Muinaistulokas
Muinaistulokas eli arkeofyytti on kasvilaji, joka on levinnyt ihmisen myötävaikutuksella uudelle maantieteelliselle alueelle niin varhain, että saapumisesta ei ole muistiinpanoja ja jonka kulkeutumista ei voi päätellä muutenkaan suhteellisen äskettäiseksi.
Suomessa muinaistulokkaana pidetään kasvilajia, joka on kulkeutunut maahan ihmisen myötävaikutuksella 1600-luvun alkupuolella tai sitä ennen. Rajaa on pidetty Pohjoismaihin soveltuvana muinais- ja uustulokkaan karkeana aikarajana.[1] Britteinsaarilla rajana pidetään vuotta 1500. Sekä uus- että muinaistulokkaat ovat vieraslajeja.
Muinaistulokkaiden ja alkuperäiskasvien erittely on usein vaikeata. Samassa maassakin kasvilaji saattaa olla sekä luontaisesti levinnyt että muinaistulokas. Muinaistulokkuus tai uustulokkuus ei riipu maasta, vaan alueesta. Näin ollen esimerkiksi Ahvenanmaalla alkuperäinen kasvi voi olla Manner-Suomessa muinaistulokas tai Pohjois-Suomessa uustulokas.
Muinaistulokas voi olla myös kasvi, joka ei enää kasva alueella ilmaston muuttumisen vuoksi, mutta josta voi olla arkeologisia jäännöksiä. Suomessa vesipähkinä on muinaistulokas, jota ei enää esiinny luonnossa ja joka hävisi Etelä-Ruotsin Skånestakin vuonna 1918. Sitä esiintyy kuitenkin muun muassa Latvian eteläosissa.
Muinaistulokkaiden avulla voidaan paikantaa esihistoriallisia ja historiallisia asuinpaikkoja.
Katso myös
muokkaaLähteet
muokkaa- ↑ Leena Hämet-Ahti et al.: Retkeilykasvio. Helsinki: Yliopistopaino, 1998. ISBN 951-45-8167-9