Novodevitšin nunnaluostari

Novodevitšin nunnaluostari (ven. Новодевичий монастырь, Novodevitši monastyr, Богородице-Смоленский монастырь, Bogoroditse-Smolenski monastyr) on Moskovan tunnetuimpia luostareita. Se on säilynyt lähes muuttumattomana 1600-luvulta asti.

Novodevitšin nunnaluostari

Smolenskin katedraali

Luostarin perusti 1520-luvulla suuriruhtinas Vasili III. Luostari on rakennettu Moskvajoen mutkaan, ja se muodosti heti tärkeän osan kaupungin puolustusrakenteita. Luostaria ympäröi korkea kivimuuri, jossa on kaksitoista tornia. Luostarialueen suurin kirkko on Smolenskin katedraali, jonka rakennus on vuodelta 1525, maalaukset 1500-luvulta ja ikonostaasi 1600-luvulta.

Luostari on ollut Unescon maailmanperintökohde vuodesta 2004.

Luostarin vieressä sijaitsee Moskovan arvostetuin hautausmaa, Novodevitšin hautausmaa.

Historiaa

1500-luvun loppupuolella Iivana Julma lahjoitti luostarille joukon kyliä, joiden verotulot kartuttivat luostarin omaisuutta. Luostari on toiminut turvapaikkana monille kuninkaallisen perheen ja pajareiden naisille. Esimerkiksi Boris Godunovin sisar Irina Fjodorovna Godunova eli tässä luostarissa.

Samaten Pietari Suuren sisarpuoli tsarevna Sofia Aleksejevna joutui asumaan aluksi arestissa ja myöhemmin ankarimman kilvoituslajin nunnaksi pakotettuna juuri Novodevitšin luostarissa sen jälkeen, kun hänen streltsien avulla toimeenpanemansa vallankaappausyritys oli kukistettu vuonna 1689.

Vuonna 1812 Napoleon yritti räjäyttää luostarin, mutta neuvokkaat nunnat estivät teon. Leo Tolstoi luisteli mielellään luostarin luistinradalla, ja kuvaa sitä kahdessa pääteoksessaan Sota ja rauha sekä Anna Karenina.

Neuvostoliiton aikana luostari oli suljettuna vain kaksikymmentä vuotta. Se avattiin oppilaitoksena vuonna 1945, ja katedraali palautettiin kirkolliseen käyttöön. Luostari on ollut metropoliitan asuntona vuodesta 1980. Nunnat palasivat luostariin vuonna 1994.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Novodevitšin nunnaluostari Wikimedia Commonsissa