Wikipedia

Evankeliumi Markuksen mukaan

Uuden testamentin toinen kirja
(Ohjattu sivulta Markuksen evankeliumi)

Evankeliumi Markuksen mukaan eli Markuksen evankeliumi (m.kreik. Τὸ κατὰ Μᾶρκον εὐαγγέλιον, To kata Markon euangelion) on järjestykseltään toinen Uuden testamentin neljästä evankeliumista. Se on evankeliumeista vanhin ja lyhyin. Perinteisesti evankeliumin kirjoittajana on pidetty evankelista Markusta, mutta nykytutkimus pitää sitä tuntemattoman kirjoittajan teoksena, jossa on yhdistelty kronologiseen kertomusmuotoon varhaiskristillistä perinnetietoa eri lähteistä.[2]

Evankeliumi Markuksen mukaan
Τὸ κατὰ Μᾶρκον εὐαγγέλιον
Raamattu
Uusi testamentti
Markuksen evankeliumin alku, Schutternin evankeliumikirja.
Markuksen evankeliumin alku, Schutternin evankeliumikirja.
Synty
Kirjoittaja (perint.) Markus
Kirjoituspaikka Rooma[1]
Kohde roomalaiset
Ajoitus n. 70-75 jaa.
Teksti
Genre evankeliumi
Alkukieli koinee-kreikka
Lyhenne Mark.
Lukuja 16
Jakeita 678
Edeltävä:
< Matt.Seuraava:
Luuk. >
Katso myösLuettelo Raamatun kirjoista

Markuksen, Matteuksen ja Luukkaan evankeliumeja kutsutaan yhdessä synoptisiksi evankeliumeiksi, koska niiden sisällöt muistuttavat toisiaan. Markuksen evankeliumi on toiminut lähteenä Matteukselle ja Luukkaalle.

Historia

muokkaa
 
Evankelista Markus. Jusepe Leonardo, 1630.

Markuksen evankeliumi ajoitetaan yleensä 60–70-lukujen taitteeseen. Kirja on syntynyt Jerusalemin temppelin tuhon kynnyksellä vuonna 70 tai juuri sen jälkeen. Tämä tekee siitä Uuden testamentin vanhimman evankeliumin. Evankeliumi ei mainitse kirjoittajaansa ja kyseinen tieto on peräisin toiselta vuosisadalta. Kirkkoisä Eusebios lainasi apostolisiin isiin luetun Papiaan kirjoitusta noin vuodelta 130, jossa hän sanoi Markuksen olleen Pietarin tulkki.[3] Kyseessä on Johannes Markus (Ap.t. 12:12). Aikaisemmin kirkollisessa perinteessä Matteuksen evankeliumia pidettiin pitkään vanhimpana evankeliumina, kunnes nykytutkimukset ovat osoittaneet Markuksen evankeliumin vanhimmaksi.[3]

Evankeliumin kirjoituspaikasta ei ole varmaa tietoa. Kiinnostus juutalaissotaan ja Jerusalemin temppeliin viittaisi Palestiinaan tai sen välittömään läheisyyteen. Toisaalta virheelliset tiedot maantieteessä ja juutalaisten tavoista sijoittavat evankeliumin Palestiinan ulkopuolelle. Monet ovat väittäneet kirjoituspaikaksi Roomaa, koska perimätieto on yhdistänyt kirjoittajan Pietariin.[3]

Sisältö

muokkaa

Evankeliumi alkaa Johannes Kastajan toiminnasta, Jeesuksen saamasta kasteesta, ja opetuslasten valinnasta. Sen jälkeen seuraavat Jeesuksen tavanomaiset opetukset, ihmeet ja muu julkinen toiminta, johtaen Jeesuksen ristiinnaulitsemiseen.

Markuksen evankeliumin juuret ovat selvästi suullisessa perimätiedossa. Kreikankielinen alkuteksti on nimenomaan puhumalla kerrottua kieltä, muun muassa sana ”heti” (kreik. ευθυς, euthus) esiintyy huomattavan usein verrattuna muihin evankeliumeihin. Sanaa käytettiin silloin, kun haluttiin kuvata menneisyydessä tehtyjä tekoja tai tapahtuneita asioita, ja antaa niille elävyyttä ja vauhtia – esimerkiksi ”Heti sen jälkeen Henki ajoi hänet autiomaahan” (Mark. 1:12).

Tyyli ja rakenne

muokkaa

Markuksen kieli on yksinkertaista puhekielistä kreikkaa. Markus on koonnut tietonsa suullisesti ja mahdollisesti kirjallisesta perimätiedosta.[4] Markuksen evankeliumi on kanonisoiduista evankeliumeista lyhyin. Se ei kerro mitään Jeesuksen syntymästä ja lapsuudesta.[5] Markuksen evankeliumi voidaan jakaa asiasisällöltään kolmeen osaan. Evankeliumin alkupuoliskolla kuvataan Jeesuksen opetusta ja ihmetekoja (Mark. 1:1–8:26). Seuraavassa osassa kuvataan Jeesuksen matkaa Jerusalemiin, minkä aikana hän kolmesti ennustaa opetuslapsilleen tulevan kärsimyksensä (Mark. 8:27–10:52). Viimeinen jakso kuvaa Jeesuksen viimeisiä päiviä ja tyhjän haudan löytymistä (Mark. 11:1–16:8).[4]

Muihin evankeliumeihin verrattuna Markuksella ei ole niin selkeää jäsentelyä kuin Matteuksella, niin selkeää ohjelmaa kuin Luukkaalla eikä niin vahvaa teologiaa kuin Johanneksella. Markuksen esitystapa on ”kansanomainen” ja sanoma on kohdistettu jo perustiedot tuntevalle lukijalle.[5]

Lähteet

muokkaa

Markuksen evankeliumi vaikuttaa olevan Midraš eli Tanakin (Vanhan testamentin) kommentaario. Evankeliumi sisältää 150 lainausta Vanhasta testamentista. Osa sen kertomuksista vaikuttaa olevan johdettu Ensimmäisen ja Toisen kuninkaiden kirjan kertomuksista Eliasta ja Elisasta. Maantieteeseen ja kulttuuriin liittyvät virheet osoittavat, että kirjoittaja ei ollut paikallinen, vaan saattoi kirjoittaa Roomassa.

Synoptiset evankeliumit liittyvät toisiinsa hyvin läheisesti. Esimerkiksi Markuksen evankeliumin 622:sta jakeesta 406 on samoja sekä Matteuksen että Luukkaan evankeliumien kanssa, 145 pelkästään Matteuksen evankeliumin kanssa, 60 pelkästään Luukkaan evankeliumin kanssa, ja 51 jaetta ovat täysin itsenäisiä. Yhteistä eivät ole ainoastaan Jeesuksesta kerrotut asiat, vaan sanat ja lauseet, joilla niistä kerrotaan. Synoptiseksi ongelmaksi kutsutaan sitä ongelmaa, kuinka evankeliumit liittyvät toisiinsa tai ovat hyödyntäneet yhteisiä lähteitä.

Yleisö

muokkaa

Yleisen teorian mukaan Markuksen evankeliumi on hellenistinen evankeliumi, joka on tarkoitettu pääasiassa kreikkaa puhuville Rooman valtakunnan kansalaisille. Juutalaiset perinteet on useissa kohdin selitetty niin, että ei-juutalaisetkin voivat ymmärtää asiat (esimerkiksi Mark 7:1–4 [1], 14:12 [2], 15:42 [3]). Kirjoittaja on myös selittänyt arameankieliset sanat ja sanonnat, esimerkiksi ”talita kuum” (Mark. 5:41 [4]). ”korban” (7:11 [5]) ja ”abba” (14:36 [6]).

Markus käyttää muiden synoptisten evankeliumien tavoin Vanhan testamentin lainauksissaan Septuagintaa eli kreikankielistä käännöstä. Tämä käy ilmi muun muassa jakeissa 1:2, 2:23–28, 10:48b ja 12:18–27.

Evankeliumin hellenismi ei rajoitu kieleen. Sen kuvausta siitä, kuinka juutalaisten suuri neuvosto Sanhedrin tuomitsi Jeesuksen, on käytetty perusteena juutalaisvastaisuuteen. Farisealaisten demonisointi osoittaa, että kirja on tarkoitettu pakanalliselle yleisölle tai ainoastaan osittain juutalaisperäiselle, kuten Aleksandrian juutalaisille.lähde?

Ominaispiirteitä

muokkaa
 
Mark 4:40–5:7, 800-luku, armeniaksi

Päinvastoin kuin Matteus ja Luukas, Markus ei kerro Jeesuksen elämästä mitään ennen tämän julkisen toiminnan alkua: ei Jeesuksen syntymästä, kuten Matteus (Matt. 1:18–2:12) ja Luukas (Luuk. 2:1–20), tai Jeesuksen lapsuudesta (Luuk. 2:41–52), ei lasten joukkomurhasta (Matt. 2:13–23), eikä Johannes Kastajan taustoista (Luuk 1:1). Evankeliumi ei myöskään sisällä Jeesuksen sukupuuta (Matt. 1:1–17; Luuk. 3:23–38). Sen sijaan kerronta keskittyy Jeesuksen tekemiin ihmeisiin, ja se sisältää ihmeitä, joita muissa synoptisissa evankeliumeissa ei ole.

Ihmisen poika on yleisin Jeesuksesta käytetty nimitys (2:10, 2:28, 8:31, 9:9, 9:12, 9:31, 10:33, 10:45, 14:21, 14:41). Jeesus käyttää nimitystä itsestään useita kertoja. Monet ovat katsoneet, että nimitys on evankeliumille hyvin keskeinen, ja se on vaikuttanut merkittävästi Markuksen kristologiaan. Se yhdistää Markuksen Danielin kirjasta peräisin olevan ”Ihmisen pojan” (vertaa Dan. 7:13–14 [7]) ja Jesajan kirjan ”kärsivän Herran palvelijan” (Jes. 52:13–53:12 [8]). – ”Mutta miksi sitten on kirjoitettu, että Ihmisen Poika joutuu paljon kärsimään ja kokemaan halveksuntaa?” (Mark. 9:12 [9]). On ajateltu, että tämä on johtunut kristittyjen vainoista, ja että kirjoittaja on halunnut rohkaista kärsiviä kristittyjä kestämään vaikeudet.

Varhaiset muutokset

muokkaa

Markuksen evankeliumi on kanonisista evankeliumeista lyhin. Käsin kirjoitetuilla papyrusrullilla ja koodekseilla on taipumus hukata tekstiä alusta tai lopusta, samoin kuin kannettomasta pokkarista saattaa irrota sivuja. Tässä hävikissä ei ole kyse tarkoituksellisista poistoista. Esimerkiksi Markuksen evankeliumin aloitusjae 1:1 [10] tunnetaan kahdessa eri muodossa. Puolet ennen 100-lukualähde? tunnetuista teksteistä sisältää sanat ”Jumalan Pojasta”, puolet taas ei. Esimerkiksi Westcott-Hort-laitoksessa sanat ovat suluissa.

Monet tutkijat noudattavat periaatetta, jonka mukaan lyhyempi versio olisi yleisesti varhaisempi muoto. Kuitenkin myös tahallinen materiaalin poisto tai kopiointivirheet voivat tuottaa lyhyempiä tekstejä, joten tutkijat eivät yleisesti halua soveltaa periaatetta sokeasti.

Tyypillisesti kopiointivirheitä on tapahtunut myös niin, että sivujen marginaaliin tehdyt huomautukset ovat siirtyneet osaksi varsinaista tekstiä. Kaikki esimerkit tällaisesta ovat edelleen väittelyiden kohteena, mutta yksi esitetty on Markuksen evankeliumin jae 7:16 [11], ”Jolla on korvat, se kuulkoon!”, joka ei sisälly vanhimpiin ja luotettavimpiin käsikirjoituksiin. Se löytyy muun muassa Textus Receptuksesta, mutta ei Westcott-Hort -laitoksesta. Uudessa kirkkoraamatussa sen yhteyteen on liitetty huomautus.

Lopetus

muokkaa

Evankeliumin alkuperäisestä lopusta on ollut paljon keskustelua. Jotkut tutkijat olettavat, että evankeliumi on alun perin loppunut jakeeseen 16:8, ja Jeesuksen ilmestyminen opetuslapsilleen kuolemansa jälkeen (Mark. 16:9–20 [12]) olisi lisätty myöhemmin. Vanhimmat säilyneet käsikirjoitukset eivät sisällä näitä jakeita ja niiden tyyli poikkeaa muusta evankeliumista, mikä vihjaisi niiden olevan myöhempi lisäys. Joissakin versioissa loppu on jopa erilainen jakeen 16:8 jälkeen. 400-luvulla evankeliumille tunnettiin ainakin neljä erilaista lopetusta.

200-luvulla elänyt teologi Origenes lainasi Matteuksen, Luukkaan ja Johanneksen evankeliumien ylösnousemuskertomuksia, mutta ei lainannut mitään Markuksen evankeliumista jakeen 16:8 jälkeen, mikä osoittaisi, että hänen käytössään ollut kopio ei sisältänyt sen jälkeen tulevia jakeita. Tämä ei kuitenkaan todista, ettei niitä olisi ollut. Kriitikot ovat jakautuneet sen suhteen, onko evankeliumin äkillinen loppu tyhjälle haudalle ilman selityksiä ollut tarkoituksellinen, vai onko se johtunut loppuosan katoamisesta tai jopa kirjoittajan kuolemasta. Joidenkin mukaan lopetus on ollut tarkoituksellinen keino messiaanisen salaisuuden säilyttämiseksi.

Lähteet

muokkaa
  • Kuula, Kari & Nissinen, Martti & Riekkinen, Wille: Johdatus Raamattuun. (2. tarkistettu ja korjattu painos) Helsinki: Kirjapaja, 2008. ISBN 978-951-607-648-8
  • Myllykoski, Matti & Järvinen, Arto (toim.): Varhaiskristilliset evankeliumit. Helsinki: Yliopistopaino, 1997. ISBN 951-570-318-2

Viitteet

muokkaa
  1. ↑ Review of Every Book in the Bible Bible Overview. Daily Bible Online. Arkistoitu 20.12.2016. Viitattu 12.12.2016.
  2. ↑ Burkett, Delbert: An Introduction to the New Testament and the Origins of Christianity, s. 156. (Introduction to Religion) Cambridge University Press, 2002. ISBN 0521007208 Teoksen verkkoversio.
  3. ↑ a b c Kuula, Nissinen & Riekkinen 2008, s. 213–214.
  4. ↑ a b Kuula, Nissinen & Riekkinen 2008, s. 215–216.
  5. ↑ a b Myllykoski & Järvinen, s. 80–84.

Kirjallisuutta

muokkaa

Suomeksi

muokkaa

Englanniksi

muokkaa
  • Donahue, John R. & Harrington, Daniel J.: The Gospel of Mark. (Sacra Pagina 2) Liturgical Press, 2005. ISBN 0814659659
  • France, R. T.: The Gospel of Mark: A Commentary on the Greek Text. (New international Greek Testament commentary 2) Wm. B. Eerdmans Publishing, 2002. ISBN 0853645760
  • Lane, William L.: The Gospel of Mark. (The new international commentary on the New Testament 2) Wm. B. Eerdmans Publishing, 1974. ISBN 0802825028
  • Phillips, John: Exploring the Gospel of Mark: An Expository Commentary. (The John Phillips Commentary Series 2) Kregel Academic, 2003. ISBN 0825433819
  • Telford, W. R.: The Theology of the Gospel of Mark. (New Testament Theology) Cambridge University Press, 1999. ISBN 0521439779
  • Witherington, Ben: The Gospel of Mark: A Socio-Rhetorical Commentary. Wm. B. Eerdmans Publishing, 2001. ISBN 0802845037

Aiheesta muualla

muokkaa

Teksti

muokkaa

Muuta

muokkaa
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Evankeliumi_Markuksen_mukaan&oldid=22774736”