Levy-yhtiö
Levy-yhtiö on äänitallenteiden tuotantoon, valmistamiseen, jakeluun ja markkinointiin erikoistunut yritys, joka voi tämän ohessa toimia musiikkikustantajana. Levy-yhtiöllä on yleensä yksi tai useampia levymerkkejä, joilla sen omaa tai muiden tuotantoa julkaistaan. 2000-luvulle tultaessa yleistyneet ns. 360 asteen levy-yhtiöt harjoittavat usein näiden perustoimintojen lisäksi myös keikkamyyntiä ja merchandise-kauppaa.[1]
Levy-yhtiöitä edustavat järjestöt
muokkaaSuomessa levy-yhtiöt ovat järjestäytyneet muun muassa 18 jäsenen Musiikkituottajat – IFPI Finlandiin ja 32 jäsenen Suomen riippumattomien levy- ja tuotantoyhtiöiden yhdistykseen IndieCo ry. Kansainvälisemmin levy-yhtiöitä edustaa muun muassa International Federation of the Phonographic Industry-IFPI ja IMPALA. Suomessa levy-yhtiöiden kulta- ja platinalevyt myöntää IFPI Finland.
Suomessa levy-yhtiöiden äänitteiden käytöstä saamista korvauksista vastaa Gramex ry, jonka ovat muodostaneet vuonna 1967 jäsenet Muusikkojen Liitto ry, Musiikkituottajat ry – IFPI Finland ja Solo ry. Muutoin esittävät taiteilijat ja äänitteiden tuottajat ovat asiakassuhteessa Gramexiin.[2] Omalla tahollaan antamistaan teosten käyttöluvista korvaukset kerää Kopiosto, jolla on jäsenjärjestöjensä kautta valtakirja suomalaisilta oikeudenomistajilta. Tekijänoikeuden tiedotus- ja valvontakeskus valvoo jäsentensä[3] tekijänoikeuksia ja järjestää tekijänoikeuksiin liittyvää tiedotusta ja koulutusta.[4]
Musiikkialan ja levy-yhtiöiden kansainvälistymisessä auttaa vuonna 2011 muotoutunut jäsentensä[5] Music Finland ry, joka edistää suomalaisen musiikin toimintaedellytyksiä ja kilpailukykyä.
Musiikkialan ja levy-yhtiöiden äänitetuotantoa ja kotimaista monimuotoista musiikkia tukee taloudellisesti Musiikin Edistämissäätiö, MES.[6]
Suomessa levy-yhtiöt jakavat Musiikkituottajat järjestön kautta:
Kansainväliset suurlevy-yhtiöt
muokkaaSuurin osa levy-yhtiöistä on kolmen monikansallisen yrityksen (ns. Big Three) omistuksessa, joilla on hallussaan noin 60 prosenttia markkinoista. Nämä kolme ovat:
- 1988–1999 (Big Six)
- Warner Music Group
- EMI
- Sony (oli CBS Records tammikuuhun 1991 asti, jonka jälkeen Sony Music)
- BMG
- Universal Music Group
- PolyGram
- 1999–2004 (Big Five)
- Warner Music Group
- EMI
- Sony
- BMG
- Universal Music Group (PolyGram liittyi UMG:iin)
- 2004–2012 (Big Four)
- Universal Music Group
- Sony BMG (Sony ja BMG yhdessä. Toimii Sony Music Entertainmentinä 2008 liitoksen jälkeen)
- Warner Music Group
- EMI
- 2012 lähtien (Big Three)
- Universal Music Group (suurin osa EMIstä mukana)
- Sony Music Entertainment (EMI Music Publishing liittyi Sony/ATV Music Publishingiin)
- Warner Music Group (EMI Parlophone ja EMI/Virgin Classics liitettiin WMG:iin 1. heinäkuuta 2013)[8]
Katso myös
muokkaaLähteet
muokkaa- ↑ Koivumäki, Andrej: Musiikkialbumin projektihallinta suomessa, s. http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011101313760. Lahden ammattikorkeakoulu, 2011.
- ↑ Muusikkojen liitto[1] (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ TTVK:N Jäsenet Tekijänoikeuden tiedotus- ja valvontakeskus ry. Viitattu 27.2.2016.
- ↑ Toiminta Tekijänoikeuden tiedotus- ja valvontakeskus ry. Viitattu 27.2.2016.
- ↑ Info Music Finland ry. Viitattu 27.2.2016.
- ↑ Tukimuodot Musiikin Edistämissäätiö. Viitattu 27.2.2016.
- ↑ Paul Resnikoff: Two-Thirds of All Music Sold Comes from Just 3 Companies Digital Music News. 3.8.2016. Viitattu 7.9.2016.
- ↑ Joshua R. Wueller: Mergers of Majors: Applying the Failing Firm Doctrine in the Recorded Music Industry 7 Brook. J. Corp. Fin. & Com. L. 589, 601–04. SSRN:2293412