Saksan ilmavoimat

Saksan ilmavoimat (saks. Luftwaffe, joskus myös Bundesluftwaffe) on Saksan asevoimien ilmapuolustuksesta vastaava puolustushaara, joka on muiden puolustushaarojen tavoin vahvasti sidottu Naton järjestelmiin. Siinä palveli vuoden 2014 lopussa 29 076 henkeä, mikä tekee siitä Euroopan unionin neljänneksi suurimman Yhdistyneen kuningaskunnan, Ranskan ja Italian jälkeen. Vaikka ilmavoimien budjettia on merkittävästi leikattu kylmän sodan päätyttyä, se on edelleen eräs parhaiten varustettuja ilmavoimia maailmassa.

Saksan ilmavoimat Luftwaffe
Bundeswehrin tyylitelty rautaristi.
Toiminnassa	9. tammikuuta 1956 –
Valtio	Länsi-Saksa  Saksa
Puolustushaarat	ilmavoimat
Osa joukkoa	Saksan asevoimia
Koko	29 076 henkeä 428 lentokonetta
Kalusto	Tornado IDS, Tornado ECR, Eurofighter Typhoon, G-120, T-6 Texan II, T-38 Talon, Global Express 5000, Airbus A310, A319, A340, Cougar, C-160
Motto	Wir. Dienen. Deutschland
Värit	sininen, harmaa ja valkoinen
Sodat ja taistelut	Kylmä sota Operaatio Deliberate Force Kosovon sota Afghanistanin sota
Komentajat
Nykyinen komentaja	Kenraaliluutnantti Ingo Gerhartz
Tunnettuja komentajia	Saksan ilmavoimien komentaja
Infobox OK

Ilmavoimat perustettiin kylmän sodan aikana vuonna 1956 osana Länsi-Saksan asevoimia. Saksan jälleenyhdistyttyä vuonna 1990 siihen sulautettiin osa vuonna 1956 perustetun Saksan demokraattisen tasavallan kansanarmeijan ilmavoimista.

Ilmavoimien komentajana on ollut 29. toukokuuta 2018 alkaen kenraaliluutnantti Ingo Gerhartz. Vuonna 2013 ilmavoimat oli sijoitettu kahteentoista tukikohtaan, joista kolmessa ei ollut lentoyksiköitä. Lisäksi ilmavoimien yksiköitä on sijoitettu kolmelle siviilikentälle.

Perustaminen

Toisen maailmansodan jälkeen sotilasilmailu oli Versailles’n rauhansopimuksen ehtojen perusteella Saksassa kokonaan kielletty. Tilanne muuttui Saksan liittotasavallan liityttyä vuonna 1955 Natoon, jolloin länsiliittoutuneet uskoivat tarvitsevansa Saksaa puskuriksi Neuvostoliiton ja sen johtaman Varsovan liiton mahdollista hyökkäystä vastaan. Siten Saksa 9. tammikuuta 1956 perusti asevoimiensa uudeksi puolustushaaraksi ilmavoimat.

Useat tunnetut toisen maailmansodan taistelulentäjät värväytyivät perustettuihin ilmavoimiin ja he saivat täydennyskoulutusta Yhdysvalloissa ennen paluuta Saksaan, jonka ilmavoimien varustus oli päivitetty Yhdysvalloista saadulla kalustolla. Lentäjinä olivat muun muassa Erich Hartmann, Gerhard Barkhorn, Günther Rall ja Johannes Steinhoff.

Alkutaival

Ensimmäiset 111 lentäjää nimitettiin tehtäviinsä 12. marraskuuta 1955 ja Nörvenichin lentotukikohtaan saapuivat 2. tammikuuta 1956 ensimmäiset vapaaehtoisesti palvelukseen ilmoittautuneet. Ilmavoimat vastaanotti ensimmäiset Yhdysvalloissa valmistetut lentokoneensa Republic F-84F Thunderstreakit 13. marraskuuta. Aluksi ilmavoimat oli jaettu kahteen johtoportaaseen, jotka oli liitetty Pohjois-Saksassa olevaan brittijohtoiseen liittoutuneiden 2. taktiseen ilma-armeijaan ja Etelä-Saksan yhdysvaltalaisjohtoiseen liittoutuneiden 4. taktiseen ilma-armeijaan.

Vuonna 1957 ilmavoimiin liitettiin Rendsburgiin sijoitetut maavoimien ilmatorjuntajoukot, joiden laajentaminen samalla aloitettiin. Ensimmäisenä operatiivisen valmiuden saavuttanutta laivuetta Erdingin lentotukikohtaan sijoitettua Lufttransportgeschwader 61:tä seurasi Büchelin lentotukikohtaan sijoitettu Jagdbombergeschwader 31. Ilmavoimat vastaanotti 1958 ensimmäiset varusmiehensä ja vuotta myöhemmin ilmavoimat ilmoitti Kaufbeureniin sijoitetun 11. ohjusrykmentin, jonka aseistuksena olivat MGM-1 Matador taktiset ydinkärjin varustetut ohjukset, olevan operatiivisessa valmiudessa. Samana vuonna North American F-86 Sabre -hävittäjin varustettu Jagdgeschwader 71 saavutti operatiivisen valmiuden Ahlhorner Heiden lentotukikohdassa. Kaikki koneet olivat jo tuolloin varustettu edelleen käytössä olevalla kansallisuustunnuksella rautaristillä, minkä lisäksi koneiden pyrstöissä oli Saksan lippu.

Kylmä sota

Ilmavoimien ensimmäinen sodan jälkeinen uudelleenorganisointi alkoi 1963. Kumpikin olemassa oleva johtoporras jaettiin kahtia sekä luotiin erillinen tukiorganisaatio. Lisäksi muodostettiin 7. divisioona Schleswig-Holsteiniin, jonne sijoitettiin lento-, ohjus- ja huoltoyksiköitä sekä Saksan laivaston ilmavoimat, joka asetettiin samalla Allied Forces Baltic Approachesin alaisuuteen.

Vuonna 1960 ilmavoimat vastaanotti ensimmäiset Lockheed F-104 Starfighter -hävittäjät, jotka olivat palveluksessa kylmän sodan päättymiseen saakka viimeisen poistuessa palveluksesta 1991. Kaikkiaan koneita vastaanotettiin 916 kappaletta, joista 292 tuhoutui lento-onnettomuuksissa. Onnettomuuksissa sai surmansa kaikkiaan 116 lentäjää. Onnettomuudet, joita oli tapahtunut vuonna 1965 27 ja 17 lentäjää oli saanut surmansa, aiheuttivat vuonna 1966 kriisin.

Saksojen yhdistyminen

Saksojen yhdistyttyä lokakuussa 1990 Saksan demokraattisen tasavallan ilmavoimien henkilöstö ja kalusto liitettiin Saksan liittotasavallan ilmavoimiin. Samalla kansallisuustunnukset vaihdettiin rautaristiin. Palvelukseen jäänyt kalusto sijoitettiin Strausbergiin perustettuun 5. divisioonaan, joka vuonna 1993 nimettiin 3. divisioonaksi ja se siirrettiin Gatowiin Berliiniin. Divisioona liitettiin Natoon vuonna 1995.

Suuri osa kalustosta oli yhteensopimatonta Naton kanssa, joten siitä osa romutettiin ja osa myytiin kalustoa käyttäville Euroopan maille. Poikkeuksena oli Preschenin lentotukikohtaan sijoitettu Jagdgeschwader 3 ”Vladimir Komarov”, jonka kalustona olivat MiG-29-hävittäjät. Yksikkö nimettiin 1. kesäkuuta 1993 Jagdgeschwader 73:ksi ja 1. lokakuuta 1994 se sai päätökseen siirtymisensä Laagen lentotukikohtaan. Ilmavoimat päätti luopua Eurofighter Typhoonien hankinnan myötä MiG-29-koneista. Saksan liittotasavalta myi yhden MiG-29:n Yhdysvalloille kokeita varten ja loput 23 Puolalle nimellisestä yhden euron kappalehinnasta.

Balkan

Ensimmäistä kertaa toisen maailmansodan jälkeen Luftwaffe osallistui sotatoimiin Nato johtoisessa Kosovo-operaatiossa, tosin ainoastaan tukitehtävissä.

Kalusto

Pääartikkeli: Luettelo Saksan ilmavoimien kalustosta

Eurofighter Typhoon näytöslennolla 2016.

Ilmavoimat käyttää tai on käyttänyt muun muassa seuraavia konetyyppejä:

Hävittäjät ja hävittäjäpommittajat

• Republic F-84F Thunderstreak
• Canadair Sabre
• Lockheed F-104 Starfighter
• McDonnell Douglas F-4 Phantom II
• Panavia Tornado
• Eurofighter Typhoon
• Fiat G.91
• Dassault/Dornier Alpha Jet

Kuljetuskoneet

• Nord Noratlas
• Transall C-160
• VFW-Fokker 614

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Saksan ilmavoimat Wikimedia Commonsissa