Muinaisen Egyptin taide

Muinaisen Egyptin taiteelle olivat ominaisia jäykkyys, kaksiulotteisuus ja runsas värien käyttö. Kuvissa ihmisten kasvot ja jalat kuvataan aina sivulta päin, mutta rintakehä ja kädet suoraan edestä.

Maalattua egyptiläistä keramiikkaa Louvren museossa.

Muinaisen Egyptin taide käsittää veistoksia, patsaita, arkkitehtuuria, maalauksia ja reliefejä. Kaikkein varhaisimmat merkit egyptiläisestä taiteesta ovat kivikaudelta, siis ennen vuotta 3200 eaa. Kivikauden taide käsittää pääasiassa erilaista keramiikkaa, piikivestä leikattuja nyrkki-iskureita, kömpelöitä ihmishahmoja ja kivisiä ihmispäitä, joita kannettiin uskonnollisissa kulkueissa. Ihmispäihin kaiverrettiin koloja, joiden sisään tungettiin ihmisen hiuksia ja ihokarvoja.

Egyptiläisen taiteen pääpiirteet hahmottuivat nolladynastian ja varhaisdynastisen kauden aikana. Norsunluun käyttö yleistyi silloin käyttöesineiden, kuten kampojen, pelinappuloiden, astioiden yms. raaka-aineena.

Reliefitaide, eli matalat kohokuvat, oli suosittua 5. ja 6. dynastian aikana hautojen koristelussa. Reliefitaide oli hyvin eloisaa ja kuvasi monenlaisia arkielämän tapahtumia kaupankäynnistä kalastukseen ja papyruksen valmistukseen. Ensimmäisellä välikaudella taide rappioitui muun kulttuurielämän tavoin, mutta saavutti huippunsa uudelleen keskimmäisen valtakunnan alussa.

Muinaisen Egyptin taide oli täysin ihanteellista. Se tarkoittaa sitä, ettei taiteella pyritty todellisuuden mahdollisimman tarkkaan jäljentämiseen, vaan sen oli oltava aina vallitsevien normien ja standardien mukaista. Ihmisiä esittävät kuvat eivät olleet muotokuvia, vaan heidän ulkonäkönsä vastasi yleistä kauneusihannetta. Tosin tähän löytyi poikkeuksia kautta Egyptin historian. Jo vanhan valtakunnan aikana tehdyissä varapäissä saattoi olla hyvinkin muotokuvamaisia piirteitä, ja keskivaltakunnan aikana faaraoita esittävissä kuvissa oli ensimmäistä kertaa merkkejä rypyistä, kaksoisleuoista, roikkuvista poskista jne.

Keskivaltakunnan ajalta on löydetty monia hyvin taiteellisia ja yksityiskohtaisia puisia, maalattuja pienoismalleja. Uuden valtakunnan aikana reliefitaide muuttui harvinaisemmaksi ja hautojen seinät koristeltiin kirjavilla maalauksilla ja pystysuorilla hieroglyfivinjeteillä.

Egyptiläisen taiteilijan tekemä luonnos faarao Ramses VI:sta kivisirpaleella.

Myöhäiskaudella Egyptin taide rappioitui ja alkoi saada vaikutteita vierasmaalaisesta taiteesta. Kreikkalais-roomalaisella kaudella taiteilijat vaivautuivat raaputtamaan temppelien kiviseinille enää vain hahmojen ja esineiden ääriviivat, eikä niitä edes väritetty. Roomalaisella kaudella jopa muumioarkkujen ulkonäkö muuttui, kun perinteiset kovetetusta pellavasta valmistetut naamiot korvattiin vainajan kasvoa esittävällä maalauksella.

Patsaat veistettiin pehmeästä kalkkikivestä tai vaikka basaltista tai obsidiaanista. Patsaissa miehet kuvattiin ottamassa askel eteenpäin. Naiset kuvattiin jalat tiukasti vierekkäin tai toinen jalka vain vähän toisen edellä. Pariskuntia esittävissä veistoksissa vaimon kädet kuvattiin kiertyneinä aviomiehen hartian ja olkavarren ympäri. Äitiä ja hänen täysikasvuista poikaansa esittävät veistokset olivat tyylillisesti samankaltaisia.

Mustaa väriainetta saatiin noesta, okraa rautaoksidista ja valkoista kipsistä tai kalkista.

• 
  Faarao Akhenaten kuvattiin muuta perhettään isompana asemansa tähden
• 
  Hedelmällisyysjumala Sobek
• 
  Papyrukselle kirjoitettu Kuolleiden kirja
• 
  Amenhotep III
• 
  Ramses II:n sormus
• 
  Ramses II:n puoliso Nefertari hautamaalauksessa
• 
  Isis-jumalatar maalauksessa n. 1360 eaa.
• 
  Nefertitin rintakuva