Maitohorsma
Maitohorsma eli palomaitohorsma (Chamaenerion angustifolium, aiemmin Chamerion angustifolium, aiemmin Epilobium angustifolium)[3][4] on yleensä noin 50–150 cm korkea kasvi. Suomessa se kasvaa kaikenlaisilla kasvupaikoilla koko maassa.
| Maitohorsma | |
|---|---|
.JPG) |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Kaari: | Streptophyta |
| Luokka: | Embryopsida |
| Kladi: | Putkilokasvit Tracheophyta |
| Kladi: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Kladi: | Koppisiemeniset Angiospermae |
| Kladi: | Aitokaksisirkkaiset |
| Kladi: | Rosidit |
| Lahko: | Myrtales |
| Heimo: | Horsmakasvit Onagraceae |
| Suku: | Maitohorsmat Chamaenerion |
| Laji: | angustifolium |
| Kaksiosainen nimi | |
| Synonyymit | |
|
|
| Katso myös | |
Koko ja ulkonäkö
muokkaaMaitohorsma on yleensä noin 50–150 cm korkea, mutta on tavattu myös yli 2-metrisiä yksilöitä. Suomessa sitä tavataan kaikenlaisilla kasvupaikoilla koko maassa (mm. teiden varsilla[5]), ja se on melko yleinen lähes koko pohjoisella pallonpuoliskolla. Kukissa on 4 purppuranpunaista, harvemmin vaaleanpunaista tai valkoista, terälehteä. Kukkien halkaisija on 2–3 cm. Maitohorsma kehittää kukinnan jälkeen punaruskeat, pitkulaiset siemenkodat, jotka halkeavat kärjestään. Yhdessä kodassa on yleensä 300–400 pientä siementä, ja koko kasvin siemenmäärä on usein noin 80 000. Ruskeissa siemenissä on valkoisia karvoja, joiden avulla ne lentävät tuulessa uusille kasvupaikoille. Kasvi talvehtii maavarsien avulla.
Elinympäristö
muokkaaMaitohorsma kuuluu metsän pioneerilajeihin ja valtaa itselleen hyvin nopeasti vapaat kasvupaikat. Se leviää tehokkaasti sekä siementensä että juurakkonsa avulla. Suurenkin esiintymän yksilöt saattavat olla yhtä kloonia tehokkaan juurakkoleviämisen vuoksi.[6] Sitä tavataan usein metsäpalon jättämillä aukeilla, minkä vuoksi sitä on tavattu kutsua tulikukaksi. Maitohorsma viihtyy sekä emäksisessä että hieman happamassa maassa.
Käyttö
muokkaaMaitohorsman lehdissä on runsaasti C-vitamiinia ja sitä käytetäänkin ruuaksi monin tavoin. Nuoria lehdettömiä versoja voi silputa salaattiin tai ne voi valmistaa ruuaksi parsan tapaan (myös maanalaiset versot). Nuoret lehdet sopivat salaatteihin. Niitä voi myös kuivata teeksi[7]. Maitohorsman ja teepensaan lehtien sekoitusta kutsutaan venäläisen Kaprion kylän mukaan koporje-teeksi.[8]
Nuoret lehdet sopivat käytettäväksi viherjauhoon ja leipä- ja sämpylätaikinaan. Vanhemmiten lehdistä tulee kitkeriä ja sitkeitä. Lehtien kitkeryyttä voi vähentää fermentoimalla. Kuivatuista juurista on valmistettu kahvinkorviketta. Rehuna sen on uskottu lisäävän maidontuotantoa,[9] ja siemenkarvoja on kehrätty. Alaskassa maitohorsmasta tehdään karamelleja, siirappia ja hyytelöä, suomalaiselta sivustolta[10] löytyvät ohjeet horsmamehun, -hyytelön, -hillon ja -hillokkeen valmistukseen. Nuorten versojen hienon aromin vuoksi maitohorsmaa on kutsuttu myös 'radanvarren ananakseksi'. Maitohorsman medestä valmistuva hunaja on kevyttä ja miedon makuista.
Maitohorsma kuuluu kauppayrtteihin.[11]
Kulttuurissa
muokkaaMaitohorsma on Etelä-Pohjanmaan maakuntakukka.[11]
Horsmasta on tehty useita lauluja. Tunnettuja sanoituksia ovat:
- Vexi Salmi: Rentun ruusu (1988)
- Pentti Saarikoski: Maitohorsmat kukkivat (1988)
- Jukka Kuoppamäki: Kun horsma kukkii (1998)
Muita nimiä: Horsma, horsmo, horsmu, hörsmä, hörsmy, forsma, palokukka, tulikukka, rumihinkukka ja rentunruusu.
Lähteet
muokkaa- ↑ Maiz-Tome, L.: Chamaenerion angustifolium IUCN Red List of Threatened Species. Version 2016.2. 2016. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 7.10.2016. (englanniksi)
- ↑ Maitohorsma (palomaitohorsma) – Chamaenerion angustifolium Suomen Lajitietokeskus. Viitattu 16.10.2019.
- ↑ Sennikov, A. S. 2011: Chamaerion or Chamaenerion (Onagraceae)? The old story in new words. – Taxon 60: 1485–1488.
- ↑ http://www.itis.gov/servlet/SingleRpt/SingleRpt?search_topic=TSN&search_value=27284
- ↑ Valitut Palat: Suomalainen luonto, s. 246. Määritä julkaisija! ISBN 951-8933-01-4
- ↑ Neil Fletcher: Kukat, s. 211. WSOY, 2005. ISBN 951-0-30139-6
- ↑ Hanne Kinnunen, Maitohorsma on suomalaisen luonnon oma parsa, Yle.fi, Uutiset: luonto, viitattu 2.6.2012.
- ↑ Yrttitarha.fi, viitattu 2.6.2012.
- ↑ Maitohorsma, Frantsilan yrttitila (Arkistoitu – Internet Archive), viitattu 2.6.2012.
- ↑ Horsmamehu ja hyytelö lautasella.blogspot.fi. Viitattu 16.10.2016.
- ↑ a b Leinonen, Matti, Nyberg, Teuvo & Veistola, Simo: Koulun biologia: Metsät ja suot, s. 157. Otava, 2007.
Aiheesta muualla
muokkaa
- Pinkka, Lajintuntemuksen oppimisympäristö: Maitohorsma (Chamaenerion angustifolium)
- Kasviatlas 2022: Maitohorsman eli palomaitohorsman (Chamaenerion angustifolium) levinneisyys Suomessa.
- Luontoportti: Maitohorsma (Chamaenerion angustifolium)
- Valokki - Nettikasvio: Maitohorsma (Epilobium angustifolium)