Ojakellukka
Ojakellukka (Geum rivale) on Euraasiassa ja Pohjois-Amerikassa kasvava hyönteispölytteinen, punertavasävyinen ruusukasvi. Ojakellukkaa tavataan koko Suomessa.
Ojakellukka | |
---|---|
Uhanalaisuusluokitus | |
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
Kunta: | Kasvit Plantae |
Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
Lahko: | Rosales |
Heimo: | Ruusukasvit Rosaceae |
Suku: | Kellukat Geum |
Laji: | rivale |
Kaksiosainen nimi | |
Geum rivale |
|
Muunnoksia | |
|
|
Katso myös | |
Ulkonäkö ja koko
muokkaaMonivuotinen ojakellukka on ruohovartinen kasvi, joka kasvaa 25–50 cm korkeaksi. Sen punertavansävyinen varsi ja verholehdet ovat pehmeän karvan peitossa. Maanrajassa on ruusukelehtiä, joiden lapa on 2–4-parinen. Päättölehdykät ovat sormijakoisia tai -osaisia ja kolmiliuskaisia. Myös varsilehdet ovat kolmiliuskaisia ja sormijakoisia. Lehtien päättölehdykät ovat paljon muita lehdyköitä isompia. Lehtiruodin tyvessä olevat korvakkeet ovat pieniä. Kukat ovat nuokkuvat. Verhiö on punaruskea ja melkein kellomainen. Verholehtiä hieman pidemmät terälehdet ovat tummasuonisia, kellanvalkoisia tai punertavia. Ojakellukka kukkii Suomessa touko-heinäkuussa. Hedelmistö on pysty ja pallomainen. Kasvi leviää uusille paikoille ihmisiin ja eläimiin tarttuvien koukkupäisten pähkylöiden avulla.[3]
Ojakellukka voi risteytyä kyläkellukan (G. urbanum) kanssa lajien yhteisillä kasvupaikoilla.[3]
Levinneisyys
muokkaaOjakellukkaa tavataan suurimmassa osassa Eurooppaa. Etelä-Euroopassa laji on kuitenkin harvinaisempi tai puuttuu paikoin kokonaan. Euroopan ulkopuolella ojakellukkaa tavataan Kaukasuksen alueella, Turkissa, Keski-Aasiassa sekä laajalla alueella Pohjois-Amerikassa, erityisesti itärannikolla ja Suurten järvien alueella.[4] Suomessa ojakellukkaa tavataan lähes koko maassa. Laji on hyvin yleinen Etelä- ja Keski-Suomessa. Ainoastaan aivan pohjoisimmasta Lapista laji puuttuu.[5]
Elinympäristö
muokkaaOjakellukka kasvaa kosteilla paikoilla: niityillä, lehdoissa, ojanpientareilla, rehevissä korvissa, letoilla ja lähteiköissä.[3]
Käyttö
muokkaaOjakellukka on vanha rohdoskasvi.[6] Sitä kasvatetaan myös koristekasvina[7] ja kerätään kuivakukaksi.[8]
Lähteet
muokkaa- Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
- Suomen terveyskasvit. Luonnon parantavat yrtit ja niiden salaisuudet. Toim. Huovinen, Marja-Leena & Kanerva, Kaarina. Oy Valitut Palat – Reader's Digest Ab, Tampere 1982.
Viitteet
muokkaa- ↑ Maiz-Tome, L.: Geum rivale IUCN Red List of Threatened Species. Version 2016.2. 2016. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 9.10.2016. (englanniksi)
- ↑ Kurtto, A., Lampinen, R., Piirainen, M. & Uotila, P. 2019: Checklist of the vascular plants of Finland. Suomen putkilokasvien luettelo. — Norrlinia 34: 1–206. (s. 61–62.)
- ↑ a b c Retkeilykasvio 1998, s. 249.
- ↑ Den virtuella floran: Humleblomster (ruotsiksi) Viitattu 15.12.2010.
- ↑ Lampinen, R. & Lahti, T. 2010: Kasviatlas 2009: Ojakellukan levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 15.12.2010.
- ↑ Suomen terveyskasvit 1982, s. 139.
- ↑ Pratensis Oy: Ojakellukka Viitattu 15.12.2010.
- ↑ Suomen Niittysiemen Oy: Luonnon kuivakukkia (Arkistoitu – Internet Archive) Viitattu 15.12.2010.
Aiheesta muualla
muokkaa- Kasviatlas 2021: Ojakellukan levinneisyys Suomessa.
- Pinkka, Lajintuntemuksen oppimisympäristö: Ojakellukka (Geum rivale)
- Luontoportti: Ojakellukka (Geum rivale)
- Pohjolan kasvien pauloissa: Geum rivale - ojakellukka
- Pohjolan kasvien pauloissa: Geum rivale x urbanum - ojakellukka x kyläkellukka
- UPM-Kymmene: Metsiemme lehtokasveja (Arkistoitu – Internet Archive) (pdf)
- ITIS: Geum rivale (englanniksi)
- United States Department of Agriculture (USDA): Geum rivale (englanniksi)
- Flora of China: Geum rivale (englanniksi)