Matti Paavilainen

suomalainen kirjailija, runoilija ja kirjallisuuskriitikko
Tämä artikkeli käsittelee kirjailijaa. Kansanedustaja Matti Paavilaisesta on eri artikkeli.

Matti Kalevi Paavilainen (12. elokuuta 1932 Helsinki23. joulukuuta 2017 Kotka[1]) oli suomalainen kirjailija, runoilija ja kirjallisuuskriitikko, joka asui Kotkassa.[2]

Matti Paavilainen oli Suomen ensimmäinen kirjallisuuden läänintaiteilija; hän hoiti virkaa kahdentoista vuoden ajan entisessä Kymen läänissä 1972–1984, toimipaikkanaan Kotka. Uuden Suomen kirjallisuuskriitikkona hän toimi 1979–1991.

Kirjallisuuden professori Juhani Niemi on teoksessaan Kirjailijoita ja epäkirjailijoita (1983) arvioinut, ettei Paavilainen vastaa vallitsevaa kuvaa suomalaisesta runoilijasta, vaan kulki vastavirtaan jo debytoidessaan 1960-luvulla. Etenkin palkitussa kokoelmassa Unohduksen huvilat hän yhdistelee muistikuvia, myyttejä ja todellisuutta. 1970-luvulla runoutta kirjoitettiin paljolti konkreettisten visioiden kautta visuaalisesti hahmotettavaksi, mutta Paavilainen harrasti silloinkin sanoilla ja käsitteillä leikkimistä ja teki koukeroista kulttuurirunoutta:[3]

»Paavilainen on luonut oman mietteliäänpuheliaan ilmaisunsa. Runoissaan hän paljolti abstrahoi, filosofoi, viisastelee siinä missä muut näyttävät kuvin, käyttävät kamerakulmia. Tultaessa 1980-luvulle Paavilaisen runopuhe on yhä enemmän intiimistynyt. Nostalgiat ovat Paavilaisen runouden käyttövoima laajemminkin kuin vain yksilöllisellä tasolla.[3]»

Paavilainen sai J. H. Erkon palkinnon 1964 ja valtion kirjallisuuspalkinnon 1982.

Teokset

muokkaa

Lähteet

muokkaa
  1. Kirjailija ja runoilija Matti Paavilainen on kuollut Helsingin Sanomat. 28.12.2017. Viitattu 28.12.2017.
  2. Kuka kukin on 2003, s. 717. Helsinki 2002. ISBN 951-1-018086-X
  3. a b Niemi, Juhani: Kirjailijoita ja epäkirjailijoita: pikakuvia aikalaisista, s. 81–88. Suomalaisen kirjallisuuden seura, 1983. ISBN 951-717-332-6

Aiheesta muualla

muokkaa