Maiar

J. R. R. Tolkienin luomia yliluonnollisia olentoja
(Ohjattu sivulta Ossë)

Maiar (yksikkö maia) ovat yliluonnollisia henkiolentoja J. R. R. Tolkienin keksimässä fantasiamaailmassa. Nimitys on hänen kehittämäänsä quenyan haltiakieltä. Sanaa ei käytetä Tolkienin tunnetuimmissa teoksissa, Hobitissa ja Tarussa sormusten herrasta, vaikka niissäkin esiintyy keskeisissä rooleissa joitakin maiariin kuuluvia hahmoja, kuten velho Gandalf ja musta ruhtinas Sauron. Maailman alkuajoista kertovassa Silmarillionissa maiarista kerrotaan enemmän, vaikka vain harva heistä esiintyy teoksessa merkittävinä toimijoina.

Maiar ovat voimiltaan vähäisempiä olentoja kuin valar, mutta näiden tavoin he kuuluvat ainuriin, henkiolentoihin jotka luojajumala Ilúvatar loi Ajattomissa saleissa ja jotka osallistuivat maailman luomiseen Ainurin soitossa. Maiaria on Tolkienin kertoman mukaan paljon, mutta vain muutama mainitaan nimeltä haltioiden ja ihmisten taruissa, sillä he eivät yleensä liikkuneet Keski-Maassa näkyvässä hahmossa.[1] Esimerkiksi David Day on sittemmin järkeillyt, että monet Tolkienin alkuperältään enemmän tai vähemmän mysteereiksi jättämät hahmot, kuten Silmarillionissa mainittu Thuringwethil-vampyyri sekä Taru sormusten herrasta -trilogiassa esiintyvät Vanhan metsän Tom Bombadil ja Kultamarja, olisivat oikeastaan maiaria.[2]

Jokainen maia toimi yhteistyössä vähintään yhden valan kanssa. Esimerkiksi Ossë ja Uinen, meren henget, kuuluivat Ulmolle, kun taas Curumo (Saruman) ja Sauron kuuluivat Aulëlle. Aiwendil (Radagast Ruskea) kuului Yavannalle, ja Olórin (Gandalf) kuului Manwëlle ja Vardalle. Melkor onnistui turmelemaan useita maiariin kuuluneita henkiä palvelijoikseen, joista huomattavimmat olivat Sauron ja balrogit.

Nimeltä tunnetut maiar

muokkaa
  • Eönwë toimii Manwën kilvenkantajana ja airuena. Aseiden käytössä maailmassa ei löydy hänelle vertaa. Eönwë johti valarin sotajoukkoa, kun Melkor kukistettiin ensimmäisen ajan lopussa. Hän otti Melkorin kruunusta silmarilit ja kieltäytyi antamasta niitä Fëanorin pojille. Kun nämä sitten hyökkäsivät Eönwën leiriin viedäkseen kivet, Eönwë kielsi heidän surmaamisensa. Taistelun jälkeen Eönwë neuvoi Melkorin päällikköä Sauronia saapumaan valarin tuomittavaksi.
  • Ilmarë mainitaan Vardan palvelijattarena. Hänen nimensä tarkoittaa Tolkienin tarinoissa esiintyvällä haltiakielellä tähtivalo (vapaa suomennos). Kalevalastakin vaikutteita saanut Tolkien, joka tunsi hyvin eri maiden mytologioita, otti Ilmarën-nimen mahdollisesti Kalevalan Ilmariselta tai Ilmattarelta. Silmarillionissa Ilmarë esiintyy vain toisessa osassa, joka on nimeltään Valaquenta. Ilmarë kuuluu maiariin, mutta hänen alkuperästään ei olla täysin varmoja. Silmarillionin luoman kuvan mukaan hän syntyi kuten muutkin maiar, mutta Keskeneräisten tarujen kirja antaa kuvan siitä, että hän olisi Manwën ja Vardan tytär. Keskeneräisten tarujen kirja kuitenkin on paikoin ristiriidassa Tolkienin muiden teosten kanssa, minkä vuoksi sitä ei voida pitää täysin luotettavana tietoteoksena Keski-Maasta.
  • Ossë on Ulmon väkeen kuulunut maia. Jossain vaiheessa Ossë kuului hetken aikaa Melkorin Maiariin, mutta katui myöhemmin ja liittyi valarin armon saatuaan takaisin Ulmon väkeen. Ossë on luonteeltaan kiivas ja hieman väkivaltainen ja hänen luontonsa on syynä meren myrskyihin. Ossën pitääkin kurissa hänen puolisonsa Uinen. Ossë opetti myös aikoinaan telerille merentietoa ja merensoittoa, näiden asuessa vielä Beleriandissa.
  • Uinen on Ossën puoliso. Hänet tunnetaan myös Merten Valtiattarena. Nimi on mahdollisesti yksi Tolkienin lainoista suomen kielestä. 'Uinen' on yksikön ensimmäisen persoonan potentiaalimuoto verbistä 'uida'.
  • Salmar, Ulmon Ulumúriksi nimettyjen torvien tekijä. Hänen mainitaan asettuvan Ulmon kanssa Ardaan. Silmarillionin asiahakemistossa Salmarin sanotaan olevan maia, mutta varmaa ei ole, onko merkintä J. R. R. Tolkienin oma vai hänen poikansa Christopherin. Koska muualla ei mainita Salmarin olevan maia, niin on todennäköistä, että Salmar oli Ulmon kumppani ja asettui tämän kanssa Ardan, mutta häntä ei kuitenkaan luokiteltu valariksi.
  • Melian asui alun perin Lórienin puutarhoissa, Valinorissa. Yhtä kaunista tai viisasta ei löydy kuin Melian, eikä suurempaa laulun ja lumouksen taitajaa. Hän oli hyvin läheinen itse Yavannalle, ja kun quendi heräsivät Cuiviénenin vesien alla, hän lähti Valinorista ja saapui Keski-Maahan. Samoihin aikoihin teleri ja heidän johtajansa Elwë olivat Itä-Beleriandissa lepäämässä ja heidän matkansa oli lähestymässä loppuaan. Elwë kulki usein metsien halki tapaamaan ystäväänsä Finwëä ja niin sitten tapahtui, että hän meni kerran yksin Nan Elmothin metsään ja joutui Melianin lumouksen valtaan. Amanin valo loisti Melianin kasvoilla, eikä hän puhunut, mutta rakkautta täynnä astui Elwë hänen luokseen ja otti hänen kätensä omaansa. Elwëstä tuli myöhemmin Beleriandin haltioiden kuningas ja Melianista hänen vaimonsa. Melian ja Elwë muuttivat asumaan Doriathiin, Menegrothin luoliin ja heidän rakkaudestaan syntyi kaunein kaikista Ilúvatarin lapsista, Lúthien.
  • Arien on neito, jonka Valar valitsi ohjaamaan aurinkoa kuljettavaa alusta. Puiden aikana Arien oli hoitanut Laurelinin puuta Valinorissa. Hänen sanotaan olleen mahtavampi kuin Tilion, joka valittiin ohjaamaan Kuuta kuljettanutta alusta, koska hän oli tulenhenki ja pystyi selviämään Laurelinin kuumuudessa. Tolkienin teoksissa Tilionin sanotaan rakastaneen Arienia ja palaneen hänen noutaessaan Arienia Auringosta. Toisissa teoksissa Morgoth tahtoi Arienin vaimokseen ja raiskasi tämän, minkä jälkeen Arien hylkäsi ruumiinsa ja 'kuoli' jättäen Auringon matkustaakseen taivaalla hallitsemattomasti. Joissakin kirjoituksissa Arienin sanotaan olleen Vardan maia, eikä ole varmaa aikoiko Tolkien säilyttää nämä elementit Silmarillioniin.
  • Tilion, Oromën väkeen kuulunut maia, joka valittiin ohjaamaan kuuta
  • Gothmog, balrogien johtaja, tulen ja varjon hirviö, joka palveli Morgothia. Gothmog oli balrogien päällikkö sekä Angbandin suuri sotapäällikkö, Morgothin palvelijoista toiseksi mahtavin Sauronin jälkeen. Se surmasi monia haltioita, taistelussa tähtien alla haltiaruhtinas Fëanorin ja noldorin korkean kuninkaan Fingonin lukemattomien kyynelten taistelussa. Gothmog johti myös hyökkäystä Gondoliniin. Gondolinissa Gothmog kävi ylhäisen haltian Ecthelionin kanssa kaksintaistelun, jossa molemmat saivat surmansa. Gothmog käytti muista balrogeista poiketen aseenaan suurta kirvestä.

Lähteet

muokkaa
  1. Tolkien, J. R. R.: Silmarillion, s. 31–34. (Toim. Christopher Tolkien) Helsinki: WSOY, 1979. ISBN 951-0-22353-0
  2. Day, David: Tarujen taustaa, s. 157–158. WSOY, 1992. ISBN 951-0-18089-0