Leena Lehtolainen
Leena Katriina Lehtolainen[1] (s. 11. maaliskuuta 1964 Vesanto)[2] on suomalainen kirjailija, joka on tullut tunnetuksi erityisesti poliisi Maria Kalliosta kertovasta kirjasarjastaan, josta tehtiin myös MTV3:lla esitetty televisiosarja Rikospoliisi Maria Kallio (2003) sekä niin ikään MTV:n C More-suoratoistopalvelussa esitettävä Maria Kallio (2021).
| Leena Lehtolainen | |
|---|---|
 Leena Lehtolainen Helsingin kirjamessuilla vuonna 2005. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 11. maaliskuuta 1964 Vesanto |
| Kansalaisuus |
 Suomi |
| Ammatti | Kirjailija |
| Kirjailija | |
| Tuotannon kieli | Suomi |
| Tyylilajit | rikosromaani |
| Esikoisteos |
Ja äkkiä onkin toukokuu (1976) |
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Ura
muokkaaLehtolaisen esikoisteos Ja äkkiä onkin toukokuu (1976) julkaistiin hänen ollessaan vasta 12-vuotias.[2] Lehtolainen valmistui ylioppilaaksi vuonna 1985, filosofian kandidaatiksi 1988 ja lisensiaatiksi 1995. Hän opiskeli Helsingin yliopistossa kotimaista kirjallisuutta.[2] Lisensiaatintutkimuksessaan Vanhaa, uutta, lainattua ja sinistä hän tutki geneeristä repertuaaria ja intertekstuaalisuutta Eeva Tenhusen dekkarituotannossa.[1] Ennen tutkijaksi ryhtymistä Lehtolainen työskenteli Tapiolan kuoron intendenttinä vuosina 1988–1990.[3] Vuodesta 1991 Lehtolainen on ollut vapaa kirjailija.[2]
Lehtolainen on myös kirjoittanut kolumneja lehtiin sekä julkaissut muitakin kaunokirjallisia teoksia kuin dekkareita. Hänen teoksiaan on käännetty 29 kielelle.[4] Lehtolaisen teokset ovat suosittuja varsinkin Saksassa.
Lehtolaisen tekstiin on sävelletty Pojat-yhtyeen albumilla Ketä sä rakastat julkaistu kappale ”Saatanan Sheena”.[5]
Yksityiselämä
muokkaaLehtolainen on ollut vuodesta 1987 lähtien naimisissa tutkija Mikko Lensun kanssa. Heillä on kaksi lasta.[6]
Tuotanto
muokkaaHelsingin Sanomien kriitikko Pertti Avolan mukaan Maria Kallio -kirjat ovat ”tasalaatuisia poliisiromaaneja poliisin työstä ja perhe-elämästä sekä suomalaisesta yhteiskunnasta” kun taas Henkivartija-sarjan romaanit ovat ”kansainvälisiä trillereitä muistuttavaa toiminnallisempaa jännitystä”.[7]
Maria Kallio
muokkaa- Ensimmäinen murhani. Helsinki: Tammi, 1993. ISBN 951-31-0159-2
- Harmin paikka. Helsinki: Tammi, 1994. ISBN 951-31-0335-8
- Kuparisydän. Helsinki: Tammi, 1995. ISBN 951-31-0612-8
- Luminainen. Helsinki: Tammi, 1996. ISBN 951-31-0800-7
- Kuolemanspiraali. Helsinki: Tammi, 1997. ISBN 951-31-1077-X
- Tuulen puolella. Helsinki: Tammi, 1998. ISBN 951-31-1289-6
- Ennen lähtöä. Helsinki: Tammi, 2000. ISBN 951-31-1879-7
- Veren vimma. Helsinki: Tammi, 2003. ISBN 951-31-2776-1
- Rivo satakieli. Helsinki: Tammi, 2005. ISBN 951-31-3386-9
- Väärän jäljillä. Helsinki: Tammi, 2008. ISBN 978-951-31-4288-9
- Minne tytöt kadonneet. Helsinki: Tammi, 2010. ISBN 978-951-31-5625-1
- Rautakolmio. Helsinki: Tammi, 2013. ISBN 978-951-31-7509-2
- Surunpotku. Helsinki: Tammi, 2015. ISBN 978-951-31-8527-5
- Viattomuuden loppu. Helsinki: Tammi, 2017. ISBN 978-951-31-9669-1
- Turmanluoti. Helsinki: Kirjakauppaliitto, 2018. ISBN 978-952-04-0151-1. (Kirjan ja ruusun päivän ilmaiskirja 28.4.2018.)
- Jälkikaiku. Helsinki: Tammi, 2020. ISBN 978-952-04-1258-6
- Pimeän risteys. Helsinki: Tammi, 2023. ISBN 978-952-04-5035-9
Hilja Ilveskero -sarja
muokkaa- Henkivartija. Helsinki: Tammi, 2009. ISBN 978-951-31-4530-9
- Oikeuden jalopeura. Helsinki: Tammi, 2011. ISBN 978-951-31-6219-1
- Paholaisen pennut. Helsinki: Tammi, 2012. ISBN 978-951-31-6827-8
- Tiikerinsilmä. Helsinki: Tammi, 2016. ISBN 978-951-31-9098-9
- Ilvesvaara. Helsinki: Tammi, 2021. ISBN 978-952-04-2772-6
Muita
muokkaa- Tappava säde. Helsinki: Tammi, 1999. ISBN 951-31-1505-4
- Sukkanauhatyttö ja muita kertomuksia. Helsinki: Tammi, 2001. ISBN 951-31-2158-5
- Kun luulit unohtaneesi. Helsinki: Tammi, 2002. ISBN 951-643-997-7
- Jonakin onnellisena päivänä. Helsinki: Tammi, 2004. ISBN 951-31-3089-4
- Viimeinen kesäyö ja muita kertomuksia. Helsinki: Tammi, 2006. ISBN 951-31-3709-0
- Luonas en ollutkaan. Helsinki: Tammi, 2007. ISBN 978-951-31-3861-5
- Taitoluistelun lumo. Helsinki: Paasilinna, 2010. ISBN 978-952-5856-10-1
- Kuusi kohtausta Sadusta. Helsinki: Tammi, 2014. ISBN 978-951-31-8028-7
- Tappajan tyttöystävä ja muita rikoksia. Helsinki: Tammi, 2018. ISBN 978-951-31-9989-0
- Valapatto. Helsinki: Tammi, 2019. ISBN 978-952-04-0829-9
- Joulupukin suudelma. Helsinki: Tammi, 2021. ISBN 978-952-04-3357-4
- Antti Ruuskanen – Rätingin paikka. Helsinki: Tammi, 2022. ISBN 978-952-04-3698-8
Nuortenkirjat
muokkaa- Ja äkkiä onkin toukokuu. Helsinki: Tammi, 1976. ISBN 951-30-3682-0
- Kitara on rakkauteni. Helsinki: Tammi, 1981. ISBN 951-30-5305-9
Lisäksi
muokkaa- Maria Kallio Extra. Kevyttä ja vakavaa Leena Lehtolaisen komisariosta. Toimittaneet Hannu Harju ja Ismo Loivamaa. Helsinki: Tammi, 2013. ISBN 978-951-31-7131-5
Palkintoja
muokkaa- Vuoden johtolanka -palkinto 1997 teoksesta Luminainen
- Espoo-mitali 1997
- Vuoden johtolanka 1998 esseekokoelmasta Murha pukee naista
- Suuren Suomalaisen Kirjakerhon tunnustuspalkinto 2000
- Espoon kaupungin taidepalkinto 2000
- Kirjapöllö-palkinto 2002[8]
- Ehdokas pohjoismaisen Lasiavain-palkinnon saajaksi 2003
- Svenska Folktingetin (Suomenruotsalaiset kansankäräjät) Päivää God dag -diplomi 2004
- Vuoden urheilukirja -palkinto vuonna 2010 teoksesta Taitoluistelun lumo (Kaisa Viitasen kanssa)
- Pro Finlandia -mitali 2020[9]
Lähteet
muokkaa- ↑ a b Leena Leena Lehtolaisen kotisivut. Arkistoitu 3.3.2017. Viitattu 19.1.2020.
- ↑ a b c d Lehtolainen, Leena Kirjasampo.fi. Viitattu 19.1.2020.
- ↑ Tutkijasta kirjailijaksi 375 humanistia. Helsingin yliopiston humanistinen tiedekunta. Viitattu 19.1.2020.
- ↑ Leena Lehtolainen Tammi. Viitattu 14.11.2021.
- ↑ Rantanen, Kimmo: Huolia ja humppaa TS.fi. 4.8.2015. Viitattu 4.3.2020.
- ↑ Lehtolainen, Leena Katriina (web.archive.org) Espoon kirjailijat. Arkistoitu 18.2.2008. Viitattu 9.8.2011.
- ↑ Avola, Pertti: Suomen Lisbeth Salander saa tehtävän Lapissa ja ottaa halutessaan miehen kuin miehen HS.fi. 4.9.2021. Viitattu 4.9.2021.
- ↑ Kirjapöllö-palkinto Leena Lehtolaiselle MTV Uutiset. 24.10.2002. Viitattu 19.1.2020.
- ↑ Pro Finlandia -mitali muun muassa Ulla Tapaniselle, Aulikki Oksaselle ja Tuomas Kyrölle Helsingin Sanomat. 2.12.2020. Viitattu 21.12.2020.
Aiheesta muualla
muokkaa- Leena Lehtolainen DekkariNetissä (Arkistoitu – Internet Archive)
- Jegorow, Sirpa: Leena Lehtolainen toi jännityskirjallisuuteen vahvan naisnäkökulman Ylen Elävä arkisto. 12.9.2007.
- Leena Lehtolainen ja ramopunk (Arkistoitu – Internet Archive) Ramopunk.com.
- Leena Lehtolainen vie uuden sankarittarensa Venäjälle Kirjastokaista-video. 24.10.2009.
- Leena Lehtolainen 375 humanistia -sivustolla 25.3.2015, Helsingin yliopiston humanistinen tiedekunta