Miinalaiva Keihässalmi

Miinalaiva Keihässalmi oli Suomen merivoimien vuonna 1957 valmistunut miinalaiva, joka museoitiin vuonna 1994. Se oli ensimmäinen uusi suomalainen miinalaiva toisen maailmansodan jälkeen.

Keihässalmi
Keihässalmi vuonna 1983.
Aluksen vaiheet
Rakentaja	Valmet, Katajanokan telakka
Laskettu vesille	16. maaliskuuta 1957
Loppuvaihe	museoitu 1994
Tekniset tiedot
Uppouma	360 t
Pituus	56 m
Leveys	7,7 m
Syväys	2,2 m
Koneteho	2 × MAN-dieselmoottoria 1 194 kW myöh: 2 × Wärtsilä-diesel 1 200 kW
Nopeus	15 solmua
Miehistöä	60
Aseistus
Aseistus	2 × Bofors 40 mm 2 × Madsen 20 mm
Infobox OK

Tausta

Puolustusvoimain komentaja hyväksyi 11. helmikuuta 1955 perushankintasuunnitelman, johon sisältyi yksi Ruotsinsalmi-luokan miinalaiva korvaamaan sodassa menetetty miinalaiva Riilahti. Uusi alus tilattiin vuosien 1955–1956 perushankintavaroilla. Koska sille ei haluttu antaa upotetun aluksen nimeä, alus nimettiin Pyhtäänsaaren ja Munapirtin välissä olevan Keihässalmen mukaan.

Suunnittelu

Keihässalmen suunnittelussa otettiin huomioon Suomen laivaston miinalaivoista saadut kokemukset. Aluksesta tuli esikuvaansa suurempi (uppouma 70 tonnia suurempi), vahvempi, merikelpoisempi ja nopeampi. Vaikka alus oli ennen kaikkea miinanlaskija ja -raivaaja, siihen sijoitettiin kaikki tuolloin käytössä olleet asejärjestelmät, lukuun ottamatta torpedoita.

Valmistus

Alus tilattiin Valmet Oy:n Katajanokan telakalta. Se laskettiin vesille 16. maaliskuuta 1957.

Palvelus

Alus oli purjehduksessa jokaisena vuotena valmistumisensa jälkeen, mikä osoitti sen käyttökelpoisuuden. Keihässalmen käyttökustannukset olivat alhaiset ja miehistöä vähän, mutta tästä huolimatta se pystyi toimimaan merellä yhtäjaksoisesti useita vuorokausia. Alus oli vuoteen 1962 asti Merivoimien suurin alus, joten sitä käytettiin koealuksena. Muun muassa sen keulaan asennettiin eräässä vaiheessa koemielessä 75 millimetrin tykki.

Teijon Telakka Oy peruskorjasi aluksen 1981, jolloin toteutettiin laivateknillinen peruskorjaus ja modernisoitiin aseistus. Aluksen merikelpoisuutta parannettiin lisäämällä painovesitankkeja ja miinakannen etuosa rakennettiin vesitiiviiksi sulkemalla kyljissä olevat aukot. Alus sai myös ajanmukaisen aseistuksen, jolloin siihen lisättiin muun muassa tykistön tutkaohjattu tulenjohtolaitteisto.

Keihässalmi oli laivaston yleisvoimien komentajan lippulaivana ja monissa edustustehtävissä sekä teki laivastovierailun Ruotsiin ja Neuvostoliittoon vuosina 1960 ja 1961. Alus kävi vuonna 1970 purjehdusalueensa etäisimmässä paikassa, Ruotsin Ystadissa ja 1978 Lysekilissä. Se oli vuosina 1975–1979 Merisotakoulun koululaivana, kun Matti Kurjelle rakennettiin seuraajaa.

Keihässalmi vuonna 2020.

Keihässalmi museoitiin vuonna 1994 ja luovutettiin Sotamuseolle. Nykyisin alus on esillä Forum Marinumin laiturissa Turussa.

Lähteet

• Auvinen, Visa (toim.): Leijonalippu merellä, s. 114–115. Pori: EITA Oy, 1983. ISBN 951-95781-1-0
• Suomen laivasto 1918-1969. Helsinki: Meriupseeriyhdistys, 1968.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Miinalaiva Keihässalmi Wikimedia Commonsissa

• Miinalaiva Keihässalmi Forum Marinumin sivuilla
• Museolaivan videoesittely: Miinalaiva Keihässalmi