Molekyylipilvi
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Molekyylipilvi on tähtien välisen aineen kasautuma, jossa pääosin on molekyylimuodossa olevaa vetyä H2 mutta myös kymmeniä muita molekyylejä. Niitä kutsutaan myös nimellä GMC (engl. Giant Molecular Cloud). Kylmät molekyylipilvet havaitaan radioalueella häkäkaasun CO lähettämästä radiosäteilystä.
Molekyylipilvet ovat tähtien välisen aineen kasautumia, joiden massa on 100–106 Auringon massaa ja lämpötila 10–20 kelviniä. Niiden tiheys on 10–106 molekyylia kuutiosentissä. Molekyylipilvien ytimet koostuvat nimensä mukaisesti erilaisista orgaanisista ja epäorgaanisista molekyyleistä. Molekyylipilvet ovat ensisijaisia tähtien syntypaikkoja.
Molekyylipilvet tähtien kehtoina
muokkaaMolekyylipilvi, jonka läpimitta on noin 100 parsekia (326 valovuotta), on neutraalin vedyn pilvessä oleva tiivistymä. Näiden neutraalin vedyn pilvien läpimitta on 1 kpc eli 3 260 valovuotta. Auringon etäisyydellä Linnunradan keskuksesta suurin osa kaikesta tähtienvälisestä aineesta on molekyyleinä. Yhdessä molekyylipilvessä on hyvinkin miljoonia Auringon massoja. Pilvet sijaitsevat Linnunradan spiraalihaaroissa, ja niiden niin sanottu skaalakorkeus on Linnunradassa noin 50–75 parsekia. Skaalakorkeus on korkeus, jossa molekyylipilven tiheys laskee kertoimella 1/2,7.
Tähdet muodostuvat yleensä jättiläismäisissä molekyylipilvissä, koska niiden tiheys on suuri ja lämpötila alhainen. Näin niissä toteutuu kriteeri, jossa kaasun sisäinen painovoima voittaa kaasun paineen. Molekyylipilvissä tapahtuu yliäänen nopeudella virtauksia pyörteisessä, magnetisoituneessa kaasussa. Nämä virtaukset kuluttavat pilven energiaa ja aiheuttavat pilven osien kutistumista. Mutta samaan aikaan pilvet hajoavat muun muassa uusien tähtien kaasukuplien laajenemisen takia. Molekyylipilvet ovat yleensä hyvin vakaita, mutta tähtien synnyn laukaisee supernovien šokkiaalto ja magneettinen häiriö tai pilvien keskinäinen törmäys. Jättimolekyylipilvessä on tiheämpiä pilviä, joiden läpimitta on 10 parsekia (yli 30 valovuotta), ja näissä hyvin tiheitä ytimiä, joiden läpimitta on parsek eli noin 3 valovuotta.