Nykyfilosofia
Nykyfilosofia on luonteeltaan tekninen termi, jolla viitataan tiettyyn ajanjaksoon länsimaisen filosofian historiassa: 1900-luvun ja 2000-luvun filosofiaan.[1] Termi moderni filosofia voi viitata uuden ajan filosofiaan eli aikaisempaan jaksoon länsimaisessa filosofiassa. Postmoderni filosofia taas tarkoittaa alkuaan mannereurooppalaista modernin filosofian kritiikkiä. Ei-teknisenä terminä nykyfilosofia voi viitata mihin tahansa viimeaikaiseen filosofian keskusteluun.
1900-luvulla länsimainen filosofia esitetään jakautuneen ”analyyttisen” ja ”mannermaisen” filosofian kesken. Jako on kuitenkin ongelmallinen useammasta syystä. Termi ”analyyttinen” viittaa yhtenäiseen metodologiseen asenteeseen. Kuitenkin metodologiset yhtäläisyydet loogisten empiristien ja Ludwig Wittgensteinin filosofiasta inspiroituneiden arkikielen filosofian edustajien välillä ovat kyseenalaiset. Mannermainen filosofia taas antaa ymmärtää että kyseisiä filosofeja yhdistää maantieteellinen sijainti. Tällöin Gottlob Frege, Ludwig Wittgenstein ja käytännössä kaikki Wienin piirin jäsenet laskettaisiin mannermaisiksi filosofeiksi. Jako jäi kuitenkin elämään ja sitä alettiin kyseenalaistamaan vasta 1900-luvun loppupuolella.
Positivistit ovat painottaneet tieteiden luonnontieteellistä pohjaa, kun taas hermeneutikot painottavat ihmisläheistä näkökulmaa. 1900-luvulla positivistisen suuntauksen edustajat, kuten loogiset empiristit liittyvät läheisesti analyyttiseen suuntaukseen, kun taas hermeneutikot, eksistentialistit ja muut tulkitsevampaa suuntausta painottavat kuuluvat mannermaiseen suuntaukseen.
Analyyttisen ja mannermaisen filosofian lisäksi Frankfurtin koulukunta, joka sai vaikutteita marxismista ja 1800-luvun sekä 1900-luvun taitteessa kehittyneistä yhteiskuntatieteistä, on laskettu erilliseksi suuntaukseksi. Näiden lisäksi Yhdysvalloissa syntynyt pragmatismi, jonka keskeisinä hahmoina toimivat Charles Sanders Peirce, William James ja John Dewey, erotetaan analyyttisestä ja mannermaisesta suuntauksesta. Toisinaan taas molemmat suuntaukset on palautettu analyyttisen ja mannermaisen filosofian koulukunniksi.
Joskus omaksi nykyfilosofian koulukunnaksi on eroteltu katolisen kirkon uustomismi. Aikaisemmasta aristoteelisesta syllogistisesta suuntauksesta vahvasti argumentaatiotapojaan ammentavasta klassisesta tomismista syntynyt perinne on lähempänä analyyttista kuin mannermaista perinnettä. Puhtaasti teologiaan ja jumaluskoon pohjautuvat uustomismin eri muodot eivät kuitenkaan ole kovin yhteensopivia puhtaan sekulaaria ja luonnontieteellistä näkökulmaa painottavan analyyttisen suuntauksen kanssa. Uustomismin asemaa erillisenä perinteenä vahvistaa myös sen erittäin selkeästi määritelty kokonaisvaltainen maailmankuva ja ihmiskuva, joka kattaa kaiken ontologiasta etiikkaan yhteensopivilla opetuksillaan.
Lähteet
muokkaa- ↑ Waithe, Mary Ellen (editor): A History of Women Philosophers. Volume IV: Contemporary Women Philosophers, 1900–Today. Dordrecht: Kluwer Academic Publishers, 1995. ISBN 0-7923-2808-6 (englanniksi)
Kirjallisuutta
muokkaa- Hintikka, Jaakko: Filosofian köyhyys ja rikkaus. Nykyfilosofian kartoitusta. Helsinki: Art House, 2001. ISBN 951-884-302-3
- Niiniluoto, Ilkka & Saarinen, Esa (toim.): Nykyajan filosofia. Helsinki: WSOY, 2002. ISBN 951-0-26207-2
Aiheesta muualla
muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Nykyfilosofia Wikimedia Commonsissa
- The Philosopher. (englanniksi)
- Ephilosopher: Philosophy News, Research and Philosophical Discussion. (englanniksi)
