Looginen atomismi

Looginen atomismi on filosofinen näkemys, joka sai alkunsa 1900-luvun alussa analyyttisen filosofian kehittymisen myötä. Sen merkittävimpiä edustajia olivat Bertrand Russell, Ludwig Wittgenstein varhaisfilosofiassaan (Tractatus logico-philosophicus), sekä Rudolf Carnap.

Loogisen atomismin mukaan kieli, kuten muutkin maailman osatekijät, koostuvat lopulta loogisista "osista" (tai "atomeista"), joita ei voi pilkkoa enää pienempiin osiin. Arkikielen ymmärtäminen vaatii, että suoritamme sille analyysin, pyrkien pilkkomaan sen näihin pienimpiin osiin. Russell ja Wittgenstein olivat eri mieltä näiden pienimpien osien luonteesta, ja Filosofisissa tutkimuksissaan Wittgenstein lopulta hylkäsi ne.

Russell kehitti teorian nimityksen "looginen atomismi" vuonna 1918 vastauksena näkemykselle, jota hän kutsui "loogiseksi holismiksi". Jälkimmäisen mukaan maailma toimii niin, ettei yhtään osaa voida tuntea ilman, että kokonaisuus tunnettaisiin ensin. Tämä näkemys kuvaa muun muassa monismia, ja Russell ja G. E. Moore reagoivat erityisesti brittiläisessä filosofiassa vallinnutta absoluuttista idealismia vastaan.

Katso myös

• Kielifilosofia
• Logiikka
• Logisismi
• Looginen positivismi
• Arkikielen filosofia

Aiheesta muualla

• Klement, Kevin: Russell's Logical Atomism The Stanford Encyclopedia of Philosophy. The Metaphysics Research Lab. Stanford University. (englanniksi)
• Proops, Ian: Wittgenstein's Logical Atomism The Stanford Encyclopedia of Philosophy. The Metaphysics Research Lab. Stanford University. (englanniksi)