Päätehakkuu

Päätehakkuu eli uudistushakkuu on jaksollisen metsänkasvatuksen viimeinen vaihe ja samalla metsän uudistamisen alku. Päätehakkuu on uudistushakkuista viimeinen eli se, jossa vanha puusto poistetaan kokonaan tai lähes kokonaan. Päätehakkuussa kypsään ikään kasvanut puusto korjataan. Päätehakkuutyyppejä ovat esimerkiksi avohakkuu, siemenpuuhakkuu ja suojuspuuhakkuu.

Sodankylän Huotarinkuusikko. Avohakkaus on tehty vuosina 1953–1955, noin 2500 hehtaaria. Alue on kulotettu ja ojitettu. Alueelle on istutettu mäntyä noin 1000 hehtaaria, kylvetty mäntyä noin 630 hehtaaria ja istutettu lehtikuusta noin 200 hehtaaria.

Avohakkuussa metsästä kaadetaan kaikki tai lähes kaikki puut. Tämän jälkeen metsä kylvetään tai istutetaan uudelleen. Siemenpuuhakkuussa hehtaarille jätetään 50–150 siemenpuuta, joiden siemenistä uuden metsän on tarkoitus syntyä luontaisesti hakkuun jälkeen. Suojuspuuhakkuussa hehtaarille jätetään 200-400 suojuspuuta suojaamaan taimia auringolta. Suojuspuuhakkuuta käytetään kuusimetsissä, jos on tarkoitus jatkossakin kasvattaa kuusikko.

Suomen talousmetsistä yli 90 prosenttia on PEFC-sertifioitu (Programme for the Endorsement of Forest Certification). PEFC-metsäsertifioinnissa metsäluonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi kasvatus- ja uudistushakkuukohteissa sekä energiapuun korjuussa jätetään pysyvästi sekä eläviä säästöpuita että kuollutta puustoa.