Mohammad Mossadeq
Mohammad Mossadeq (1880 Teheran – 5. maaliskuuta 1967 Teheran) oli iranilainen poliitikko ja maansa pääministeri vuosien 1951 ja 1953 välillä. Mossadeq ja hänen johtamansa kansallinen rintama kansallistivat Iranin suuret öljyvarat, joita oli pitänyt hallussaan brittiläinen Anglo-Iranian Oil Company eli AIOC. Kansallistaminen johti diplomaattiseen kriisiin Britannian kanssa ja tätä kautta taloudellisiin vaikeuksiin. Mossadeq syrjäytettiin Britannian MI6:n ja Yhdysvaltain CIA:n tukemassa vallankaappauksessa vuonna 1953 ja hän vietti loppuelämänsä kotiarestissa.
| Mohammad Mossadeq | |
|---|---|
.jpg) |
|
| Iranin pääministeri | |
| Monarkki | Mohammad Reza Pahlavi |
| Edeltäjä |
Hossein Ala’ Ahmad Qavam |
| Seuraaja |
Ahmad Qavam Fazlollah Zahedi |
| Iranin ulkoministeri | |
| Iranin valtiovarainministeri | |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 1880 Teheran |
| Kuollut | 5. maaliskuuta 1967 Teheran |
| Ammatti | poliitikko |
| Tiedot | |
| Puolue | Kansallinen rintama |
 Nimikirjoitus |
|
Elämäkerta
muokkaaVarhaiset vaiheet
muokkaaMohammad Mossadeq syntyi Teheranissa vuonna 1880 yläluokkaan kuuluneeseen perheeseen[1], jolla oli Qajar-sukujuuret[2]. Hänen isänsä oli valtion virkamies ja Mossadeq opiskeli ulkomailla valmistuen lainopinnoistaan tohtoriksi Sveitsin Neuchâtelin yliopistosta vuonna 1914. Hän palasi Iraniin ja toimi sittemmin Fārsin maakunnan kenraalikuvernöörinä ja myöhemmin šaahiksi nousseen Riza Khanin valtiovarainministerinä (1921) ja ulkoministerinä (1923). Hänen vastustettuaan Riza Khanin (sittemmin Riza Šah) valintaa šaahiksi hänet asetettiin syrjään.[1]
Toisen maailmansodan aikana vuonna 1941 Britannia ja Neuvostoliitto miehittivät Iranin vuonna 1941 annettuaan maalle ensin uhkavaatimuksen Saksan kansalaisten karkottamisesta. Iranin armeija teki vain muodollista vastarintaa ja Riza Khan luopui vallasta poikansa Mohammad Reza Pahlavin hyväksi.[3] Mossadeq palasi politiikkaan vuonna 1944 ja hänet valittiin majlisiin. Valintansa jälkeen Mossadeq vastusti myönnytyksiä Neuvostoliitolle.[1] Neuvostoliiton joukot eivät olleet vetäytyneet Iranista britti- ja amerikkalaisjoukkojen vetäydyttyä tammikuussa 1946, vaan he jäivät Iranin Azerbaidžanin alueelle suojellakseen marxilaista Tudeh-puoluetta ja paikallisia kurdi- ja azeriseparatisteja. Neuvostojoukot suostuivat vetäytymään vasta Yhdysvaltojen ja Britannian painostuksen ja pitkien neuvottelujen jälkeen toukokuun lopussa vuonna 1946.[2]
Pääministerinä
muokkaa
Neuvostoliitto oli vetäytyessään jättänyt jälkeensä Tudeh-puolueen, jota vuonna 1949 syytettiin šaahia vastaan tehdystä murhayrityksestä. Murhayritystä seurasi poliittinen kaaos. Šaahi nimitti vuonna 1950 maalle epäsuositun pääministerin Ali Ramzaran samalla, kun Mossadeq perusti kansallisena rintamana tunnetuksi tulleen majlis-edustajien koalition, jonka keskeinen vaatimus oli Iranin öljytulojen kansallistaminen. Yleisesti uskottiin myös, että Mossadeq oli tehnyt sopimuksen Tudeh-puolueen kanssa. Mossadeqin koalitio sai laajaa kannatusta vuoden 1950 majilsin vaaleissa ja seuraavana vuonna pääministeri Razmaran sai surmansa ääri-islamilaisen ryhmittymän tekemässä murhassa. Suosioon noussut Mossadeq järjesti majlisin äänestyksen Iranin öljyn kansallistamisesta 15. maaliskuuta 1951 ja 28. huhtikuuta hänet nimitettiin Iranin pääministeriksi.[2]
Iranin öljyn kansallistaminen ajautui heti vaikeuksiin. Khuzistanin öljyrakennelmia oli hallinnut Anglo-Iranian Oil Company eli AIOC, jonka teknikot jättivät työmaansa Britannian aloittaessa samalla öljyn viennin estäneen kauppasaarron. Öljytyöläisten palkat ja tuotantolaitosten ylläpito muodostivat nyt kuluerän, jonka vastineeksi ei saatu tuloja. Mossadeq yritti saada tukea Yhdysvalloista, jonne hän matkusti vierailulle. Yhdysvalloissa oli kuitenkin huolestuttu kommunistien eli Tude-puolueen asemasta öljyn kansallistamisliikkeessä. Mossadeq ei saanut menoihinsa lainaa Yhdysvalloista, vaan myös amerikkalaiset öljy-yhtiöt alkoivat boikotoida Irania.[2]
Syrjäyttäminen
muokkaa
Iranin talousvaikeuksien syventyessä Mossadeqilla oli edelleen laaja kansan tuki, mutta jännitteet kansallisen rintaman eri ryhmittymien välillä kasvoivat samalla, kun Tude-puolueen vaikutusvalta kasvoi. Levottomuudet lisääntyivät ja kesällä 1952 Mossadeq vaati niiden vuoksi oikeutta nimittää sotaministeri. Šaahin kieltäydyttyä Mossadeq erosi ja hänen seuraajansa ilmoitti neuvotteluiden aloittamisesta brittien kanssa. Ilmoitus johti suuriin mielenosoituksiin ja šaahi joutui nimittämään Mossadeqin uudestaan pääministeriksi. Vuoden 1952 lopussa Mossadeq katkaisi diplomaattisuhteet Britanniaan, jolloin britit alkoivat taivutella amerikkalaisia mukaan suunnitelmaan syrjäyttää Mossadeq.[2]
Elokuussa 1953 šaahi yritti erottaa Mossadeqin,[1] ja hänen tilalleen oli tarkoitus nimittää kuningasmielinen kenraali Fazlollah Zahedi. Maassa syttyi kuitenkin laajoja šaahin vastaisia mellakoita ja šaahi joutui pakenemaan maasta. Mossadeq joutui nyt hillitsemään mellakointia, mikä etäännytti hänet monista tukijoistaan ja Tudeh-puolueesta. 19. elokuuta kokoontui Mossadeqin vastainen mielenosoitus. Monet osallistujista olivat paikalla Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelun eli CIA:n innoittamana tai jopa maksamana. Pian käynnistyi vallankaappaus, jonka CIA tunsi koodinimellä operaatio Ajax. Armeija ja kenraali Zahedi ottivat vallan, Mossadeq pidätettiin ja šaahi palasi maahan. Mossadeq pantiin sotaoikeuteen maanpetoksesta[2], josta hän sai kolmen vuoden vankeustuomion. Tuomionsa jälkeen häntä pidettiin kotiarestissa Teheranissa kuolemaansa saakka 5. maaliskuuta 1967.[1]
Lähteet
muokkaa- Michael Axworthy: Iranin historia, s. 143–147. (alkuteos: Iran: Empire of the Mind. A History from Zoroaster to the Present Day) Suomentanut Tapani Kilpeläinen. Into Kustannus Oy, 2007. ISBN 978-952-264-191-5