Laudanumi
 |
Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa. |
Laudanumi on oopiumista valmistettua alkoholipitoista uutetta. Laudanumi kehitettiin Sveitsissä 1500-luvulla kipulääkkeeksi ja sen ensimmäinen systemaattinen käyttäjä oli Paracelsus, kuuluisa sveitsiläissyntyinen alkemisti, lääkäri, astrologi ja okkultisti.[1] Todellisen ”kulta-ajan” laudanumi koki kuitenkin 1800-luvun viktoriaanisessa Englannissa. Tuolloin päihdekäyttö oli yleistynyt ja laudanumista muodostui eräänlainen työväenluokan huume. Laudanumia sai kuka tahansa apteekista ja se oli halvempaa kuin pullo halpaa viiniä. 1900-luvulla morfiini syrjäytti laudanumin lääketieteessä ja yhdessä heroiinin kanssa myös päihdekäytössä. Suomessa oopiumtinktuuraa on saatavilla vaikean ripulin hoitoon valmistenimellä Dropizol.[2]
Valmistus
muokkaaLaudanumia valmistetaan laittamalla oopiumia samaan sammioon väkevän etanolin kanssa. Alkoholipitoisuuden tulisi olla yli 60 prosenttia. Uutos valmistuu noin vuorokaudessa. Alkoholi on erittäin tehokas liuotin, joten valmiissa laudanumissa on lähes 10 prosenttia oopiumia.
Käyttö
muokkaaLaudanumia käytettiin alun perin kipulääkkeenä ja nukutusaineena. Käyttö päihteenä kuitenkin syrjäytti nopeasti lääketieteellisen käytön. Nykyisin laudanumi on lähes kadonnut päihteiden joukosta. Lääketieteessä laudanumia käytetään yhä, mutta hyvin harvoin.lähde?
Laudanumia käytetään oraalisesti.
Vaikutukset
muokkaaSekä oopiumi että alkoholi ovat keskushermostoa lamaannuttavia aineita. Yhteisvaikutus on erittäin voimakas. Käyttäjä lamaantuu yleensä fyysisesti täysin ja kokee voimakkaan euforian tunteen. Vaikutus kestää useita tunteja heiketen vähitellen.
Käytön haitat
muokkaaLaudanumin käyttö aiheuttaa sekä psyykkistä että fyysistä riippuvuutta. Lisäksi sekoitus on itsessään vaarallinen, sillä alkoholin ja rauhoittavan aineen yhteisvaikutus voi aiheuttaa hengityslaman. Pitkään jatkuneen käytön haitat ovat samat kuin pitkäaikaisessa oopiumin ja alkoholin käytössä.
Lähteet
muokkaa- John Hudson (suom. Kimmo Pietiläinen): Suurin tiede – kemian historia, s. 52–55. Art House, 1995. ISBN 951-884-171-3
- William Foster: Kemian tarina. WSOY, 1934.
Viitteet
muokkaa- ↑ Foster 1934, s. 8.
- ↑ Ihmisille tarkoitettujen lääkevalmisteiden valmisteyhteenvedot ATC-koodin perusteella: A07DA02 Fimea.