatonin The Art of War -albumilla oleva kappale ”The Price of a Mile” kertoo kyseisestä taistelusta.
• Death metal -yhtye God Dethroned on tehnyt taistelusta konseptilevyn ”Passiondale”.
• Taistelusta on tehty elokuva Passchendaelen taistelu vuonna 2008.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Passchendaelen taistelu Wikimedia Commonsissa