Nokiliitäjä
Nokiliitäjä (Ardenna grisea) on keskikokoinen tumma avomerilintu, joka on muutaman kerran harhaillut Suomeenkin.
Nokiliitäjä | |
---|---|
Uhanalaisuusluokitus | |
Tieteellinen luokittelu | |
Kunta: | Eläinkunta Animalia |
Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
Luokka: | Linnut Aves |
Lahko: | Ulappalinnut Procellariiformes |
Heimo: | Ulappaliitäjät Procellariidae |
Suku: | Tummaliitäjät Ardenna |
Laji: | grisea |
Kaksiosainen nimi | |
Ardenna grisea |
|
Katso myös | |
Koko ja ulkonäkö
muokkaaPituus on 40–50 cm, siipien kärkiväli 95–110 cm ja paino noin 800 g.
Levinneisyys
muokkaaNokiliitäjät pesivät eteläisen pallonpuoliskon pikkusaarilla pääasiassa Uuden-Seelannin, Falklandsaarten ja Tulimaan ympäristössä. Maailman populaatio on kooltaan noin 20 miljoonaa yksilöä.[1] Ne ”talvehtivat” heinäkuussa muun muassa Norjassa. Niiden muuttomatkat kuuluvat maailman pisimpiin. Ne lähtevät muutolle pesinnän jälkeen maalis-toukokuussa ja lentävät Atlantin ja Tyynenmeren länsireunoja pohjoiseen, jossa ne subarktisille vesille päästyään kesä-heinäkuussa kääntyvät länteen ja palaavat etelään valtamerten itäreunoja pitkin syys-lokakuussa, ja saapuvat takaisin pesimäpaikoilleen marraskuussa. Ne muuttavat yksittäin, eivät parvissa. Laji on Suomessa havaittu hyväksytysti vuoden 2023 loppuun mennessä kolmesti: 28. marraskuuta 1985 Siilinjärvellä (kuolleena löytynyt yksilö), 1. tammikuuta 1988 Turussa ja 27. lokakuuta 1990 Asikkalassa.[2]
Elinympäristö
muokkaaNokiliitäjä elää valtameren saarilla ja avomerillä.
Lisääntyminen
muokkaaPesä on maankolossa, johon naaras munii yhden valkoisen munan. Emot hautovat vuorotellen mutta käyvät pesällä vain öisin välttääkseen lokkien ja fregattilintujen ryöstelyt. Uuden-Seelannin maorien perinteeseen kuuluu nokiliitäjien poikasten kerääminen ruuaksi Stewartsaarilla (Rakiura).[3]
Ravinto
muokkaaNokiliitäjä syö kalaa, etupäässä anjovista, sekä mustekaloja ja äyriäisiä.
Lähteet
muokkaa- ↑ a b BirdLife International: Ardenna grisea IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 18.6.2014. (englanniksi)
- ↑ Rariteettikomitean hyväksymät havainnot vuoteen 2023 asti (pdf) BirdLife Suomi. Viitattu 12.10.2024.
- ↑ Springerlink[vanhentunut linkki]