Moottoripyörätrial

Moottoripyörätrial on moottoripyörällä maastoon merkityllä ajoreitillä suoritettavaa taitoajoa. Tällä ajoreitillä on erikseen merkittyjä tarkkailujaksoja, joissa jokaisella jaksolla oleva jaksotuomari arvostelee kilpailijoiden taitavuutta virhepistein. Voittajaksi selviytyy se, jolla on vähiten virhepisteitä.

Moottoripyörätrialia.

Trial tarjoaa vankan pohjan mille tahansa moottoripyörälajille. Tämä laji kehittää monenlaisia tärkeitä ajotaitoja, kuten tasapainoa, kytkimen käyttöä, jarrutustekniikkaa, rytmitajuista ajamista ja yleistä ajotekniikkaa. Monet enduro- ja motocrosskuljettajat ovat aloittaneet uransa trialin parissa ja jatkavat lajin parissa viihtymis- ja harjoittelumielessä.

Historia

Trial, taitoajo, on moottoripyöräilyn vanhin urheilulaji. Trialia harrastettiin kilpailumielessä ensi kerran Isossa-Britanniassa jo 1890-luvun loppupuolella.

Suomeen trial on kuitenkin saapunut SML:n ohjelmassa olevista moottoripyöräilyistä viimeisimpänä. Ensisijaisesti Eddie Salvesenin innoittamana HMK järjesti 1953 ”pärinäpoikien” trialin. Kysymyksessä oli silloin lähinnä uutta etsivä kokeilu eikä vielä sääntöjen sitoma oikeaoppinen trial. Sääntöjen mukaisen trialin suomalainen syntymävuosi oli varsinaisesti 1955 ja johtava uranuurtaja oli Matti J. Viro.

Laji kasvatti voimakkaasti harrastajamääriä Yrjö Vesterisen menestyttyä kansainvälisesti 1970-luvun loppupuolella. Junioritoiminta oli aktiivista, jossa Mini-Trial (10–16 v.), ns. vakiomopoluokka, oli kotimaisten mopovalmistajien tukema. Solifer SM, Helkama Raisu ja Tunturi Trial olivat trialiin tarkoitettuja mopomalleja.

Suomalaiset trialin maailmanmestarit ovat Yrjö Vesterinen 1976–1978 ja Tommi Ahvala 1992 ja hallimaailmanmestari 1993.

Suomen-mestaruus

• Henkilökohtaisesta Suomen-mestaruudesta on ajettu vuodesta 1960.
• Kerhojoukkue Suomen-mestaruudesta on ajettu vuodesta 1968.

MM/EM -sarjojen osakilpailut Suomessa

Suomessa on vahvat perinteet trialin MM- ja EM-sarjojen osakilpailuiden järjestäjänä. Kilpailuiden järjestäminen tapahtui lähinnä ajanjaksona jolloin suomalaisedustus ja -menestys oli hyvällä tasolla kansainvälisesti. Myös hallitrialin MM-osakilpailuja on järjestetty Suomessa Helsingin jäähallissa^lähde?

• Luettelo Suomessa järjestetyistä MM/EM kilpailuista

Kilpailu

Fabian Werner ja hänen Beta Rev 3 2000 -trialpyöränsä.

Kilpailutoiminta

• Kansainvälinen kattojärjestö, FIM – maailmanmestaruussarja
• Euroopan kattojärjestö, FIM-Europe – euroopanmestaruussarja
• Pohjoismainen toiminta, NMC (Arkistoitu – Internet Archive) – pohjoismaidenmestaruuskilpailu
• Suomen moottoriliitto, SML – suomenmestaruussarja

Kilpailun kulku

Perinteisen, luonnossa tapahtuvan kilpailun kulku alkaa varikolta, jolla olevalta lähtölavalta jokainen kilpailija lähtee erikseen, esimerkiksi minuutin välein, merkitylle reitille. Jokainen kilpailija saa oman virhepistekortin, johon jokaisen jakson jaksotuomari merkitsee jaksolta saadut virhepisteet.

Reitti on merkitty maastoon merkein (esimerkiksi nuolin ja nauhoin), jotta kilpailijat voivat edetä sitä. Reitin varrella on tarkkailujaksoja, jotka on merkitty nauhalla esimerkiksi kallioiseen maastoon, jonka jyrkkiä nousuja ja pudotuksia käytetään jakson ajoreittinä. Myös kivikot ja maarinteet ovat trialissa käytettyjä jaksopaikkoja. Kilpailijat tutustuvat jalan jokaiseen jaksoon ja suunnittelevat tarkoin ajosuorituksensa ennen ajoa. Ajosuorituksen jälkeen jaksotuomari merkitsee virhepisteiden määrän kilpailijan virhepistekorttiin, minkä jälkeen kilpailijat jatkavat reittiä pitkin seuraavalle jaksolle.

Kilpailussa on annettu suurin sallittu suoritusaika jaksolla (1.30 min) ja suurin sallittu kokonaisajoaika, jonka aikana kaikki jaksot on ajettava. Yleensä reitillä on 10–15 jaksoa, ja reitti kierretään kaksi tai kolme kertaa riippuen jaksojen määrästä. Kokonaisajoaika on 4–6 tuntia.

Trial-kilpailun kuljettajien lopullinen järjestys muodostuu kunkin kilpailijan yhteenlasketun virhepistemäärän mukaan. Kuljettaja, jolla on vähiten virhepisteitä, on voittaja. Virhepisteitä saa jaksolla muun muassa tukijalan käytöstä. Kilpailijat pyrkivät jokaisella jaksolla virheettömään ajoon (0 virhepistettä), jolloin tukikosketuksia ei ole tarvinnut ottaa.

Luokat

Henkilökohtaiset luokat:

Luokka		Ikäraja
TR1	Suomen mestaruus	16 v. ->
TR2	Suomen Cup	12 v. ->
TR3J	Suomen Cup	12-18 v.	*
TR3	Suomen Cup	12 v. ->
TR4	Suomen Cup	12 v. ->
TR5	Suomen Cup	12 v. ->
TR4V	Suomen Cup	40 v. ->
TR5J,TR6J, TR7J	Suomen Cup (TR5J)	6-16 v.	*
TR5, TR6, TR7 (Jokamiesluokat)	Suomen Cup (TR5)	10 v. ->

*) C-ja TR3J-luokan moottoreiden tilavuuden tulee olla alle 125 cc.

X-Trial

Sisätiloissa tapahtuvia trialkilpailuja on järjestetty 1970-luvulta lähtien, jolloin lajia kutsuttiin hallitrialiksi (engl. indoor-trial). 2000-luvulla laji sai uuden nimen, X-Trial.

Kilpailusta tehdään yleisölle ja televisiolle helposti seurattava ja kestoltaan lyhyempi. Kilpailun jaksot ovat rakennettuja, käyttäen esimerkiksi betonirenkaita ja kaapelikeloja, joita pinoamaalla saadaan jaksoille vaativuutta ja näyttävyyttä. Kilpailun luonteeseen kuuluu, että kilpailussa ajetaan 2–3 kierrosta, jossa jokaisella kierroksella vain parhaat jatkavat seuraavalle kierrokselle ja lopulta finaaliin.

X-Trialille järjestetään oma maailmanmestaruussarja.

Harrastaminen

Lajin aloituskynnys on matala, sillä aloittaa voi jopa polkupyörällä. Lisäksi lapsille on olemassa matalatehoisia trial-mopoja ja uusimpana vaihtoehtona on viime vuosina tulleet sähkökäyttöiset trialmopot. Nuorimmat lajin harrastajat ovat kuusivuotiaita ja vanhimmat lähes 80-vuotiaita.

Trialia voi harrastaa omatoimisesti lähes minkälaisessa maastossa tahansa, kunhan siihen on maanomistajan lupa.

Trial-moottoripyörä

Trial-moottoripyörät ovat kohtuuhintaisia ja matalan viritysasteensa vuoksi pitkäikäisiä. Harrastaja voi ajaa pyörällä useita ajokausia ilman vaativia ja kalliita huoltotöitä. Varaosia kuluu moneen lajiin verrattuna marginaalinen määrä.

Trial-moottoripyörät ovat jo 1960 -luvulta lähtien olleet varta vasten trialiin valmistettuja moottoripyöriä. Moottorin kokona käytetään 125-350 -kuutioisia ja tyypiltään joko 2- tai 4-tahtisia joissa tehoalue pyritään saamaan alhaisilla kierrosluvuilla. Trial-moottoripyörien valmistajat toimittavat yleensä moottoripyörät tieliikennekelpoisina ja useissa maissa kilpailuiden jaksojen väliset siirtymät ajetaankin yleisillä teillä jolloin kilpailijoiden moottoripyörät ovat oltava ko maan tieliikennelakien mukaisia. Suomessa trial-kilpailut on ajettu vuodesta 2000 lähtien suljetuilla alueilla jolloin moottoripyörien rekisteröintiä ei vaadita.

Trial-moottoripyörä poikkeaa muista moottoripyöristä mm:

• erityisen pehmeistä renkaista joissa pidetään matalaa ilmanpainetta jotta saavutettaisiin mahdollisimman hyvä pito eri alustoilla
• polttoainetankin koko on noin 3 litraa jolla saadaan kokonaispainoa vähemmäksi
• istuimen puuttuminen, seisovan ajoasennon vuoksi istuimen tarpeellisuus on vähäinen
• moottorin tukeva pohjapanssari joka suojaa moottoria kun ajetaan esim. kivikoissa.

Sivuvaunumoottoripyörä

Sivuvaunullinen trial-moottoripyörä kilpailutilanteessa.

Trialia ajetaan myös sivuvaunullisilla trialmoottoripyörillä, joilla säännöt ovat miltei samat kuin ns. normaalitrialissa, sillä lisäyksellä, että täydet 5 virhepistettä voidaan antaa, mikäli sivuvaunussa oleva henkilö koskettaa jollain kehon osalla maata.

Lajia ajetaan pääasiassa Englannissa, jossa ajetaan kansallisesta mestaruudesta kymmenessä osakilpailussa. Suomessa sivuvaunutrialia ajettiin 1980–1990-luvulla.

Trialmoottoripyörien valmistajat

Yleisimmät trial-merkit ovat olleet:

• 1960- ja 1970-luvulla: Bultaco, Greeves, Husqvarna, Montesa, Ossa ja Triumph.
• 1980- ja 1990-luvulla: Aprilia, Beta, Bultaco, Fantic, Gas Gas, Honda, Montesa ja Yamaha.
• 2000-luvulla: Beta, Gas Gas, Montesa, Ossa, Scorpa, Sherco, TRS ja Vertigo.

Katso myös

• Polkupyörätrial

Lähteet

• Trial-lajisäännöt 2018 (Arkistoitu – Internet Archive)
• Yle-Areena: Esittelyssä X-Trial
• Halli-MM Trialin uutiset. HS-Urheilu: 20.12.1992, 18.12.1993, 18.12.1994, 8.3.1997, 2.2.1998

Aiheesta muualla

• nbuu.com Suomalainen Trial-keskustelu (Arkistoitu – Internet Archive)