Maria Amalia (keisarinna)

Maria Amalia
	Vaaliruhtinatar Maria Amalia, Josef Vivienin mukaan n. 1720-1725
Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisarinna
Valtakausi	12. helmikuuta 1742 – 20. tammikuuta 1745
Syntynyt	22. lokakuuta 1701; Wien
Kuollut	11. joulukuuta 1756 (55 vuotta); München
Puoliso	Kaarle VII
Lapset	Maria Antonia ; Theresa Benedicta; Maksimilian III Joosef; Maria Anna Josepha; Maria Josepha
Suku	Habsburg
Isä	Joosef I
Äiti	Brunswick-Lüneburgin prinsessa Wilhelmina Amalia (1673–1742)
Uskonto	roomalaiskatolilaisuus

Maria Amalia Josefa Anna (22. lokakuuta 1701 Hofburgin linna, Wien – 11. joulukuuta 1756 Nymphenburgin linna, München) oli Itävallan arkkiherttuatar, keisari Joosef I:n nuorempi tytär sekä keisari Kaarle VII:n keisarinnapuoliso.^[1]

Suku ja avioliittosuunnitelmat

Arkkiherttuatar Maria Amalia 8-vuotiaana tanssiasussa naamio kädessään, David Richter vanhempi 1709

Maria Amalian vanhemmat olivat Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisari Joosef I ja Brunswick-Lüneburgin prinsessa Wilhelmina Amalia (1673–1742). Hänen vanhemmasta sisarestaan Maria Josefinasta (1699–1756) tuli avioliittonsa August III:n kautta Saksin vaaliruhtinatar ja Puola-Liettuan kuningatar.

Maria Amaliaa kaavailtiin aluksi Piemonten prinssin Viktor Amadeuksen (1699–1715), Sisilian kuningaskunnan ja Savoijin herttuakunnan perillisen morsiameksi siinä toivossa, että liitto loisi paremmat suhteet Savoijin ja Itävallan välille. Prinssin isä, kuningas Viktor Amadeus II ei kuitenkaan suostunut suunnitelmaan, ja sulhasehdokas kuoli isorokkoon vuonna 1715.

Vuonna 1717 Maria Amalia tapasi tulevan puolisonsa, Baijerin kruununprinssi Karl Albrektin, kun tämä vieraili Wienissä osallistuakseen Belgradin piiritykseen. Karl Albrekt käytti aikaa kaupungissa tutustuakseen keisarilliseen perheeseen, koska halusi avioitua Habsburg-sukuun dynastisista ja taloudellisista syistä. He tapasivat toisen kerran vuonna 1718. Karl Albert pyysi alun perin vanhemman sisaren Maria Josefinan kättä, mutta tämä oli jo kihloissa.

Baijerin vaaliruhtinatar Maria Amalia metsästysasussa, vierellään Beaucenpaimenkoira (berger de Beauce) eli beauceron, Franz Joseph Winder

Avioliitto, Baijerin vaaliruhtinatar

Tunnustettuaan vuoden 1713 laaditun pragmaattisen sanktion ja luovuttuaan oikeudestaan Itävallan valtaistuimeen, Maria Amalia avioitui Karl Albrektin kanssa 5. lokakuuta 1722 Wienissä. Hän sai suuret myötäjäiset, kuten koruja 986 500 guldenin arvosta. Häissä esitettiin Tomaso Albinonin ooppera I veri amici, "Tosiystävät",^[2] mutta Wienissä häitä ei vietetty yhtä suurellisesti kuin Münchenissä, jossa hääjuhlat kestivät 17. lokakuuta lähtien aina 4. marraskuuta saakka.

Pariskunta asui Nymphenburgin linnassa Münchenissä ja heille syntyi avioliiton aikana seitsemän lasta, joista neljä eli aikuisiksi. Toukokuussa 1727, kun miespuolinen perillinen Maksimilian Joosef oli syntynyt, Maria Amalialle lahjoitettiin Fürstenriedin linna omaksi asuinpaikaksi. Vuonna 1734 Karl Albrekt nimesi Nymphenburgin palatsipuistossa sijaitsevan Amalienburgin metsästyslinnan vaimonsa mukaan.^[1] Heidän suhdettaan kuvattiin kohtalaisen onnelliseksi aviomiehen uskottomuudesta ja aviottomista lapsista huolimatta, koska heillä oli samankaltaisia persoonallisuuksia ja kiinnostuksen kohteita.

Molemmat nauttivat hovielämästä, loistosta ja juhlista, ja he tekivät yhdessä Baijerin hovista kulttuurikeskuksen. Maria Amalia piti oopperasta ja hänen asuntojaan pidetään merkittävänä esimerkkinä rokokoon sisustussuunnittelusta. Münchenin residenssin uudet huoneet ovat eurooppalaista rokokootyyliä tyypillisimmillään.^[1] Maria Amalia oli kiinnostunut politiikasta, hänellä oli intohimo metsästykseen ja hän piti matkustamisesta väittämällä, että pyhiinvaellukset auttaisivat häntä saamaan poikia. Hän tuki kirkkoja ja luostareita, ja hänellä oli läheinen suhde kälyynsä Maria Anna Karolinaan, joka oli klarissalaisten luostarijärjestön nunna.

Amalienburgin metsästyslinna, François Cuvilliés vanhempi, 1734–1739

Böömin kuningatar ja Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisarinna

Avioliitolla Kaarle VII:n kanssa oli poliittiset tarkoitusperät. Maria Amalian setä, keisari Kaarle VI oli säätänyt pragmaattisen sanktion taatakseen tyttärensä Maria Teresian kruununperimyksen. Kaarle VII kuitenkin vaati Habsburgien maita itselleen Kaarle VI:n kuoltua ja aloitti näin Itävallan kruununperimyssodan. Hänet kruunattiin helmikuussa 1742 Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisariksi vaaliruhtinaiden äänestyksen jälkeen. Poikkeuksellisesti myös Maria Amalia kruunattiin juhlallisessa seremoniassa. Tällä Kaarle ilmeisesti yritti vahvistaa asemaansa Itävallassa. Sota Maria Teresiaa vastaan kuitenkin jatkui.^[1]

Huolimatta siitä, että Maria Amalia oli avioliitossaan luopunut vaatimuksistaan Habsburgien monarkiaa kohtaan, aviomies Karl Albrekt vaati niitä hänen nimissään Itävallan perimyssodan aikana, Kaarle VI:n kuoleman jälkeen. Tehtyään sopimuksen Puolan kuningas August III:n kanssa, joka oli Maria Amalian vanhemman sisaren Maria Josefinan aviomies (jolla olisi vahvempi vaatimus Itävallan kruunuun), Maria Amalian aviomies Karl Albrekt hyökkäsi Böömiin. Maria Amalia kruunattiin Böömin kuningattareksi Prahassa 7. joulukuuta 1741. Hänestä tuli 12. helmikuuta 1742 Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisarinna miehensä tultua kruunatuksi keisariksi Frankfurtissa. Itävalta miehitti Baijerin 14. helmikuuta 1742.^[3]

Viimeiset vuodet

Maria Amalian aviomies Kaarle VII kuoli 20. tammikuuta 1745 ja hänet haudattiin Münchenin Theatine-kirkkoon. Hän suostutteli poikaansa, uuden vaaliruhtinas Maksimilianin, tekemään rauhan serkkunsa Maria Teresian kanssa. Leskeytensä aikana hän asui pääasiassa Fürstenriedin linnassa. Vuonna 1754 hän perusti kaupungin ensimmäisen nykyaikaisen sairaalan, jota johtivat Pyhän Elisabetin luostarijärjestön nunnat, jotka hän oli kutsunut perustamaan luostaria.

Leskiruhtinatar Maria Amalia kuoli Münchenissä Nymphenburgin linnassa 11. joulukuuta 1756 55-vuotiaana.

Lapset

Maksimiliana Maria (12. huhtikuuta 1723 – 12. huhtikuuta 1723), kuoli vuorokauden ikäisenä
Maria Antonia Walburgis Symphorosa (1724–1780), Saksin vaaliruhtinatar ja säveltäjä, avioitui vuonna 1747 serkkunsa Fredrik Kristianin kanssa. Heille syntyi yhdeksän lasta.
Teresa Benedicta Maria (1725–1743), kuoli 17-vuotiaana joko isorokkoon tai vesirokkoon
Maksimilian III Joosef (1727–1777) Baijerin vaaliruhtinas, avioitui vuonna 1747 August III:n ja Maria Josefinan tyttären, serkkunsa Saksin prinsessa Maria Anna Sofian (1728–1797) kanssa, heillä ei ollut jälkeläisiä
Josef Ludwig Leopold (25. elokuuta 1728 – 2. joulukuuta 1733), kuoli viisivuotiaana
Maria Anna Josefina (1734–1776), avioitui vuonna 1755 Ludwig Georgin, Baden-Badenin maakreivin (1702–1761) kanssa, joka oli häntä yli 30 vuotta vanhempi, heillä ei oilut jälkeläisiä
Maria Josefina Antonia Walburga Felizitas Regula (1739–1767), avioitui vuonna 1765 pikkuserkkunsa Itävallan keisari Joosef II:n kanssa, avioliitto epäonnistui eikä heillä ollut jälkeläisiä. Maria Josefina kuoli 28-vuotiaana isorokkoon.

Käännös suomeksi

Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.

Lähteet

↑ ^a ^b ^c ^d Schmid, Alois: ”Maria Amalia”, Neue Deutsche Biographie, s. 175-176. Määritä julkaisija! Teoksen verkkoversio (viitattu 15.4.2023).
↑ Selfridge-Field, Eleanor: A new chronology of Venetian opera and related genres, 1660-1760, s. 367
↑ Braun, Bettina & Keller, Katrin & Schnettger, Matthias: Nur die Frau des Kaisers?: Kaiserinnen in der Frühen Neuzeit. Böhlau Verlag Wien, 4.4.2016. ss. 194–. ISBN 978-3-205-20085-7.

[DB-1] Schmid, Alois: ”Maria Amalia”, Neue Deutsche Biographie, s. 175-176. Määritä julkaisija! Teoksen verkkoversio (viitattu 15.4.2023).

[2] Selfridge-Field, Eleanor: A new chronology of Venetian opera and related genres, 1660-1760, s. 367

[3] Braun, Bettina & Keller, Katrin & Schnettger, Matthias: Nur die Frau des Kaisers?: Kaiserinnen in der Frühen Neuzeit. Böhlau Verlag Wien, 4.4.2016. ss. 194–. ISBN 978-3-205-20085-7.

[1]

[2]

[3]