Marja Packalén

suomalainen näyttelijä

Marja Unelma Packalén (s. 2. marraskuuta 1948 Helsinki) on suomalainen näyttelijä. Hän työskenteli KOM-teatterissa 1981–2012 ja on vieraillut sen jälkeen muun muassa Tampereella ja Joensuussa. 1970-luvun alussa hän oli mukana perustamassa tamperelaista Ahaa-teatteria ja työskenteli sitten Turun kaupunginteatterissa Kalle Holmbergin ja Ralf Långbackan vuosina ja 1980-luvun taitteessa Helsingin Kirjannäyttämöllä.[1][2][3][4][5]

Marja Packalén
Henkilötiedot
Syntynyt2. marraskuuta 1948 (ikä 76)
Helsinki
Näyttelijä
Aktiivisena 1969–
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Packalénille myönnettiin vuoden 2019 Ida Aalberg -palkinto. Perusteluissaan palkintoraati luonnehti häntä valovoimaiseksi ja analyyttiseksi teatterinäyttelijäksi ja häpeämättömäksi heittäytyjäksi.[6][7] Tuohon aikaan Packalén ja Pirkko Saisio esittivät KOM-teatterissa yhdessä ohjaaja Heini Junkkaalan kanssa käsikirjoittamaansa, molempien teatteriurasta kertovaa näytelmää Valehtelijan peruukki, joka oli jatkoa heidän samankaltaiselle kiertueproduktiolleen Odotus kymmentä vuotta aiemmin[8][9].

Packalén on näytellyt myös monissa elokuvissa, televisiosarjoissa ja kuunnelmissa sekä toiminut ääninäyttelijänä muun muassa Muumilaakson tarinoita -piirrossarjassa. Hänet palkittiin parhaan naissivuosan Jussilla roolistaan elokuvassa 70 on vain numero vuonna 2022[10].

Yksityiselämä

muokkaa

Packalénin varttui Helsingin Malmilla. Isoisä oli leipuri, isä sekatyömies. Äiti oli kotona ja myöhemmin siivoojana ja vahtimestarina Helsingin yliopistolla. Tytär sai ensituntuman näyttelemiseen koulun esityksissä ja nuorten teatterikurssilla Tuusulassa. Ylioppilaaksi tultuaan 1968 hän pääsi Teatterikouluun, vaikka vanhemmat eivät ajatuksesta pitäneet.[11][2]

Eläkeiässä Packalén kouluttautui suntioksi Laajasalon opistossa, teki työharjoittelun Kustavissa ja työskenteli jonkin aikaa Malmin hautausmaalla.[2][12]

Packalén on ollut naimisissa Matti Ijäksen kanssa[13]. Hänellä on kolme aikuista lasta, kaksi tytärtä ja poika. Vuosituhannen vaihteessa hänellä todettiin imusolmukesyöpä, joka saatiin paranemaan.[3]

Filmografia

muokkaa

Elokuvat

muokkaa
Vuosi Elokuva / TV-elokuva / Lyhytelokuva Rooli
1969 Kesyttömät veljekset suuren firman keskusneiti
1970 Anna Helena, Annan kotiapulainen
1971 Kujanjuoksu jengiläinen
Niilon oppivuodet fasistipomon tyttöystävä
1972 Robin Hood Maria Neito
Hellyys alaston yövieras
1975 Ystävyysottelu
1976 Seitsemän veljestä Hämeen tyttö
Iso viulu – kaks' sataa Hanna
1978 Man måste ju leva... Marja
1982 Kuoleman hellä kosketus vaimo
1985 Viimeiset rotannahat valkopukuisen miehen ex–vaimo
1988 Yksinäinen paikka Pirjo Halvanne
Ariel tuomari
1990 Tulitikkutehtaan tyttö lääkäri
1992 Mestari Liisa Tyrni
Pilkkuja ja pikkuhousuja Kaarina
1991 Voi hyvin, toivoo Saara Maria[14]
1997 Neitoperho rikospoliisi
1998 Ensi tiistaina Brahmsia sihteeri
1999 Rikos & Rakkaus tv-toimittaja Rauha Massi
Itsenäisyyden ilta
2000 Taivas tiellä Helmi
2001 Joki Raili
2002 Eteenpäin Sisko Lindholm
2003 Nousukausi Katrin äiti
Seurojentalon tango
2005 Eläville ja kuolleille opettaja
2006 Laitakaupungin valot keittiöpäällikkö
2009 Maata meren alla Kati
Kuulustelu Mirjam Aalto
2013 Tumman veden päällä mummo
2016 Äkkilähtö mummo
2020 Muistojeni kahvila kerjäläisnainen
2021 70 on vain numero Mirre
2024 Prinsessa Pikkiriikki Jenssenin täti
2024 Räkä ja Roiskis mummi[4]

Televisiosarjat

muokkaa
Vuosi Televisiosarja Rooli
1970 Sirkus Pasila
1979 Teatterituokio lastattu nainen
1982 Rauta-aika
1988 Poliisijuttu siivooja
1997 Vuoroin vieraissa Anneli
2002 Isänmaan toivot tuomari
2005 Tahdon asia Sirkka Rouhiala
2007 Kultainen noutaja
Sydänjää Eeva Kultalahti
2008 Lemmenleikit päätoimittaja
Ylikävely Meeri Haimila
2010 Make Up
2012 Kotikatu Pirjo Heliö
2014 Klikkaa mua Opettaja
Brändärit Krissen äiti
2018, 2020, 2023 Onnela Taimi Mäkinen
2018–2020 Sunnuntailounas sosiaalivirkailija
2019 Roba raivoava nainen
Nyrkki Alli Paasikivi
2022 Kämppikset Kristiina

Dubbaukset

muokkaa
Pääartikkeli: Ääninäyttelijäroolit ovat omassa luettelossaan.

Lähteet

muokkaa
  1. tekijähaku Packalén Marja ilona.tinfo.fi. Viitattu 19.12.2024.
  2. a b c Martikainen, Linda: Näyttelijä opiskeli suntioksi eläkkeelle jäätyään. Seura, 26.2.2024. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 19.12.2024.
  3. a b Ypyä, Reija: Näyttelijä Marja Packalén: ”Lapset ovat elämässäni tärkeintä”. ET-lehti, 26.10.2018. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 19.12.2024.
  4. a b Erikoishaastattelussa Hugo Komaro ja Marja Packalén, aiheena elokuva Räkä ja Roiskis, video 15 min, MTV 17.1.2024. Viitattu 19.12.2024.
  5. Teatterin korttipakka sekoittuu. Helsingin Sanomat, 1.2.1981, s. 19. Näköislehti (maksullinen).
  6. Aromaa, Jonni: Rakastettu näyttelijä palkittiin Yle. 18.11.2019. Viitattu 19.12.2024.
  7. ”Hänestä huokuu lämpö ja uteliaisuus ihmistä ja elämää kohtaan” – Näyttelijä Marja Packalén sai 15 000 euron taidepalkinnon Helsingin Sanomat. 18.11.2019. Viitattu 18.11.2019.
  8. Odotuksen tekijöiltä: Va­leh­te­li­jan peruukki kom-teatteri.fi. 2019. Viitattu 19.12.2024.
  9. Paju, Anna: 60-vuotias nainen katsoo kohti maailmaa. Kansan Uutiset, 18.9.2009. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 19.12.2024.
  10. Haili, Aino: Tässä ovat kaikki vuoden 2022 Jussi-gaalan voittajat mtvuutiset.fi. 6.5.2022. Viitattu 14.5.2022.
  11. Jokinen, Osmo: Suomea sadan vuoden verran Packalénien perspektiivistä. Helsingin Sanomat, 9.11.1977, s. 43. Näköislehti (maksullinen).
  12. Vuorensola, Annika: Marja Packalén: "Kahden vuoden päästä voin alkaa vedellä kuubalaisia sikareita". Apu, 17.1.2022. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 19.12.2024.
  13. Laari, Susanna: Ohjaaja Matti Ijäs ja näyttelijä Milka Ahlroth: "Hyvän avioliiton edellytys on yksinolo". Me Naiset, 14.11.2013. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 19.12.2024. Arkistoitu.
  14. Kajava, Jukka: Saara antaa naiskatsojille kipinän. Helsingin Sanomat, 14.6.1992, s. 79. Näköislehti (maksullinen).

Aiheesta muualla

muokkaa
Tämä näyttelijään liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.