Murmanskin alue

Murmanskin alue (ven. Му́рманская о́бласть, Murmanskaja oblast) on Venäjän federaation subjekti Pohjois-Euroopassa. Se käsittää Kuolan niemimaan, Petsamon ja Kantalahden ympäristön.

Murmanskin alue Мурманская область
Lippu	Vaakuna
Alueen sijainti Venäjällä
Koordinaatit: 68°02′N, 34°34′E
Valtio	Venäjä
Federaatiopiiri	Luoteinen
Piiritasoisia kaupunkeja	12
Piirejä	5
Perustettu	28. toukokuuta 1938
Hallinto
– hallinnollinen keskus	Murmansk (307 257 as.)
– kuvernööri	Andrei Tšibis
Pinta-ala	144 900 km²
Väkiluku (2021)	n. 655 000
– väestötiheys	5,49 as./km²
BKT (2010)	234 649,1 milj. RUB
– asukasta kohti	295 004 RUB, noin 7 227 EUR
Aikavyöhyke	UTC 3 (MSK)
Lyhenteet
– rekisterikilven tunnus	51
– ISO 3166	RU-MUR
Murmanskin alueen internetsivut
Infobox OK

Maantiede

Näkymä tuntureilta Imandrajärvelle

Murmansk

Apatiitti

Severomor.

Montšegorsk

Kantalahti

Hiipinä

Olenegorsk

Koutero

Poljarnyi

Poljarnyje
Zori     

Nikkeli

Zaozjorsk

Kuola

Umba

Vidjajevo

Lovozero

Ostrovnoi

Lovozeron piiri

Turjan piiri

Kuolan piiri

Petsamon piiri

Kanta-
lahden piiri

Barentsin-
meri (Pohjoinen jäämeri)

Vienanmeri

Imandra-
järvi

Ponoi

Paats-
joki

Tuuloma-
joki

Nivajoki

Kuolan niemimaa

Jubytšvumtšorr 1201m

Kanta-
lahden l.p.

Kanta-
lahden l.p.

Kanta-
lahden l.p.

Lapin l.p.

Murmanskin   satama    

Vitinon  
satama  

Raja-
Jooseppi

Sallan raja-asema

 Storskog  g.s.

Norja

Suomi

Karjalan tasavalta

Murmanskin alueen kartta

Murmanskin alue rajoittuu pohjoisessa ja koillisessa Barentsinmereen, idässä ja etelässä Vienanmereen ja etelässä Karjalan tasavaltaan, lännessä Suomeen sekä luoteessa Norjaan. Alueen pääkaupunki on Murmansk, jonka nimi oli vuosina 1916–1917 Romanov-na-Murmane.

Alueella on monia tuntureita, joista korkein on Hiipinätuntureilla sijaitseva Jubytšvumtšorr (1 201 m, г. Юбычвумчорр). Vesistöistä mainittakoon Paatsjoki Norjan vastaisella rajalla, Tuulomajoki, Nivajoki. Pisin joki on itään virtaava Ponoi, 426 km. Kaikkiaan alueella on 130 000 järveä ja jokea. Suurin järvi on Imandra, jonka pinta-ala on 876 km². Pohjoisrannikon merkittävimmät vuonot ovat Kuolanvuono ja Petsamonvuono.^lähde?

Ilmasto

Murmanskin alue sijaitsee lähes kokonaan pohjoisen napapiirin pohjoispuolella, joten kaamos talvella ja kesäyön aurinko vaikuttavat niin valoon kuin alueen lämpötasapainoon. Lämpimän Golfvirran ansiosta alueen subarktisessa mannerilmastossa on kostean lauhaa merellistä vaikutusta ja ilmasto on alueen pohjoisosissakin lauhan subarktinen. Keskilämpötila on tammikuussa rannikolla −8 °C ja sisämaassa −13 °C ja heinäkuussa rannikolla 8 °C ja sisämaassa 14 °C. Keskimääräinen vuotuinen sademäärä vaihtelee välillä 350–1 000 mm; eniten sataa tunturialueilla. Kasvukausi on kestoltaan 80–130 päivää.

Luonnonsuojelualueita

Murmanskin alueella on useita merkittäviä luonnonsuojelualueita. Luonnonpuistoja on kaksi: erityisesti pohjoiseen, Vienan- ja Barentsinmerien saaristoluontoon keskittyvä moniosainen Kantalahden luonnonpuisto (Кандалакшский Заповедник, 705,3 km², josta 209,5 km² maa-alueita ja loput kosteikkoja tai vesialueita) ja Lapin luonnonpuisto (2 784,3 km²:n biosfäärialue, kaivosalueiden läheinen valtiollinen luonnonmetsä, Лапландский Биосферный резерват). Muita valtiollisia, rajoitetumman suojelun rauhoitusalueita ovat: Kanozeron rauhoitusalue (Канозерский Заказник, 656,6 km²), Murmanskin tundran rauhoitusalue (Мурманский тундровый Заказник, 2 950,0 km²) ja Tuuloman rauhoitusalue (Туломский Заказник, Tulomski zakaznik, 337,0 km²). Osia näistä ja muita Murmanskin alueita suojeltiin tiukemmin, kun helmikuussa 2018 perustettiin Hiipinän kansallispuisto.

Kaupungit

Alueen suurimpiin kaupunkeihin vuonna 2010 kuuluivat Murmansk (307 257 as.), Apatiitti (59 672 as.), Severomorsk (50 060 as.), Montšegorsk (45 361 as.), Kantalahti (35 654 as.), Hiipinä (28 625 as.) ja Olenegorsk (23 072 as.). Suurimpien kaupunkien, samoin kuin Murmanskin alueen kunnallis- ja kaupunkipiirikuntien hallintokeskusten sijainti käy ilmi oheisesta kartasta.

Historia

Alueen alkuperäisasukkaita ovat saamelaiset. Suomalaiset ja karjalaiset ulottivat eräretkensä Kuolaan eli Turjan niemelle jo 800-luvulta alkaen. Molemmat verottivat turkisten muodossa saamelaisia. Norjalaiset viikingit ulottivat retkensä 900-luvulta alkaen Kuolan rannikolle ja jopa Vienanmerelle. Idästä päin taas novgorodilaiset, päästyään Vienajokea pitkin 1220-luvulla Vienanmeren rannikolle, alkoivat levittää vaikutustaan Jäämerellekin.^lähde?

Vanhojen tietojen mukaan Varankivuonon itäpuoliset Kuolan alueet olivat pääsääntöisesti karjalaisten saalistuspiiriä. Venäläisiä ”pomoreita” mainitaan olleen Kuolan rannikolla jo 1300-luvulla. He harjoittivat kalastusta ja turkiskauppaa. Alueen verotus- ja kauppaoikeudet kiinnostivat monia valtioita. Vuosisatojen saatossa siitä ovat kiistelleet Venäjä, Ruotsi, Norja sekä Hollanti ja Englanti. Venäjä ryhtyi vahvistamaan valtaansa alueella 1500-luvulla. Venäjä perusti Kuolanvuonon suulle puulinnoituksen vuonna 1565 ja Petsamon yläluostarin vuonna 1533. Suomalaiset hävittivät Petsamon Yläluostarin 1589. Alueelle muutti 1900-luvun alussa porotaloutta harrastavia komeja ja nenetsejä.^lähde?

Ennen alueen merkityksen huomattavaa lisääntymistä, Kuolan niemimaa kuului Venäjän Arkangelin kuvernementtiin. Ensimmäisen maailmansodan puhjettua Kuolanvuonon jäätymättömän sataman merkitys Venäjälle kasvoi. Alueelle johtavaa Muurmannin rataa ryhdyttiin rakentamaan 1915 ja seuraavana vuonna vuonon rannalle perustettiin kaupunki nimeltä Romanov-na-Murmane (nykyinen Murmansk). Vuonna 1918 kaupungissa puhkesi bolševikkivallankumous, jonka ”valkoiset” joukot tukahduttivat. Vuosina 1918–1920 alue oli Ison-Britannian miehittämä (katso Pohjois-Venäjän interventio). Toisen maailmansodan aikana saksalaiset valloittivat alueen läntisimmän osan (Operaatio Hopeakettu), mutta eivät onnistuneet valtaamaan Murmanskia eivätkä Muurmannin rataa, jotka olivat Neuvostoliitolle tärkeä huoltoreitti. Talvisodan jälkeen Suomen luovuttama Kalastajansaarennon länsiosa liitettiin Murmanskin alueeseen ja jatkosodan jälkeen kävi samoin koko Petsamolle. Toisen maailmansodan jälkeen Kantalahden piiri ja siihen liitetty osa Suomen luovuttamaa Sallan-Kuusamon aluetta liitettiin Murmanskin alueeseen.^lähde?

Hallinto

Pääartikkeli: Murmanskin alueen hallinnollinen jako

Murmanskin alueen hallinnollinen jako.

Murmanskin alue on yksi Venäjän federaation 86 jäsenalueesta (federaatiosubjekti). Sen pääkaupunki on Murmansk. Paikallishallinnon johdossa ovat kuvernööri ja alueduuma.

Murmanskin alueella on viisi kunnallispiiriä (munitsipalnyi raion) sekä 12 kaupunkipiirikuntaa (gorodskoi okrug), joista viisi on sotilastukikohtien perusteella suljettuja alueita (gorodskoi okrug ZATO). Vuonna 2024 uutisoitiin, että Venäjä aikoo remontoida suljettuja Murmanskin alueella olevia sotilaskaupunkejaan 42 miljardilla ruplalla eli noin 400 miljoonalla eurolla seuraavan kolmen vuoden aikana. Murmanskin alueella on tiettävästi enemmän suljettuja sotilaskaupunkeja kuin missään muualla Venäjällä. Kaupunkeihin eivät edes venäläiset saati ulkomaalaiset pääse käymään ilman erityislupaa. Vain sotilaat ja asukkaat saavat luvan, joka tarkastetaan kaupungin portilla. Murmanskin alueella suljetuilla paikkakunnilla asuu tiettävästi noin 89 000 ihmistä kaikista alueen noin 655 000 asukkaasta.

Alueen varakuvernööri Sergei Skomorohov kuoli helikopterionnettomuudessa 31. toukokuuta 2014.

Kunnallispiirit

Ohessa on lueteltu alueen kunnallispiirit asukaslukuineen sekä kunkin hallintokeskus asukaslukuineen (kirjainlyhenteet oheisen kartan muakisesti).

• A. Kantalahden piiri (Кандалакшский район, 49 544 as.; Kantalahti, 35 654 as.)
• B. Kuolan piiri (Кольский район, 44 670 as.; Kuola, 10 437 as.)
• C. Lovozeron piiri (Ловозерский район, 11 820 as.; Lovozero, 2 871 as.)
• D. Petsamon piiri (Печенгский район, 38 920 as.; Nikel, 12 756 as.)
• E. Turjan piiri (Терский район, 6 288 as.; Umba, 5 532 as.)

Kaupunkipiirikunnat

Näiden keskuskaupunkien asukasluvut oli lueteltu yllä.

• Apatity (Апатиты; Apatiitti)
• Kirovsk (Кировск; Hiipinä)
• Kouteron piiri (Ковдорский район)
• Montšegorsk (Мончегорск)
• Murmansk (Мурманск)
• Olenegorsk (Оленегорск)
• Poljarnyje Zori (Полярные Зори)

Suljetut kaupunkipiirikunnat

Kustakin on lueteltu hallintokaupungin tai -taajaman asukasluku. Aleksandrovskin kaupunkipiirin tapauksessa hallintokeskuksen nimi (Poljarnyi) on mainittu erikseen, koska se poikkeaa kaupunkipiirin nimestä.

• Aleksandrovsk (Александровск, Poljarnyi, 17 293 as.)
• Ostrovnoi (Островной, 2 171 as.)
• Severomorsk (Североморск, 50 060 as.)
• Vidjajevo (Видяево, 5 771 as.)
• Zaozjorsk (Заозёрск, 11 199 as.)

Vuonna 2008 perustettu Aleksandrovsk yhdisti aiemmat Poljarnyin, Skalistyin ja Snežnogorskin suljetut kaupunkipiirikunnat.

Talous

Murmanskin satamaa

Venäjän tilastokeskus Rosstatin mukaan Murmanskin alue vastasi vuonna 2010 yhteensä 234,6 miljardin ruplan osuudesta eli 0,6 prosentista koko Venäjän BKT:stä. Tämä oli 295 000 ruplaa tai 7 227 euroa jokaista alueen asukasta kohti vuodessa, mikä oli Venäjän keskiarvotasoa korkeampi osuus (113 %).

Myös luonnonrikkauksiltaan Murmanskin alue on Venäjän kahdenkymmenen rikkaimman alueen joukossa. Alueen maaperässä on runsaasti luonnonrikkauksia. Tärkeimmät teollisuudenalat ovat vuoriteollisuus-, konepaja-, telakka- ja elintarviketeollisuus. Kaivosteollisuuden ohella merkittävin elinkeino on kalastus ja kalanjalostusteollisuus. Lisäksi on energiantuotantoa. Poljarnyje Zorin kaupunkipiirissä, vajaan 110 kilometrin etäisyydellä Suomen itärajasta, toimii Kuolan ydinvoimalaitos. Saamelaiset harjoittavat porotaloutta.^lähde?

Kaivosteollisuus tuottaa kuparia, alumiinia, fosfaattia, volframia, nikkeliä, rautaa, kobolttia, apatiittia, nefeliinia, lopariittia, kiillettä, vermikuliittia ja kvartsimaasälpää. Suurin osa raaka-aineista kuljetetaan kuitenkin jalostettavaksi muualle Venäjälle, eikä alueelle ole kehittynyt niihin perustuvaa teollisuutta.

Murmanskin alueella sijaitsee 202 MW:n tuulivoimapuisto lähellä Teriberkaa. Se koostuu 57 kappaleesta 3,55 MW:n tuulivoimalaitoksia.

Liikenne

Alueelta johtaa etelään Muurmannin rata; Murmanskin alueella radalla on useita sivuhaaroja tavara- ja paikallisliikennettä varten. Rutšjista johtaa haararata Alakurttiin. Rata Alakurtista Suomen puolelle Sallaan on purettu.

Valtatieyhteyksistä merkittävin on Pietarista Murmanskiin johtava valtatie M18 ("Kuola", osa eurooppatietä E 105). Eurooppatie E105 jatkaa edelleen Storskogin raja-aseman kautta rajan yli Norjan Kirkenesiin (Kirkkoniemi). Suomeen johtavista tieyhteyksistä tärkeimmät ovat Kuolasta Raja-Joosepin raja-asemalle vievä maantie P11 ja eteläisempi Kantalahden länsipuolelta Sallan raja-asemalle kulkeva maantie.

Murmanskin satama on pysyy sulana ympäri vuoden; se on rahtimäärältään tärkein Venäjän pohjoisista (Jäämeren) tavaraliikenteen satamista ja maan tärkein kalastussatama. Lisäksi Kantalahden piirin Beloje Moressa on keskikokoinen Vitinon satama; lisäksi on pienempiä satamia.

Sotilastukikohdat

Alueella on myös useita Venäjän Pohjoisen laivaston laivastotukikohtia. Tämän laivaston päämaja on Severomorskissa. Alueella on myös useita lentotukikohtia tai muita sotilastukikohtia: Alakurtti, (Kilpjavr,) Montšegorsk, Severomorsk-1, (Severomorsk-2,) Severomorsk-3 sekä Olenja.

Väestö

Alueen alkuperäisiä asukkaita ovat saamelaiset. 1500-luvulle mennessä Kuolan niemimaalle muutti myös karjalaisia ja venäläisiä.^lähde?

Murmanskin alueen asukasluku oli vuonna 2002 vielä 892 534. Vuoden 2010 väestönlaskentaan tultaessa väestö oli pudonnut lähes sadalla tuhannella 795 409 asukkaaseen ja väestötiheys 5,49 as./km². Väestöstä kaupunkilaisia on 92,8 %. Vakituisten asukkaiden lisäksi alueelle on sijoitettu runsaasti sotilaita. Väestön keski-ikä on vain 31 vuotta.

Vuoden 2010 väestönlaskennan mukaan alueen väestöstä 89,0 % oli venäläisiä, 4,8 % ukrainalaisia, 1,7 % valkovenäläisiä, 0,8 % tataareja, 0,5 % azereita, 0,2 % komeja, 0,2 % mordvalaisia, 0,2 % saamelaisia ja 0,2 % karjalalaisia sekä 2,4 % muiden etnisten ryhmien jäseniä.

Uskonto

Vuonna 2012 julkaistun laajan, Venäjän uskontoja kartoittaneen Arena-tutkimuksen mukaan Murmanskin alueen väestöstä oli:

• 42 % ortodokseja (Venäjän ortodoksinen kirkko),
• 28 % jumalaan (tai korkeampaan voimaan) uskovia, muttei tunnustanut mitään tiettyä uskontoa,
• 12 % ateisteja, ei usko jumalaan,
• 3 % kristittyjä, muttei ortodokseja, katolisia tai prostestantteja,
• 1 % islaminuskoisia, muttei sunneja eikä shiioja,
• 1 % ortodokseja, muttei kuulu Venäjän ortodoksiseen kirkkoon eikä ole vanhauskoisia,
• < 1 % luonnonvoimiin ja -jumaliin pohjautuvan perinneuskonnon kannattajia ja
• monia katolisia.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Murmanskin alue Wikimedia Commonsissa

• Murmanskin alueen piirien & kuntien kotisivut (Arkistoitu – Internet Archive) (venäjäksi) (gov-murman.ru)
• Murmanskin ja Kuolan alueen historiaa (Kolskaja entsiklopedija) (Arkistoitu – Internet Archive) (venäjäksi) (kolaenc.gov-murman.ru)
• Murmanskin alueen tieverkkokaavio (venäjäksi) (www.kandalaksha.org)
• Dynaaminen kartta Murmanskin alueen luonnonsuojelualueista (Arkistoitu – Internet Archive) (venäjäksi) (kola-nature.org)
• Kantalahden luonnonpuisto (venäjäksi) (kandalaksha-reserve.org)
• Murmanskin alueen Lapplandskij les -luonnonsuojelualue virallistettiin^{[vanhentunut linkki]} (idanmetsatieto.info)
• Barents Monitoring - Murmansk Area 2011 (englanniksi) (barentsobserver.com)
• Murmansk fylke (Murmanskin alueesta) (norjaksi) (russland.no)
• The Murmansk Region (englanniksi) (beac.st)
• Socio-economic strategy of Murmansk region till 2025 (Arkistoitu – Internet Archive) (barentsinfo.org)
• Murmansk province (cemat.aalto.fi)