Máire Mhac an tSaoi
Máire Mhac an tSaoi (4. huhtikuuta 1922 Dublin – 16. lokakuuta 2021) oli irlantilainen runoilija, prosaisti, kirjallisuuskriitikko, kielenkääntäjä ja tutkija. Hän kuului johtaviin iirinkielisiin runoilijoihin.[1]
Elämä ja ura
muokkaaOpinnot ja varhainen ura
muokkaaMhac an tSaoin isä oli poliitikko Seán MacEntee. Hänen setänsä tai enonsa oli pappi, tutkija Pádraig de Brún. Mhac an tSaoi oppi latinaa jo 6-vuotiaana. Hän kävi koulua Dublinin Alexandra Collegessa, jossa hänen äitinsä työskenteli iirin kielen opettajana. Sittemmin Mhac an tSaoi opiskeli Beaufort High Schoolissa, ja 16-vuotiaana hän aloitti kelttitutkimuksen ja nykykielten opintojen suorittamisen University College Dublinissa. Opiskeltuaan vielä kolmen vuoden ajan King's Innsissa Mhac an tSaoi sai vuonna 1944 juristin oikeudet. Samoihin aikoihin hän oli tutkijana Dublin Institute for Advanced Studiesissa. Tekemänsä tutkimustyön pohjalta hän julkaisi vuonna 1946 teoksen Irish Arthurian Romances. Humanististen tieteiden maisterin arvonsa Mhac an tSaoi sai klassisessa nykyiirissä lopputyöllään 1600-luvun runoilija Piaras Feiritéarista. Toisen maailmansodan jälkeen Mhac an tSaoi pääsi suorittamaan opintoja Pariisiin.[1]
Mhac an tSaoi hylkäsi uran juristina ja tuli värvätyksi ulkoministeriön palvelukseen. Hän pääsi siellä kolmanneksi sihteeriksi vuonna 1947. Palattuaan lyhyesti Pariisiin ja vietettyään aikaa Roomassa sekä Espanjassa Mhac an tSaoi sai siirron opetusministeriöön, jossa hän työskenteli Tomás de Bhaldraithen englanti–iiri-sanakirjan parissa 1950-luvulla. Mhac an tSaoi palasi ulkoministeriöön ja oli Irlannin-delegaation jäsenenä Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksessa. Vuonna 1961 hän toimi Irlannin pysyvänä edustajana Euroopan neuvostossa.[1]
Kirjallinen ura
muokkaaMhac an tSaoi aloitti iirinkielisten runojen kirjoittamisen Comhar-lehteen. Hänen ensimmäinen runokokoelmansa oli Margadh na Saoire (1956). Osaa hänen runoistaan on pidetty sanomaltaan feministisinä. Vuonna 1962 Mhac an tSaoi meni naimisiin diplomaatti Conor Cruise O'Brienin kanssa ja päätti oman diplomaattiuransa. Miehensä kanssa Mhac an tSaoi kuitenkin muun muassa asui Ghanassa ja suoritti samalla kurssin Afrikan tutkimuksessa. Lopulta pariskunta asettui Howthiin. Pariskunta adoptoi kaksi lasta: Patrickin ja Margaretin.[1]
Vuonna 1967 Mhac an tSaoi pidätettiin Vietnamin sodan vastaisessa mielenosoituksessa New Yorkissa. 1970-luvun alussa hän kampanjoi Dún Chaoinin kansallisen koulun säilyttämisen puolesta ja ilmoittautui vapaaehtoiseksi opettajan tehtäviin. Mhac an tSaoin myöhempiä runokokoelmia olivat Codladh an Ghaiscígh (1973), An Galar Dubhach (1980), An cion go dtí seo (kootut runot, 1987) ja Shoah agus Danta eile (1999). Mhac an tSaoi toimi myös runouden kääntäjänä. Hän kirjoitti iirin lisäksi englanniksi.[1]
Mhac an tSaoi sai nimityksen Irlannin kansallisen yliopiston kunniatohtoriksi vuonna 1991. Vuonna 2005 hänestä tuli NUI Galwayn Adjunct Professor. Mhac an tSaoi valittiin Aosdánaan vuonna 1996, mutta hän erosi seuraavana vuonna Aosdánan toiseen jäseneen, Francis Stuartin kohdistettujen antisemitismisyytösten johdosta. Mhac an tSaoi jatkoi kirjoittamista vanhoille päivilleen saakka. Hän julkaisi muun muassa Piaras Feiritéaria käsitelleen pienoisromaanin A Bhean Óg Ón (2001). Pienoisromaani Scéal Ghearóid Iarla palkittiin vuoden iirinkielisen kirjan Gradam Uí Shúilleabháinilla vuonna 2011.[1]