Maa-artisokka
Maa-artisokka (Helianthus tuberosus), jota kutsutaan toisinaan myös mukula-artisokaksi, on Pohjois-Amerikasta kotoisin oleva vanha viljelykasvi.[2] Maa-artisokalla on 1,5–2,5 metriä korkea varsi ja keltaiset, auringonkukkia muistuttavat kymmensenttiset kukat.[3][4]
| Maa-artisokka | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Asterales |
| Heimo: | Asterikasvit Asteraceae |
| Suku: | Auringonkukat Helianthus |
| Laji: | tuberosus |
| Kaksiosainen nimi | |
| Katso myös | |
Maa-artisokka muodostaa syötäviä maanalaisia mukuloita, joista sitä myös kasvatetaan samaan tapaan kuin perunaa.
Nimestään huolimatta maa-artisokka ei ole läheistä sukua latva-artisokalle vaan kuuluu auringonkukkien sukuun.[2] Maa-artisokan englanninkielinen nimi "Jerusalem artichoke" on harhaanjohtava ja on ilmeisesti peräisin auringonkukan italiankielisestä nimestä "girasole", joka englanniksi kuulostaa lähes samalta kuin Jerusalem.[5]
Käyttö
muokkaaMaa-artisokan mukulat sopivat diabeetikoille, koska ne nostavat vain vähän verensokeria. Mukulat sisältävät runsaasti liukoista inuliinikuitua, sekä jonkin verran hedelmäsokeria.[5]
Viljely
muokkaaMaa-artisokat istutetaan multavaan maahan harvakseltaan, puolen metrin päähän toisistaan. Kasvukausi on pitkä. Mukulat ovat valmiita nostettaviksi kukkien lakastumisen jälkeen, mutta sen jälkeen ne voi nostaa koska tahansa, vaikka vasta seuraavana keväänä.[6]
Ravintosisältö
muokkaaMaa-artisokan mukuloissa on ravintotietopankki Finelin mukaan 52 kilokaloria sataa grammaa kohden[7]. Mukulat sisältävät noin 15 prosenttia hiilihydraatteja ja 1-2 prosenttia proteiinia. Suurin osa maa-artisokan sisältämistä hiilihydraateista on pääasiassa liukoisesta kuidusta koostuvaa inuliinia, josta osa pilkkoutuu kylmässä sokeriksi makeuttaen mukulaa.[8] Maa-artisokassa on tyypilisesti 2,8 prosenttia sokeria[9].
Historia
muokkaaMaa-artisokka kulkeutui Amerikan mantereelta vuonna 1613 Ranskaan ja sieltä edelleen Englantiin vuonna 1616. Alkuun kasvia pidettiin arvossa, ja sitä käytettiin runsaasti varsinkin makeissa ruoissa. Melko nopeasti se levisi Suomeenkin, ainakin Turkuun, jossa sitä Tillandzin kasviluettelon mukaan viljeltiin jo 1600-luvulla. Perunan yleistymisen myötä maa-artisokan viljely Euroopassa on vähentynyt huomattavasti.
Vuonna 1621 John Goodyer kirjoitti: ”Miten tahansa sen valmistaakin, niin tuloksena on saastainen paha ilma, joka kiertää vatsassa aiheuttaen kipua ja tuskaa. Siksi se onkin soveliaampi sian ruuaksi kuin ihmisravinnoksi.”
Lähteet
muokkaa- ↑ Rhodes, L. & Maxted, N.: Helianthus tuberosus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2019.2. 2016. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 25.7.2019. (englanniksi)
- ↑ a b c ITIS (englanniksi)
- ↑ Alanko, Pentti & Kahila, Pirkko: Maa-artisokka, vuoden 2008 maatiaiskasvi Maatiainen - Det lantliga kulturarvet ry. Viitattu 6.11.2013.
- ↑ Tohtori.fi
- ↑ a b Arne Rousi: Auringonkukasta viiniköynnökseen, ravintokasvit ihmisen palveluksessa, s. 220-221. WSOY, 1997. ISBN 951-0-21295-4
- ↑ Keltaisena huojuva pelto kätkee muhkuraisia gourmet-mukuloita (Arkistoitu – Internet Archive) Aamulehti 2009
- ↑ Elintarvike - Fineli fineli.fi. Viitattu 9.11.2023.
- ↑ https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/14016/Tyrsky_Tutta.pdf?sequence=1&isAllowed=y<nowiki>
- ↑ Elintarvike - Fineli fineli.fi. Viitattu 9.11.2023.
Aiheesta muualla
muokkaa- Fineli: Maa-artisokka, Ravintoarvot
- United States Department of Agriculture (USDA): Helianthus tuberosus (englanniksi)
| Juurekset | |
|---|---|
| Kaalit | |
| Kurkkukasvit | |
| Mausteet | |
| Mukulakasvit | |
| Palkokasvit | |
| Sipulit | |
| Muut kasvikset |