Lapinalppiruusu
Lapinalppiruusu (Rhododendron lapponicum) on matala varpumainen alppiruusulaji. Se on ainoa Suomessa luontainen kasvi, jota on perinteisesti pidetty alppiruusuna. Tosin uuden luokittelun mukaan aiemmin eri sukuun kuulunut suopursukin on alppiruusu. Lapinalppiruusu on rauhoitettu Suomessa.[1]
| Lapinalppiruusu | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Ericales |
| Heimo: | Kanervakasvit Ericaceae |
| Suku: | Alppiruusut Rhododendron |
| Laji: | lapponicum |
| Kaksiosainen nimi | |
| Katso myös | |
Ulkonäkö ja koko
muokkaaLapinalppiruusu on matala, varpumainen kasvi. Se on jäykkä- ja sirottavahaarainen ja kasvaa vain 5–15 cm korkeaksi. Talvehtivat lehdet ovat vastapuikeita ja alta ruskeasuomuisia. Sinipunaisia, suppilomaisia kukkia on haarojen kärjissä korkeitaan kolme yhdessä haarassa. Kukinta kestää vain lyhyen aikaa kesä-heinäkuussa.[2]
Levinneisyys
muokkaaLapinalppiruusun levinneisyysalue on arktis-alpiininen ja katkonaisesti sirkumpolaarinen. Lajin levinneisyysalue on Skandinavian Kölivuoristo, Grönlanti, Koillis-Siperia ja Venäjän Kaukoitä sekä Pohjois-Amerikan pohjoisosat. Suomessa lapinalppiruusua on tavattu vain Käsivarren Lapista Enontekiön luoteisosasta noin kymmenestä paikasta sekä muutamasta paikasta Utsjoelta. Utsjoen esiintymä löydettiin vasta 1948, eikä sen nykytilasta ole tietoa.[3]
Elinympäristö
muokkaaLapinalppiruusu kasvaa Suomessa vain tunturiseuduilla ala- ja keskipaljakalla korkeimmillaan 950 metrissä. Kasvupaikat ovat useimmiten valoisia lapinvuokkokankaita tai kalliohyllyjä. Lapinalppiruusu on kalkinvaatija.[3]
Lähteet
muokkaa- Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
- Väre, Henry: Lapinalppiruusu. Teoksessa Uhanalaiset kasvimme. Toim. Terhi Ryttäri ja Taina Kettunen. Suomen ympäristökeskus, Helsinki 1997, s. 226–227.
Viitteet
muokkaa- ↑ Luonnonsuojeluasetuksessa rauhoitetut lajit www.ympäristö.fi. 4.4.2008. Valtion Ympäristöhallinto. Viitattu 17.9.2008.
- ↑ Retkeilykasvio 1998, s. 209.
- ↑ a b Väre 1997, s. 226–227.