Osmo P. Karttunen
Osmo Pekka Karttunen (8. marraskuuta 1922 Helsinki – 29. kesäkuuta 1985) oli suomalainen juristi ja poliitikko.[1] Hän oli Ahti Karjalaisen ensimmäisen hallituksen valtiovarainministeri 1962–1963 ja vuonna 1968 perustetun, tieteen ja taiteen mesenaattina tunnetun Saastamoisen säätiön perustaja yhdessä vaimonsa Liisa Karttusen (o.s. Saastamoinen) kanssa. Liisa Karttunen oli perheyhtiön perustajan Herman Saastamoisen pojantytär.[2]
| Osmo P. Karttunen | |
|---|---|
 Osmo P. Karttunen (vas.) sekä kauppaneuvos Martti Suhonen ja Savon Sellun toimitusjohtaja Aimo E. Perttula 1960-luvulla. |
|
| Suomen valtiovarainministeri | |
|
Karjalaisen I hallitus
13.4.1962–13.12.1963 |
|
| Edeltäjä | Vihtori Sarjala |
| Seuraaja | Mauno Jussila |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 8. marraskuuta 1922 Helsinki |
| Kuollut | 29. kesäkuuta 1985 (62 vuotta) |
| Ammatti | toimitusjohtaja |
| Arvonimi | Vuorineuvos |
| Tiedot | |
| Puolue | Kansallinen Kokoomus |
| Koulutus | lakitieteen lisensiaatti (1958) |
Karttusen vanhemmat olivat kauppaneuvos Pekka Karttunen ja Katri Pehkonen.[3] Osmo P. Karttunen valmistui ylioppilaaksi Kuopion lyseosta 1941 ja kirjoittautui opiskelemaan Helsingin yliopiston lainopilliseen tiedekuntaan. Jatkosodan syttymisen vuoksi hän ei päässyt aloittamaan opintojaan. Sodan aikana Karttunen toimi tykistön tulenjohtajana Itä-Karjalassa haavoittuen kahdesti.[1]
Opintonsa Karttunen pääsi aloittamaan sodan jälkeen. Hän suoritti ylemmän oikeustutkinnon vuonna 1946.[1] Opiskeluaikanaan hän kuului Savolaiseen osakuntaan, jossa hän solmi ystävyyssuhteen myös opiskelemassa olleeseen Ahti Karjalaiseen.[4] Varatuomarin arvon Karttunen sai vuonna 1949. Hän valmistui lakitieteen lisensiaatiksi 1958.[1]
Karttunen tunnettiin intohimoisena jalkapallomiehenä (KuPS ja erityisesti sen juniorityö). Hän nosti 50-vuotishaastattelussaan uransa kolmeksi keskeisimmäksi asiaksi perheyhtiön, Tuko Oy:n sekä Palloliiton ja Veikkauksen.[5]
Presidentti Urho Kekkonen pyysi Karttusta jo vuonna 1961 maaherra Martti Miettusen hallitukseen puolustusministeriksi, mutta tämä kieltäytyi yritysjohtajuus- ja luottamustehtävävelvollisuuksiinsa vedoten.[4]
Karttuselle myönnettiin vuorineuvoksen arvonimi vuonna 1971.[6]
Tehtävät
muokkaa- H. Saastamoinen & Pojat Oy:n apulais- ja toimitusjohtaja sekä hallituksen puheenjohtaja
- Suomen Vaneriteollisuus-, Rullatehdas-, ja Sahanomistajayhdistyksen johtokunnassa
- Italian varakonsuli Kuopiossa 1958–
- Suomen Tukkukauppojen Liitto (Tuko), puheenjohtaja 1960–
- Vakuutusyhtiöiden hallintoneuvostoissa, Suomi-Salama 1961–, Ilmarinen (pj.) 1962–, Pohjola 1964–
- Tukkukauppojen Oy:n hallintoneuvoston puheenjohtaja 1962–
- Kuopion Kauppakamarin puheenjohtaja 1962–1978
- Savon Sellu Oy: hallituksen puheenjohtaja 1962–1966 ja varapuheenjohtaja 1966–
- Postisäästöpankin hallituksessa 1963–1966
- Uusi Suomi -lehden hallintoneuvoston puheenjohtaja 1963–
- Suomen palloliiton puheenjohtaja 1963–1974
- Puunjalostusteollisuuden työnantajaliiton hallintoneuvostossa 1964–
- Oy Veikkaus Ab:n hallintoneuvoston jäsen 1965–1969, puheenjohtaja 1969–
- Keskuskauppakamarin KHT-tilintarkastajien lautakunnan puheenjohtaja 1968–
- Metsäteollisuuden keskusliiton hallituksen ja sen työvaliokunnan jäsen 1969–1978
- FIFA:n hallituksen jäsen vuosina 1972–1976.
- Kansallis-Osake-Pankin hallintoneuvostossa 1975–
- Suomi-Ranska -seuran johtotehtävissä
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c d Paaskoski, Jyrki: Karttunen, Osmo Pekka Kokoomusbiografia. 11.2.2009. Porvarillisen Työn Arkisto. Viitattu 18.2.2015.
- ↑ http://www.palloliitto.fi/palloliitto/100-vuotisjuhla/puheenjohtajat/ (Arkistoitu – Internet Archive)
http://taidemuseo.kuopio.fi/index.php?id=24 - ↑ Pekka Karttunen Biografiasampo. Viitattu 29.7.2022.
- ↑ a b Paaskoski, Jyrki: Vastuu ja velvoitus: Kolme sukupolvea Saastamoisen perheyrityksessä. Saastamoisen säätiö, Helsinki 2005. ISBN 951-95627-3-7
- ↑ Viikkosanomat, 2. marraskuuta 1972
- ↑ https://arkisto.kokoomus.net/kokoomusbiografia/elamakerta-artikkelit/karttunen-osmo-pekka/
Kirjallisuutta
muokkaa- Uola, Mikko: ”Karttunen, Osmo Pekka (1922–1985)”, Suomen kansallisbiografia, osa 5, s. 22–23. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2005. ISBN 951-746-446-0 Teoksen verkkoversio.
| Edeltäjä: Vihtori Sarjala |
Suomen valtiovarainministeri 1962−1963 |
Seuraaja: Mauno Jussila |
Walter Flander (1907–1908) |
John Catani (1909) |
Uno Westerholm (1910–1911) |
Carolus Lindberg (1912) |
Walter Qvist (1913–1917) |
Erik von Frenckell (1918–1952)
Juuso Walden (1953–1963) |
Osmo P. Karttunen (1963–1974) |
Ove H. Rehn (1974–1975) |
Jouko Loikkanen (1975–1983) |
Lauri Pöyhönen (1983–1987) |
Pentti Seppälä (1987–1997)
Pekka Hämäläinen (1997–2009) |
Sauli Niinistö (2009–2012) |
Markku Lehtola, vt. (2012) |
Pertti Alaja (2012–2017) |
Markku Lehtola, vt. (2017–2018) |
Ari Lahti (2018–)