Meluaminen
Meluaminen oli aiemmin Suomessa vuoden 1889 rikoslain mukaan rikos.
Meluaminen kirkossa
muokkaaVuoden 1889 rikoslaissa säädettiin, että jos joku meluamalla tahallansa häiritsee jonkin Suomessa tunnustetun, luvallisen tai suvaitun uskontokunnan jumalanpalvelusta, kirkollista toimitusta tahi uskonnonharjoitusta, on rangaistus vankeutta korkeintaan kuusi kuukautta tai sakkoa.[L 1][1]
Meluaminen yleisellä paikalla
muokkaaVuoden 1889 rikoslaissa säädettiin myös, että jos joku yleisellä tiellä, kadulla, kulkuväylällä tai muussa julkisessa paikassa, taikka julkisessa toimituksessa tahi yleisessä kokouksessa meluamalla tai kiroilemalla häiritsee rauhaa, häntä on rangaistava sakolla taikka vankeudella korkeintaan kolmeksi kuukaudeksi.[L 2] Tämä pykälä kumottiin vuonna 1998.[L 3]
Lähteet
muokkaa- ↑ Hakkila, Esko (toim.): ”Meluaminen”, Lakiasiain käsikirja, s. 630. Porvoo: Werner Söderström Oy, 1938.
Lakiviitteet
muokkaa- ↑ Rikoslaki (1889), 10. luku 3 §.
10. luku 3 §: Jos joku meluamalla tahi muulla tavoin pahennusta aikaan saattamalla tahallansa häiritsee – – jumalanpalvelusta, kirkollista toimitusta tahi uskonnonharjotusta; olkoon rangaistus vankeutta korkeintaan kuusi kuukautta taikka sakkoa enintään kolmesataa markkaa. - ↑ Rikoslaki (1889), 42. luku 7 §.
42. luku 7 §: Joka yleisellä tiellä, kadulla, kulkuväylällä, tahi muussa julkisessa paikassa, taikka julkisessa toimituksessa tahi yleisessä kokouksessa meluamalla tahi kiroilemalla häiritsee rauhaa, taikka harjottaa muuta ilkivaltaa, taikka matkaan saattaa häiriötä antamalla tulipalon tahi muun vaaran merkin, vaikka tietää, ettei sellaista vaaraa olekaan, rangaistakoon enintään kolmensadan markan sakolla taikka vankeudella korkeintaan kolmeksi kuukaudeksi. - ↑ (42 luvun) 7–8 § on kumottu lailla 24.7.1998/563.