Neuvostoliiton 7. armeija

7. armeija (ven. 7-я а́рмия (7А)) oli Neuvostoliiton puna-armeijan yhtymä, joka perustettiin vuonna 1939. Se keskitettiin talvisodan aikana Karjalankannakselle.

Neuvostoliiton 7. armeijan joukkoja Karjalankannaksella

Talvisota

Armeija, jonka esikunta oli Agalatovassa, keskitettiin ennen talvisotaa Karjalankannakselle. Neuvostoliiton XIX armeijakunta vasemmalle Suomenlahden rannalle ja L armeijakunta oikealle. Armeijan reservinä oli X panssariarmeijakunta, 138. jalkaväkidivisioona, 49. jalkaväkidivisioona sekä vasta alueelle saapuva 150. jalkaväkidivisioona. Armeijan tukena oli lisäksi noin 300 lentokonetta.

Armeijan tehtävänä oli hyökätä Suomenlahden rannikon suunnassa ensimmäisenä tavoitteena todennäköisesti Suvanto ja lopullisena tavoitteena Helsinki.

Joulukuussa 1939 Neuvostoliiton pääsotaneuvosto totesi puna-armeijan kärsineen merkittäviä tappiota ja epäonnistuneen Suomen valtaamisessa lyhyessä ajassa kuten alkuperäinen suunnitelma edellytti. Pääsotaneuvosto arvioi tehdyiltä suunnitelmilta puuttuneen todellisuuspohjan ja totesi suomalaisten puolustuskykyä aliarvioidun merkittävästi. Tästä syystä pääsotaneuvosto päätti perustaa Suomea vastaan uuden johtoportaan Luoteisen Rintaman, jonka perustamisen yhteydessä puna-armeijan yhtymien komentajia vaihdettiin. Luoteis-Rintaman komentajaksi nimitettiin 1. luokan armeijankomentaja Semjon Timošenko.

Samassa yhteydessä 7. armeija jaettiin kahteen armeijaan joukkojen suuren määrän vuoksi. Kevennetty 7. armeija jatkoi Länsi-Kannaksella uuden komentajansa (2. luokan armeijakomentaja) Kirill Meretskovin johtamana ja Itä-Kannakselle perustettiin uusi 7. armeijan oikea ryhmä, jonka komantajaksi tuli suomalaissyntyinen armeijakunnankomentaja Vladimir D. Grendahl (aik. Wladimir Gröndahl). Uuteen ryhmään liitettiin 49. ja 150. jalkaväkidivisioona. Myöhemmin 26. joulukuuta 1939 ryhmästä muodostettiin 13. armeija Pääsotaneuvoston antamalla käskyllä numero 0691.

Kokoonpano sodan alussa

• XIX armeijakunta
  • 24. kivääridivisioona
  • 43. kivääridivisioona
  • 70. kivääridivisioona
  • 123. kivääridivisioona
• L armeijakunta
  • 49. kivääridivisioona
  • 90. kivääridivisioona
  • 142. kivääridivisioona
• X panssariarmeijakunta
• 19. jalkaväkidivisioona
• erillinen panssariprikaati

Talvisodan jälkeen

Jatkosodan alkaessa 7. armeija oli edelleen Karjalankannaksella. Heinäkuussa 1941 varsinaisesti alkaneen saksalaisten ja suomalaisten hyökkäysvaiheen aikana 7. armeijaa komensi kenraaliluutnantti Filipp Danilovitš Gorelenko. Gorolenko vapautettiin tehtävistään 24. syyskuuta 1941 ja siirrettiin puna-armeijan kaaderihallinnon käyttöön. Samana päivänä 7. armeija nimettiin uudelleen 7. erilliseksi armeijaksi (7 Er.A) ja siirrettiin samalla suoraan Stavkan alaisuuteen. Tämän uuden erillisen armeijan johtoon Stalin nimitti henkilökohtaisesti armeijakenraali Kirill Afanasjevitš Meretskovin 24. syyskuuta 1941 alkaen.

Kokoonpano 1941 kesällä

• Neuvostoliiton 54. divisioona
• Neuvostoliiton 71. divisioona
• Neuvostoliiton 168. divisioona
• Neuvostoliiton 237. divisioona
• 26. Linnoitusalue
• tykistö, pioneeri ja lentoyksiköitä

Kokoonpano 1944

• XXXVII kaartin armeijakunta
• IV armeijakunta

Komentajat

• 2. luokan armeijan komentaja Vsevolod Jakovlev, – 9. joulukuuta 1939
• 2. luokan armeijan komentaja Kirill Meretskov, 9. joulukuuta 1939 –
• kenraaliluutnantti Filipp Gorelenko, – 24. syyskuuta 1941
• armeijakenraali Kirill Meretskov, 24. syyskuuta 1941 –
• kenraaliluutnantti Alksei Krutikov, 29. tammikuuta 1943 – 27. elokuuta 1944

Lakkauttaminen

7. armeija lakkautettiin 1945.

Katso myös

• Karjalan Armeija

Lähteet

• Raunio, Ari; Kilin, Juri: Itsenäisyyden puolustajat, Sodan taisteluja 2, Jatkosota. Weilin Göös, 2005. ISBN 951-593-927-5