Maija Rajainen

Maija Rajainen (ent. Ruuttu, o.s. Glumow; 31. tammikuuta 1899 Pietari – 6. tammikuuta 1987 Helsinki) oli suomalainen historioitsija ja opettaja.

Maija Rajainen
Henkilötiedot
Syntynyt	31. tammikuuta 1899
Kuollut	6. tammikuuta 1987 (87 vuotta)
Koulutus ja ura
Tutkimusalue	historia
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Rajainen valmistui filosofian kandidaatiksi 1923 ja toimi sen jälkeen opettajana useissa kouluissa, pisimpään, 1930–1948, Terijoen lyseon historian ja yhteiskuntaopin opettajana.

Rajainen tutki tyttöjen ja naisten historiaa. Hänen väitöksestään (1940) ilmeni, että tyttöjen koulutus oli Katariina II:n ansiosta niin sanotun Vanhan Suomen alueella vuosina 1788–1806 pitemmällä kuin muualla Suomessa. Hänen myöhempiä naistutkimuksiaan edustavat 1959 julkaistu artikkeli ”Yleiset äänioikeusteoriat ja naisten äänioikeusliike Suomessa”, 1973 ilmestynyt tutkimus sukupuolimoraalia koskevasta keskustelusta naisliikkeessä 1800–1900-luvun vaihteessa sekä 1978 julkaistu artikkeli vuotta 1906 edeltävistä porvarillisen ja työläisnaisliikkeen suhteista.

Teokset

Nimellä Maija Ruuttu

• Kansantapoja ja -uskomuksia Karjalan Kannaksen itäosissa. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 1931.

Nimellä Maija Rajainen

• Vanhan Suomen koulut : 1, normaalikoulut vv.1788–1806, 1940 (diss.)
• Naisliike ja sukupuolimoraali : keskustelua ja toimintaa 1800-luvulla ja nykyisen vuosisadan alkupuolella noin vuoteen 1918 saakka, Suomen kirkkohistoriallinen seura 1973 ISBN 9519021043 – Suomen kirkkohistoriallisen seuran toimituksia 91
• Luterilaisuus Venäjän valtikan alaisena : Itä-Suomen ja Inkerin kirkon järjestelyvaiheita Uudenkaupungin ja Turun rauhojen molemmin puolin. Suomen kirkkohistoriallinen seura 1972

Aiheesta muualla

• Maija Ruuttu : Kivennapalaisia aarretarinoita, Suomen Kuvalehti, 22.06.1929, nro 25, s. 26, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot