Niilo Pielinen
Niilo Pielinen (Gaston Lagaffe) on belgialaisen sarjakuvantekijän André Franquinin vuonna 1957 Spirou-lehteen luoma sarjakuvahahmo. Gaffe tarkoittaa ranskaksi kömpelystä.
Pielinen on Ranskassa hyvin suosittu. Franquin piirsi Niilo Pielistä kuolemaansa saakka vuoteen 1997, tosin epäsäännöllisesti 1980-luvun alusta.
Pielisen työnkuva Journal de Spiroussa on aina ollut hieman epäselvä, mutta usein hänen työnään oli postin läpikäyminen, minkä ohella hän on pitänyt huolta ainakin arkistosta. Suuren osan työajastaan hän käyttää ”hupaisiin pikku kokeisiinsa”. Niilo ja hänen lemmikkinsä (kissa ja naurulokki) estävät myös toistuvasti Fantasiota ja häntä myöhemmin Niilon esimiehenä seurannutta Kursiota (Léon Prunelle) allekirjoittamasta sopimusta johtaja Pappenskiöldin (Monsieur Demesmaeker) kanssa. Tilintarkastaja Alakielo (Monsieur Boulier) tekee toistuvasti käyntejä toimistoon, ja hän onkin suositellut kustannusjohtajalle työntekijöille vaarallisen työn lisää.
On arvoitus, miksi Pielistä ei ole erotettu; se tosin saattaa johtua siitä, ettei häntä liene koskaan virallisesti palkattukaan.lähde? Niilo vain asettui taloksi toimitukseen, koska lehti julkaisi hänen seikkailujaan sarjakuvina. Pielinen seurustelee sihteeri Johannan (Mademoiselle Jeanne) kanssa. Pielisen tunnetuin keksintö on soittoväline pielofoni, kieli- ja puhallinsoittimen yhdistelmä, jonka vähäinenkin soitto aiheuttaa esineissä ja rakenteissa valtavan resonoinnin saaden ikkunat särkymään, katot romahtamaan ja lentokoneet suistumaan reitiltään.
Ranskaksi Niilo huudahtaa aina hämmästyneenä ”M’enfin!”, suomeksi se on usein käännetty ”No mutta!”
Vuonna 1981 Ranskassa tehtiin Niilo Pielinen -elokuva Fais gaffe à la gaffe! Sen ohjasi Paul Boujenah ja pääosaa näytteli Roger Mirmont. Elokuva ei menestynyt.
Vuoden 2022 maaliskuussa ilmoitettiin Niilo Pielisen palaavan uuden piirtäjän, Marc Delafontainen (Delaf) piirtämänä. Franquinin tytär on lakiteitse pyrkinyt estämään sarjakuvan jatkamisen. Hänen mukaansa André Franquin ei olisi halunnut sarjakuvan jatkuvan kuolemansa jälkeen.[1][2][3]
Suomessa on julkaistu myös parodia-albumi Niilo Pöljänen (Semic 1991).
Julkaisut
muokkaaLehdissä
muokkaaYksisivuisia, yleensä lehtien kolmansilla sivuilla:
Albumit
muokkaa- Semicin julkaisema sarja 1987–96
- Pieleen menee
- No mutta, Niilo!
- Kaikenkarvaisia keksintöjä
- Jo tärppäsi, Niilo!
- Eläimellistä menoa
- Nero nukkuu...
- Toimituksen tuholainen
- Kolossaalinen koheltaja
- Pelastukoon ken voi!
- Lintsari vailla vertaa
- Juoksupojasta terroristiksi
- Pielisen pikavoitto
- Toivoton tapaus. ((Le bureau des gaffes en gros, 1972.) Suom. Vesa Nykänen) Tampere: Semic, 1993. ISBN 951-876-285-6
- Kenelle kellot soivat, Niilo?
- Vaarallinen neropatti
- Ampu tulee
- Passipoliisin painajainen
- Keksijöiden kuningas
Kootut stripit:
- Niilo Pielinen 1. (Suom. Antti Marttinen, Vesa Nykänen ja Jukka Torvinen) Tampere: Egmont, 2007. ISBN 978-952-469-646-3
- Niilo Pielinen 2. (Suom. Antti Marttinen, Vesa Nykänen ja Jukka Torvinen) Tampere: Egmont, 2007. ISBN 978-952-469-647-0
- Niilo Pielinen 3. (Suom. Heikki Kaukoranta ym) Tampere: Egmont, 2007. ISBN 978-952-469-648-7
- Niilo Pielinen 4. (Suom. Heikki Kaukoranta ym) Tampere: Egmont, 2007. ISBN 978-952-469-649-4
- Niilo Pielinen 5. (Suom. Heikki Kaukoranta, Antti Marttinen ja Vesa Nykänen) Tampere: Egmont, 2007. ISBN 978-952-469-650-0
- Niilo Pielinen 6. (Suom. Heikki Kaukoranta, Antti Marttinen ja Vesa Nykänen) Tampere: Egmont, 2007. ISBN 978-952-469-651-7
- Niilo Pielinen 7. (Suom. Kirsi Kinnunen) Tampere: Egmont, 2007. ISBN 978-952-469-652-4
Muissa
Muissa albumeissa
muokkaa- Trumf-sarja n:o 9: Viiruhännät: Villiä vauhtia viidakossa (1973, Semic), lisätarinassa nimellä "Vinksu ja Vonksu". Tiettävästi ensiesiintyminen Suomessa.
Lähteet
muokkaa- ↑ Rmaki: NO MUTTA?!!! Niilo Pielinen pistää taas hyrskynmyrskyn www.storyhouseegmont.fi. 21.3.2022. Story House Egmont Oy Ab. Viitattu 31.7.2023.
- ↑ the publication of a new Gaston Lagaffe remains subject to conditions www.newsinfrance.com. News in France. Arkistoitu 31.7.2023. Viitattu 31.7.2023. (englanniksi)
- ↑ Potet, Frédéric: BD : le retour de Gaston Lagaffe déjà devant la justice www.lemonde.fr. 29.3.2022. Le Monde. Viitattu 31.7.2023. (ranskaksi)
Aiheesta muualla
muokkaa
- Gaston Lagaffen virallinen kotisivu. (ranskaksi)
- Suomennetut albumit. Kimmo Lakoman sivut.
- Komulainen, Matti: Toisinajattelija Niilo Pielinen pitää pintansa Turun Sanomat. 24.3.2007.
- Koivurinne, Wade: Niilo Pielinen on täällä! (Arkistoitu – Internet Archive) Kvaak.fi 21.5.2007.