Luumäki

Luumäki on Suomen kunta, joka sijaitsee Etelä-Karjalan maakunnassa. Kunnassa asuu 4 379 ihmistä, ja sen pinta-ala on 859,83 km², josta 109,74 km² on vesistöjä. Väestötiheys on 5,84 asukasta/km².

Luumäki
vaakuna	sijainti
Sijainti	60°55′20″N, 027°33′45″E
Maakunta	Etelä-Karjalan maakunta
Seutukunta	Lappeenrannan seutukunta
Kuntanumero	441
Hallinnollinen keskus	Taavetti
Perustettu	1642
Kuntaliitokset	Osa Säkkijärvestä (1924)
Kokonaispinta-ala	859,83 km² 133:nneksi suurin 2022
– maa	750,09 km²
– sisävesi	109,74 km²
Väkiluku	4 379 182:nneksi suurin 31.10.2024
– väestötiheys	5,84 as./km² (31.10.2024)
Ikäjakauma	2020
– 0–14-v.	12,0 %
– 15–64-v.	53,3 %
– yli 64-v.	34,7 %
Äidinkieli	2023
– suomenkielisiä	94,6 %
– ruotsinkielisiä	0,3 %
– muut	5,1 %
Kunnallisvero	8,80 % 173:nneksi suurin 2024
Kunnanjohtaja	Risto Alaheikka
Kunnanvaltuusto	23 paikkaa
2021–2025  • Kesk.  • Kok.  • SDP  • PS  • KD	12 5 3 2 1
www.luumaki.fi
Infobox OKNimi-testi OK

Luumäen vuonna 1845 valmistunut kirkko.

Luumäen naapurikunnat ovat Hamina, Kouvola, Lappeenranta, Lemi, Miehikkälä ja Savitaipale. Entisiä naapurikuntia ovat Kouvolaan liitetyt Anjalankoski ja Valkeala, Lappeenrantaan liitetyt Lappee ja Ylämaa sekä Haminaan liitetty Vehkalahti. Vuoteen 1975 saakka naapurikuntiin kuului myös Sippola.

Kunnan keskustaajama on Taavetti (Marttilan kylä), josta matkaa lähimpään kaupunkiin, Lappeenrantaan, on noin 37 kilometriä. Kouvolaan ja Haminaan on kumpaankin matkaa 50 kilometriä. Taavetti, Luumäen kuntakeskus, on rakentunut Venäjän keisarinna Katariina II:n vuonna 1773 perustaman Taavetin linnoituksen ympärille. Luumäki tunnetaan paitsi mökkikuntana ja P. E. Svinhufvudin kotipitäjänä, myös jaloberyllistä, jota kunnan alueelta on löytynyt.

Taavetissa sijaitsee myös Luumäen vesitorni, yläkoulu ja Taavetin lukio.

Historia

Taavetin linnoitus

Myöhäiselle kivikaudelle ajoittuvat löydökset osoittavat Luumäen alueella olleen tuolloin asutusta jo laajalti. Asutus on ehkä jatkunut metallikaudelle, jolta ajalta on kaivauksissa löydetty jonkin verran esineitä. Siitepölyanalyysien mukaan vakituinen maanviljely pitäjän keskiosassa on alkanut 600-luvun puolivälissä, sitä edeltää useiden satojen vuosien tyhjä jakso, ainakin Salpausselän eteläpuolella.

Luumäki erotettiin omaksi pitäjäkseen Lappeesta vuonna 1642. Luumäen seurakunnan ensimmäinen kirkko rakennettiin todennäköisesti heti pitäjän itsenäistyttyä. Se tuhoutui isonvihan aikana. Vuonna 1731 valmistunut toinen kirkko vahingoittui pikkuvihan aikana ja oli 1800-luvulle tultaessa käynyt pieneksi ja huonokuntoiseksi. Kirkko ja 1781 rakennettu kellotapuli paloivat 1839. Seurakunta oli hankkinut uuden kirkon piirustukset jo ennen toisen kirkon paloa, mutta sen rakentaminen pääsi alkuun vasta toisen kirkon palon jälkeen sijaintipaikasta syntyneen riitelyn takia. Rakentamispaikaksi oli ehdolla edellisen kirkon paikka ja Taavetti. Uusi kirkko vihittiin käyttöön 1845.

Taavetin linnoitus

Venäjän keisarikunnan armeija rakennutti Luumäelle vuosina 1773–1803 Taavetin linnoituksen suojelemaan Pietarin kaupunkia. Linnoituksen paikaksi valikoitui Marttilan kylä Viipuriin ja Haminaan vievien maanteiden risteyksessä. Linnoituksen tarkoituksena oli estää tai hidastaa Ruotsin kuningaskunnan mahdollista hyökkäystä Turun rauhan rajojen takaa hattujen sodan jälkeen. Taavetin linnoitus oli osa Kaakkois-Suomen linnoitusjärjestelmää. Linnoitus nimettiin Katariina II:n käskystä Davidovskaja Krepostiksi eli Davidovin linnoitukseksi Pyhittäjä David Tessalonikalaisen mukaan. Linnoitus poistui käytöstä vuonna 1803, mutta sen ympäristöön muodostuneesta asutuksesta muodostui kuitenkin Taavetti, joka on Luumäen kunnan väkirikkain taajama.

Talvisota

Seurantalo Joukola Taavetissa

Syksyllä 1939 lähetettiin Luumäen miehille palvelukseenastumismääräyksiä, joissa kokoontuminen oli määrätty Taavettiin Joukolan kentälle, jossa miehet järjestettiin neljään komppaniaan. Komppaniat marssivat rautatieasemalle, josta juna vei sotilaat Kouvolaan ja sieltä rintamalle aina Muolaaseen ja Taipaleenjoelle asti. Osa sotilaista lähti myös Mikkelin kautta rintamalle.

Talvisota alkoi, ja jo sen toisena päivänä, 1. joulukuuta 1939, Luumäkeä alettiin pommittaa puolilta päivin. Hälytysjärjestelmien kerrotaan olleen tuolloin hyvin alkeellisia. Linnalan valleilla olleesta lottien ilmavalvontatornista ilmoitettiin asemalle, kun viholliskoneet alkoivat lähestyä. Asemalla oli rautalangalla roikkumassa kiskonpätkä, jota alettiin kilkuttaa, jonka jälkeen pommeja alkoi pudota ja kaikki etsivät suojaa. Ensimmäinen pommitus ei vielä tuottanut suurta tuhoa, sillä pommit osuivat metsiin ja pelloille. Jatkossa huomattiin, että pommitusten kohteina olivat usein rautatieasemat ja seisakkeet.

Pommitusten jatkuessa kaupankäynti loppui ja keskusta tyhjeni päiväsajaksi. Iltaisin toimintaa kuitenkin oli. Ainoastaan kahvi loppui kunnassa talvisodan aikana. Sodan loppupuolella pommitukset keskittyivät suurimmaksi osaksi Taavettiin ja myös osumia tuli. Ikkunat piti peittää, ettei niistä näkyisi valoa. Osuuskauppa paloi, eikä ilmatorjuntaa ollut Taavetissa ainakaan jatkosodan alkuun saakka. Molempien sotien aikana Taavetissa oli runsas rautatieliikenne.

Luumäkeläisiä kaatui talvisodassa joulukuussa neljä ja tammikuussa kolme miestä. Helmikuussa suurhyökkäyksessä kuoli 33 ja maaliskuun 13. päivän aikana 27 miestä. Tappiot yhteensä olivat siis 67.

Väestönkehitys

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kunnan väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2017 tilanteen mukainen.

Luumäen väestönkehitys 1980–2020
Vuosi			Asukkaita
1980			5 747
1985			5 666
1990			5 659
1995			5 454
2000			5 328
2005			5 297
2010			5 147
2015			4 860
2020			4 618
Lähde: Tilastokeskus.

Taajamat

Vuoden 2017 lopussa Luumäellä oli 4 747 asukasta, joista 2 911 asui taajamissa, 1 800 haja-asutusalueilla ja 36:n asuinpaikat eivät olleet tiedossa. Luumäen taajama-aste on 61,8 %. Luumäen taajamaväestö jakautuu kahden eri taajaman kesken:

#	Taajama	Väkiluku (31.12.2017)
1	Taavetti	2 126
2	Luumäen asemanseutu (Jurvala)	785

Kunnan keskustaajama on lihavoitu.

Seurakunnat

Luumäellä toimii evankelis-luterilainen Luumäen seurakunta.

Itsenäisenä helluntaiseurakuntana Luumäellä toimii Luumäen helluntaiseurakunta Saalem.

Suomen ortodoksisen kirkon seurakunnista Luumäen alueella toimii Haminan ortodoksinen seurakunta.

Luumäki kuuluu roomalaiskatolisen Pyhän Ursulan seurakunnan alueeseen. Kyseinen seurakunta on osa katolisen kirkon Helsingin hiippakuntaa.

Perinteet

Luumäellä on omat käsityö- ja ruokaperinteensä. Luumäen lapaset ovat mustavalkoiset ja niiden vartta koristaa mustavalkoinen vinoneliöruudutus. Luumäen kuvatäkkejä eli värillisillä langoilla päälle kirjailtuja peittoja on toistakymmentä erilaista mallia, ja niistä kuuluisin lienee Pätärin kuvatäkki, joka on Pätärin suvun malli. Luumäen kansallispuku esiteltiin ensimmäisen kerran 1954.

Ruokaperinteeseen kuuluu kovaohranen, happamaton ohraleipä, joka on erityinen pyhäruoka ja muinoin myös kirkkoeväs. Perinteiseen lauantai-illan ateriaan kuului ohrainen hapanrieska, uunipiimä (kotitekoinen rahka) maidon kera, karjalanpaisti tai -lohko, uuniperunat sekä munavoi eli uunissa paistettu munakas. Luumäkeläinen piirakka oli perinteisimmillään suuren lautasen kokoinen, ohraiseen (hapan)rieskataikinaan tehty vatruska, jonka päällisenä tavallisesti oli potatvoita eli perunasosetta tai puuroa tai marjoja.

Nähtävyydet

• Kannuskoski, kylä ja koskenpartaalla toimineet myllyt ja sahat
• P. E. Svinhufvudin Kotkaniemi
• Taavetin linnoitus
• 1988 valmistunut kunnantalo linnoituksessa
• Kotiseutumuseo
• Luumäen kirkko, C. L. Engelin piirustusten mukaan 1845 valmistunut kirkko
• Salpalinja (korsuja, tulvituspato ja kallioon louhittu Lusikkovuoren luola)
• JR 200:n muistomerkki
• Suomen oikeustaistelun muistomerkki
• Suomen sisällissodan viimeisen taistelun muistomerkki
• Taavetin kahakassa surmansa saaneen jääkärin Lauri Pelkosen muistomerkki
• Itsenäisyydentie

Liikenneyhteydet

Kuntaa halkoo itä-länsisuunnassa valtatie 6, joka kunnan alueella kulkee pääosin Salpausselän harjua pitkin ja jonka pohjoispuolelle jää Kivijärvi. Valtatien eteläpuolta kulkee rautatie. Luumäen rautatieasema on risteysasema, jossa Riihimäki–Pietari-rata ja pääosin 1960-luvulla rakennettu nykyinen Karjalan rata erkanevat toisistaan. Luumäelle myös päättyy valtatie 26 Haminasta.

Kulttuuri

Vuonna 1986 perustettu Luumäen elävän musiikin yhdistys Luumu ry järjestää kevyen musiikin konsertteja ja muusikoille harjoitusmahdollisuuksia. Luumäellä pidetään vuosittain heinäkuussa jazz-tapahtuma Vallijamit. Ensimmäiset Vallijamit järjestettiin vuonna 2002. Entinen Valtion Virastotalo remontoitiin uudeksi kirjastoksi vuoden 2013 aikana. Luumäen kunnankirjasto liittyi kesällä 2018 osaksi Heili-kirjastokimppaa.

Luumäen pitäjäruoiksi nimettiin 1980-luvulla kovaohranen eli ohrarieska, uunimunavoi ja puolukkaröpsö.

Urheilu

Luumäkeläisiä urheiluseuroja ovat Luumäen Pojat Ry (LuPo), jonka lajeihin kuuluvat jalkapallo, jääkiekko, hiihto, yleisurheilu, pesäpallo ja lentopallo. Suunnistuksella on oma erikoisseuransa, Luumäen Rasti. Luumäellä on myös salibandyjoukkue, LuFT-StU.

Nykyisin Yhdysvalloissa Orange County SC -joukkuetta edustava keskikenttäpelaaja Mikko Kuningas on kotoisin Luumäeltä.

Esimerkiksi Luumäkeläiset Jesse Ruotsi ja Roope Elimäki ovat pelanneet Jääkiekon SM-liigassa.

Yritystoiminta

Valtatie 6:n ja Haminantien risteyksessä sijaitsee kasvava alue puualan yrityksille. Luumäen suurimpien työllistäjien joukkoon voidaan lukea kunnan itsensä ohella muiden muassa Luumäen pellettitehdas Deletec Oy, Ansarin kasvihuoneet, Lujabetoni Oy, Etelä-Karjalan Osuuskauppa ja Evonik. Lisäksi Luumäki on maakaasuverkoston vaikutusalueella. Kunnan alueella on joillakin suoalueilla myös turvetuotantoa.

Kylät

Anjala, Antikkala, Askola, Ellola (Ellonen), Haimila, Heikkilä, Heimala, Hermunen, Hietamies, Himottula (Taina), Hirvikallio, Huomola, Huopainen, Husula, Hyyrylä, Iihola, Inkilä, Junttola, Jurvala, Juurikkala (Juurikas), Kaitjärvi, Kannuskoski, Kelvelä, Keskinen, Kiurula, Kiviniemi, Kokkola, Kolppola, Kontula, Koskela, Kähölä, Laapas, Lakkala (Lakka), Laukkala (Laukas), Lensula, Luotola, Marttila (Taavetti), Mentula, Metsola, Multiala, Munne (Munteenkylä), Niemi, Nokkala, Nuppola, Nurmiainen, Näppi, Okkola, Orkola, Parola, Pitkäpää, Pukkila (Pukki), Pätärilä, Rantala, Saareks, Saarits, Saksala, Salmi, Sarkalahti, Sarvilahti, Siiropää, Sirkjärvi, Suoanttila, Suoknuuti, Suonpohja, Sydänmaanlakka, Taina, Tapavainola, Taukaniemi, Toikkala, Uro, Vainonen, Venäläinen, Viuhkola

Katso myös

• Luettelo Luumäen julkisista taideteoksista ja muistomerkeistä

Lähteet

• Suomalainen, Marja-Liisa: Etelä-Karjalan perinnäistä ruokakulttuuria, s. 19, 27, 43, 50. (Etelä-Karjalan museon julkaisut nro 4) Kymen läänin maatalouskeskus, Maa- ja kotitalousnaisten piirikeskus, Lappeenrannan kaupungin museo- ja kuvataidelautakunta, Etelä-Karjalan museo, 1978. ISBN 951-9428-02-X

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Luumäki Wikimedia Commonsissa

• Luumäen kunnan kotisivut
• Tilastokeskus – Luumäen avainluvut
• goSaimaa.com-matkailusivusto
• Yle Elävä arkisto: Kotkaniemen tiluksilla vaalitaan presidentti Svinhufvudin perintöä