Pöllöt

Pöllöt (Strigidae) on pöllölintujen lahkoon kuuluva lintuheimo. Heimoon kuuluu 220 lajia 26 suvussa. Suurin osa pöllöistä asuu metsässä ja ne ovat pääosin yöeläimiä, mutta jotkut lajit liikkuvat myös päivällä. Suomessa pesii pääosin 10 pöllölajia.

Pöllöt
Huuhkaja (Bubo bubo)
Tieteellinen luokittelu
Domeeni:	Aitotumaiset Eucarya
Kunta:	Eläinkunta Animalia
Pääjakso:	Selkäjänteiset Chordata
Alajakso:	Selkärankaiset Vertebrata
Luokka:	Linnut Aves
Lahko:	Pöllölinnut Strigiformes
Heimo:	Pöllöt Strigidae Vigors, 1825
Synonyymit
Striginae
Suvut
Helmipöllöt Aegolius Sarvipöllöt Asio Minervanpöllöt Athene Huuhkajat Bubo Metsäpöllöt Ciccaba Varpuspöllöt Glaucidium Hindustaninpöllöt Heteroglaux Harjapöllöt Jubula Kalahuuhkajat Ketupa Töyhtöpöllöt Lophostrix Kuubanpöllöset Margarobyas Mascarenotus † Kirkupöllöset Megascops Kaktuspöllöt Micrathene Pisarapöllöset Mimizuku Isojalkapöllöt Nesasio Haukkapöllöt Ninox Pöllöset Otus Pseudoscops Ponderosapöllöset Psiloscops Naamapöllöset Ptilopsis Kultapöllöt Pulsatrix Palaunpöllöset Pyrroglaux Kirkupöllöt Sceloglaux † Kalapöllöt Scotopelia Viirupöllöt Strix Hiiripöllöt Surnia Papuanpöllöt Uroglaux Partapöllöt Xenoglaux
Katso myös
Pöllöt Wikispeciesissä   Pöllöt Commonsissa
Infobox OKNimi-testi OK

Anatomia ja elintavat

Pöllöille on tyypillistä suhteellisen suuri pää, lyhyt kaula ja koukkumainen lyhyt nokka. Siivet ovat keskipitkät, leveät ja pyöreäpäiset. Lyhyissä jaloissa on terävät kaarevat kynnet. Pöllöillä on tuuhea, elinympäristöön sopiva höyhenpuku. Sukupuolet ovat samannäköiset, mutta naaras on usein koirasta suurikokoisempi.

Pöllöt tunnetaan hyvästä hämäränäöstä, lähes äänettömästä lennosta sekä noin 270 astetta kääntyvästä päästä. Pöllöillä on usein matalan suppilon mallinen naamakiehkura, joka kerää ääniä korva-aukkoon siten tehostaen sen kuuloa. Pöllöt ovat lihansyöjiä ja niiden pääasiallista ravintoa ovat myyrät sekä muut pikkunisäkkäät ja linnut. Ne saalistavat yleensä öisin ja paikantavat uhrinsa kuulonsa avulla. Ravinnon sulamattomat osat pöllöt oksentavat niin kutsuttuina oksennuspalloina.

Pöllölajit

Suomessa tavatut pöllölajit

Pesivät

• Helmipöllö – Aegolius funereus
• Hiiripöllö – Surnia ulula
• Huuhkaja – Bubo bubo
• Lapinpöllö – Strix nebulosa
• Lehtopöllö – Strix aluco
• Sarvipöllö – Asio otus
• Suopöllö – Asio flammeus
• Tunturipöllö – Nyctea scandiaca
• Varpuspöllö – Glaucidium passerinum
• Viirupöllö – Strix uralensis

Harhailijat

• Kyläpöllönen – Otus scops
• Minervanpöllö – Athene noctua
• Tornipöllö – Tyto alba (kuuluu heimoon tornipöllöt)

Sukupuuttoon kuolleita pöllölajeja

• Kirkupöllö – Sceloglaux albifacies
• Maskareenien saarilla eläneen Mascarenotus-suvun kaikki kolme lajia: M. grucheti, M. murivorus ja M. sauzieri
• Siaun saarella Sulawesissa elävä Otus siaoensis-pöllöslaji on nähty varmuudella vain kerran (vuonna 1866), ja se on todennäköisesti kuollut sukupuuttoon.
• Ornimegalonyx, suurin koskaan elänyt pöllö, eli Kuuban saaressa ja oli jopa 1,1 metriä korkea.

Kansanperinteessä ja symboliikassa

Pöllöä on vanhoista ajoista asti pidetty viisaana eläimenä. Minervanpöllö on viisauden ja filosofian perinteinen symboli.

Pöllöä on monissa perinteissä pidetty kuoleman lintuna, niin muinaisessa Egyptissä kuin Roomassakin. Suomessa sitä on pidetty paholaisen lintuna, Pohjoismaissa myös ukkosen jumalan Ukon lintuna. Sen silmiä on syöty koska on uskottu hämäränäön paranevan. Sydän on tuonut rahaa, metsästysonnea ja sodassa rohkeutta. Pöllönmunan ja sydämen keitoksesta tehdyllä juomalla uskottiin olevan parantavaa vaikutusta alkoholismiin, kaatumatautiin ja hinkuyskään. Intiassa pöllönlihan on uskottu kiihottavan sukupuoliviettiä mutta myös tekevän hulluksi. Kun naisen vasemmalle rinnalle asetettiin pöllön sydän, naisen uskottiin paljastavan kaikki salaisuutensa.

Pöllö on ollut paitsi viisauden myös tyhmyyden symboli. Sen kansanomainen nimi hyypiö sisältää myös omituisen olion merkityksen. Myös hyypiä-muotoa on käytetty, ja molemmat ovat yhä käytössä sukuniminä. Pöllö sen sijaan ei enää ole sukunimenä käytössä.

Pöllöstä on tullut myös muoti-ilmiö. Taika-astiastossa on pöllön kuva, ja koru- ja tatuointimuotikin on ottanut pöllön omakseen. Kaupunkipöllöt, kuten Bubi ja Helsingin Forum-korttelin huuhkajat vuonna 2011 edistivät pöllön myönteistä kuvaa.

Nalle Puhissa pöllö on vanha ja viisas. Tiedon symbolina se on muun muassa yliopistoissa, kirjastoissa. Kreikkalaisilla se oli mukana sodassa suojelemassa. ”Mainospöllö” oli MTV:n (myöh. MTV3:n) pitkäaikaisin symboli.

Katso myös

• Tornipöllöt
• Suomessa pesivät pöllölinnut pesimäkantakokoineen ja uhanalaisuusluokkineen

Lähteet

• Koskimies, Pertti: Suuri suomalainen lintukirja. Readme.fi, 2019. ISSN 101704437 ISBN 978-952-321-186-5

Kirjallisuutta

• Heimo Mikkola ja Jouni Lamminmäki, Suomen pöllöjen sulkasadon, iän ja sukupuolen määritysopas, Suomenselän Lintutieteellinen Yhdistys 2014, ISBN 978-951-98263-1-8
• David Tipling ja Jari Peltomäki, Luontotutkielma – Pöllöt, Finnature, 2013 ISBN 978-952-68088-0-0
• Mika Honkalinna. Suuri pöllö. 2011. (kirja huuhkajasta)
• Kerstin Viering, Roland Dr. Knauer: Päiväpetolinnut ja pöllölinnut - Lajit, elinympäristöt, käyttäytyminen. Naumann & Göbel 2011.
• Esa Kero. Pöllökärpäsen purema - Hermannin toisenlainen luontokirja. Multikustannus 2009.
• Dag Peterson, Juhani Lokki. Pohjolan petolinnut ja pöllöt. Kustannus-Mäkelä 2002.
• Hannu Hautala. Ei pöllömpää. Suomen luonnonsuojelun tuki 2001. (tietokirja lapsille)
• Pertti Saurola. Suomen pöllöt. Kirjayhtymä 1995. (”lyömätön tietopaketti”)
• Pekka Helo. Yön linnut : Kirja Suomen pöllöistä. 1984.

Lehtiartikkeleita

• Forsman, Dick; Jokinen, Mikko; Kaikusalo, Asko & Korpimäki, Erkki: 1000: Pöllöjen pesintä Suomessa. – Lintumies 1.1980 s. 2–9. LYL.
• Korpimäki, Erkki 1985: Pöllötutkimus Suomessa. – Lintumies 1.1985 s. 57–62. LYL.
• Palmgren, Pontus 1982: Pöllöjen suuntakuulosta. – Ornis Fennica 59:32–35.
• Ylimaunu, Juha; Henttonen, Heikki & Lagerström, Martti 1985: Myyrien kannanvaihtelut ja pöllöjen esiintyminen. – Lintumies 3.1985 s. 139–149. LYL.

Aiheesta muualla

• Suomenluonto.fi: Suomalaisten pöllölajien ääniä