Pariisi–Roubaix
Pariisi–Roubaix on yksi maailman vanhimmista polkupyöräkilpailuista. Se järjestettiin ensimmäisen kerran vuonna 1896, kun Roubaix’n velodromi oli avattu. Kisaa on ajettu aina nykypäivään saakka, ja vain maailmansodat sekä koronapandemia ovat estäneet sen järjestämisen. Kilpailu kuuluu maantiepyöräilyn "monumentteihin", jotka ovat kaikista arvostetuimpia maantiepyöräilyn klassikkokilpailuista. Kilpailu ajetaan joka vuosi maalis- tai huhtikuussa, mutta sen lähtöpiste ei ole enää Pariisissa, vaan se siirrettiin Compiègnen kaupunkiin vuonna 1968. Kilpailureitin pituus on yli 250 km ja se sisältää useita kivetyksellä päällystettyjä pavé-tieosuuksia. Kilpailu päättyy Roubaix'n ulkovelodromille, jossa ajetaan puolitoista kierrosta rataa ympäri ennen maaliin tuloa. Pariisi–Roubaix on osa UCI World Tour -kilpailusarjaa. Aiemmin kilpailu on ollut osa UCI maailmancupia 1989–2004 ja UCI ProTouria 2005–2007.
| Pariisi–Roubaix | |
|---|---|
 Pariisi–Roubaix vuonna 2014. |
|
| Tiedot | |
| Ajankohta | huhtikuun alku |
| Alue |
 Pohjois-Ranska |
| Paikalliset nimet | Paris–Roubaix |
| Lempinimi | Pohjoisen helvetti |
| Laji | maantiepyöräily |
| Kilpailu | UCI World Tour |
| Tyyppi |
yksipäiväinen klassikkokilpailu, monumentti |
| Järjestäjä | Amaury Sport Organisation |
| Kilpailun johtaja | Jean-François Pescheux |
| Historia | |
| Ensimmäinen | 1896 |
| Kilpailuja yht. | 121 |
| Viimeinen | 2024 |
| Ensimmäinen voittaja |
 Josef Fischer |
| Eniten voittoja |
 Roger De Vlaeminck (4) Tom Boonen (4) |
| Viimeisin voittaja |
 Mathieu van der Poel (2) |
Kilpailun luonne
muokkaa
Kilpailun järjestäjänä toimii Amaury Sport Organisation. Kisaa nimitetään yleiskielessä ”pohjoisen helvetiksi” tai ”klassikkojen kuningattareksi”. Kilpailuun kuuluu lukuisia nupukivisiä osuuksia, kuten esimerkiksi Puun risteys (Carrefour de l’Arbre), mikä lisää kilpailijoiden kaatumisen ja loukkaantumisen riskiä melkoisesti. Myös sateisella säällä on oma osuutensa liukkauden ja vaikeakulkuisuuden syntyyn. Erityisen hankala on kivitieosuus Trouée d'Arenberg -kaivanto eli ns. "Arenbergin metsä", joka lisättiin kilpailuun alueella työskennelleen kilpapyöräilijän Jean Stablinskin ehdotuksesta vuonna 1968. Tämä nupukiviosuus on virallisesti nimeltään ”Drève des Boules d'Hérin”. Vuonna 1998 Johan Museeuw loukkasi polvensa vakavasti kaatuessaan osuudella. Osuus ei ollut mukana vuoden 2005 kilpailussa, koska pinnanalaiset sortumat olivat liiaksi vaikuttaneet tien pintarakenteen kuntoon. Tästä huolimatta vuonna 2005 kilpailuun kuului 54,7 km mukulakiviosuuksia. Kaivannon kunnostus- ja saneeraustyöt käynnistettiin välittömästi keväällä 2005, ja osuus oli jälleen mukana vuoden 2006 kilpailussa.
Muut osuudet kiertelevät kapeita teitä sokerijuurikasvainioiden lomassa ja ne on mahdollista ajaa vain tiukassa peräkkäisjonossa. Sateinen kilpailusää tekee reilin mutaiseksi, mikä lisää ajamisen vaikeutta ja riskien määrä moninkertaistuu.
Saavutuksia
muokkaaKilpailun suurin keskinopeus, 45,204 km/h, on belgialaisen Greg Van Avermaetin hallussa vuodelta 2017.[1] Eniten voittoja kilpailussa ovat ottaneet belgialaiset Tom Boonen ja pyöräilylegenda Roger De Vlaeminck, jotka ovat voittaneet neljästi. De Vlaeminck voitti vuosina 1972–1977. Saavutuksen kunniaksi hänelle myönnettiin palkinnoksi yksi mukulakivi. Ranskalainen Octave Lapize, belgialaiset Gaston Rebry, Rik Van Looy, Eddy Merckx ja Johan Museeuw sekä italialainen Francesco Moser sekä sveitsiläinen Fabian Cancellara ovat kukin voittaneet kilpailun kolmasti. Italialainen Jules Rossi voitti kilpailun vuonna 1937 ja hänen maanmiehensä Fausto Coppi vuonna 1950. Vuonna 1896 ensimmäistä kertaa järjestetyn kilpailun voitti saksalainen Josef Fischer, joka oli vuoteen 2015 saakka ainoa saksalaisvoittaja kilpailussa. Voitoista 57 on mennyt belgialaisille.
Merkittäviä ajajia
muokkaaKilpaa pidetään suuressa arvossa. Useat tunnetut kilpapyöräilijät ovat voittaneet sen. Legendaarisia nimiä ovat ensimmäisen Ranskan ympäriajon voittaja Maurice Garin (1897, 1898) sekä Fausto Coppi (1950) ja Louison Bobet (1956). Lähivuosikymmentien legendoja ovat viisinkertainen Tourin voittaja Eddy Merckx (1968, 1970, 1973) ja Bernard Hinault (1981).
Voittajat
muokkaa
Paris–Roubaix Femmes
muokkaaVuodesta 2021 alkaen ajettu naisten Pariisi-Roubaix on osa UCI Women's World Tour -kilpailusarjaa. Kilpailu oli tarkoitus järjestää ensimmäisen kerran jo 2020, mutta se peruuntui koronaviruspandemian takia. Lokakuussa 2021 miesten kilpailua edeltävänä päivänä järjestetyn ensimmäisen naisten kilpailun voitti britti Elizabeth Deignan, 80 kilometrin irtiotolla ennen maalia.[3] Vuonna 2022 kilpailu järjestettiin tavalliseen tapaan huhtikuussa, jolloin naisten kilpailu oli miesten kilpailua edeltävänä päivänä. Tuolloin voittajaksi polki italialainen Elisa Longo Borghini.[4]
Voittajat
muokkaa- 2021
Elizabeth Deignan - 2022
Elisa Longo Borghini - 2023
Alison Jackson - 2024
Lotte Kopecky
Lähteet
muokkaa- Kilpailuorganisaation viralliset sivut (ranskaksi)
- Kilpailun ystävien sivut (Arkistoitu – Internet Archive) (ranskaksi)
Viitteet
muokkaa- ↑ VeloNews.com: Paris-Roubaix: Van Avermaet sprints to victory in velodrome finish VeloNews.com. 9.4.2017. Viitattu 11.4.2017.
- ↑ Tales from the peloton, April 19, 2006 – The ultimate Roubaix controversy autobus.cyclingnews.com. www.cyclingnews.com.
- ↑ Lizzie Deignan masters cobbles for glory in first staging of Paris-Roubaix Femmes theguardian.com. 2.10.2021. The Guardian. Viitattu 20.4.2022. (englanniksi)
- ↑ Paris-Roubaix: Elisa Longo Borghini claims victory in women's race bbc.com. 16.4.2022. British Broadcasting Corporation. Viitattu 20.4.2022. (englanniksi)
Aiheesta muualla
muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Pariisi–Roubaix Wikimedia Commonsissa
- Kilpailun viralliset kotisivut (englanniksi)