Makslahti eli Glebytševo (ven. Глебычево) on maalaiskunta Viipurin piirin eteläosassa Leningradin alueella Venäjällä. Ennen sotia Suomeen kuuluessaan Makslahti oli Koiviston maalaiskuntaan kuulunut kylä, rautatieasema ja satama.

Глебычево
Makslahti
vaakuna
vaakuna
Makslahden kunta Viipurin piirin kartalla.
Makslahden kunta Viipurin piirin kartalla.
Valtio Venäjä
Alue/oblasti Leningradin alue
Piiri Viipurin piiri
Perustettu 1. tammikuuta 2006
Hallinto
 – Asutustyyppi maalaiskunta
 – Hallinnon tyyppi maalaiskunta
Väkiluku 3 600
Postinumero 188917









Maantiede ja väestö

muokkaa

Makslahden kunta käsittää Viipurinlahden suulla olevan Koivistonniemen ja sen tyven itäpuolella olevan alueen sekä Revonsaaren Viipurinlahdelta ja Kuningassaaren Koivistonniemen edustalta Viipurinlahden suulta. Naapurikuntia ovat Uuras ja Johannes pohjoisessa, Koivisto idässä ja etelässä sekä Tienhaara lännessä Viipurinlahden toisella puolella.[1]

Kunnan keskustaajaman (Glebytševo, "Makslahti"[2]) lisäksi kuntaan kuuluvat Pribylovon ("Makslahti"[2]), Putuksen (Vjazy) ja Römpötin (Klutševoje) maaseututaajamat.[3]

Kunnassa on noin 3600 asukasta, joista 3400 keskustaajamassa.[4]

Liikenne

muokkaa

Glebytševon kautta kulkee Viipurin ja Koiviston välinen maantie ja rautatie. Kuntakeskuksen aseman nimi on Pribylovo (ent. Makslahden asema), siitä etelään sijaitsee Borin asema (ent. Lähteenmäki).

Elinkeinot

muokkaa

Paikkakunta tunnetaan keramiikkateollisuudestaan, erityisesti tulitiilten ja suurten julkisivulaattojen valmistuksesta. Nykyisin Glebytševski keramitšeski zavod valmistaa agglomeraattikeramiikkaa (tekokivituotteita) italialaisella erikoisteknologialla.[4][5]

Glebytševo on sotilaspaikkakunta, jonka Pribylovon tukikohtaan on sijoitettu helikopterilaivue.[3]

Historia

muokkaa

Makslahti Suomen Koiviston maalaiskunnassa

muokkaa

Makslahti sijaitsee ennen sotia Suomelle kuuluneella alueella. Tuolloin nykyisen kunnan alue muodosti Koiviston maalaiskunnan pohjoisosan. Revonsaari kuitenkin kuului Johanneksen kuntaan ja Kuningassaari Säkkijärven kuntaan.

Makslahti oli Koiviston maalaiskunnan suurimpia kyliä. Se levittäytyi laajalle, noin 8 km:n mittaiselle kaistalle Koivistonlahden rannalla. Varsinainen Makslahden kylä oli lahden perukalla, nykyisen Pribylovon taajaman paikalla. Vuonna 1925 avattu Makslahden asema ja Makslahden satama sijaitsivat pohjoisempana, lahden itärannalla, nykyisen Glebytševon kuntakeskuksen alueella.[6][7] Tämän rautatieaseman nimi on nykyisinkin vastaavasti Pribylovo.

Makslahden alkuperäinen Thure Hellströmin suunnittelema asemarakennus valmistui vuonna 1924. Se osoittautui kuitenkin nopeasti pieneksi. Vuonna 1928 Makslahteen siirrettiin Inon asemarakennus, ja alkuperäinen siirrettiin Huuhanmäen pysäkille Jaakkimaan Karjalan radalle. Makslahden asemarakennus on myöhemmin tuhoutunut tulipalossa.[8]

Makslahden satamasta kehittyi erittäin vilkas puutavaran vientisatama rautatien valmistuttua. Sen yhteyteen kasvaneesta Römpötistä muodostui käytännössä erillinen taajama nykyisen kuntakeskuksen alueelle. Römpötillä on nyttemmin viitattu kuntakeskuksesta vähän pohjoiseen sijaitsevaan Kljutševojen taajamaan.[4]

Neuvostoliitto ja Venäjä

muokkaa

Sodan jälkeen paikkakunnan nimi vaihtui ensin tiheään. 1945 Viipurin piirin Pribylovon taajamassa perustettu Pribylovon kyläneuvosto muutti 1974 Glebytševon taajamaan ja nimettiin vuonna 1981 Glebytševon kyläneuvostoksi (Glebytševski selski sovet). 1993 nimeksi tuli Glebytševon kylähallinto (selskaja administratsija), 1994 Glebytševon volosti (volost) ja kuntauudistuksessa 2006 Glebytševon maalaiskunta (selskoje poselenije). Alueen aiemmista taajamista Kamenka (Kaaliala) lakkautettiin 2004.[4]

Lähteet

muokkaa
  1. Административное деление МО "Выборгский район" ЛО (kartta) Viipurin piiri. Arkistoitu 9.2.2008. Viitattu 5.4.2008. (venäjäksi)
  2. a b Makslahti EKI paikannimitietokanta.
  3. a b Администрация МО «Глебычевское сельское поселение» Viipurin piiri. Arkistoitu 4.2.2010. Viitattu 31.10.2010. (venäjäksi)
  4. a b c d О Глебычево (Arkistoitu – Internet Archive) Kunnan viralliset sivut (venäjäksi)
  5. Глебычевский Керамический Завод glebychevo.narod.ru
  6. Koiviston yleiskartta luovutettukarjala.fi
  7. Yleisesikunnan topografinen kartta 1939
  8. Jussi Iltanen: Radan varrella: Suomen rautatieliikennepaikat (2 painos), s. 393. Helsinki: Karttakeskus, 2010.

Aiheesta muualla

muokkaa