Linoleumi

Linoleumi eli linoli tai korkkimatto on lattianpäällyste. Se on kulutusta kestävä ja siten usein julkisissa tiloissa käytetty materiaali. Linoleumin keksi englantilainen Frederik Walton, joka patentoi sen 1863.

Linoleumi valmistetaan uusiutuvista materiaaleista kuten pellavaöljystä ja hartsista. Seokseen lisätään puu- tai korkkijauhetta, kalkkikiveä ja väripigmenttejä . Alustana käytetään juuttikangasta .^[1] Linoleumi koostuu siten jopa 97-prosenttisesti luonnonaineista.

Käyttämällä eri värejä linoleumilla voidaan kuvioida lattiapintoja. Se on melko huokoinen materiaali, mutta oikein hoidettuna se on hyvin kestävä. Lattialinoleumissa pinnoitteena käytetään vesipohjaista akrylaattipinnoitetta tai PUR-pinnoitetta.

Linoleumista voi syntyä sisäilmaan matalan hajukynnyksen VOC-yhdisteitä eli haihtuvia orgaanisia yhdisteitä, joista merkittävimpiä ovat butanaali, heksanaali, heptanaali, oktanaali, nonanaali, dekanaali, etaanihappo, propaanihappo, butaanihappo, hiilihappo, tolueeni ja 2-pentyylifuraani.^[2]

Katso myös

Linoleikkaus

Lähteet

↑ Maija Suova (toim.): Emännän tietokirja I–II, 4. uudistettu laitos, s. 779. WSOY, 1958.
↑ Henri Hakala: Lattiamateriaaleista haihtuvat orgaaniset yhdisteet ja niiden analysointi, Oulun Yliopisto, Kandidaatintutkielma, Kemian tutkinto-ohjelma, Kevät 2016, sivu 30 (pdf)

Kirjallisuutta

Pamela H. Simpson: "Comfortable, Durable, and Decorative: Linoleum’s Rise and Fall from Grace" https://doi.org/10.2307/1504636
Pamela H. Simpson: "Linoleum and Lincrusta: The Democratic Coverings for Floors and Walls" https://doi.org/10.2307/3514398

[suova-1] Maija Suova (toim.): Emännän tietokirja I–II, 4. uudistettu laitos, s. 779. WSOY, 1958.

[2] Henri Hakala: Lattiamateriaaleista haihtuvat orgaaniset yhdisteet ja niiden analysointi, Oulun Yliopisto, Kandidaatintutkielma, Kemian tutkinto-ohjelma, Kevät 2016, sivu 30 (pdf)

[1]

[2]