Lammin kirkko

kirkko Hämeenlinnassa

Lammin kirkko on Lammilla keskellä Kirkonkylää sijaitseva keskiaikainen harmaakivikirkko. Kirkko on omistettu Aleksandrian Pyhälle Katariinalle, ja nykytiedon mukaan se on rakennettu 1510-luvulla[1], vaikka sisäseinässä on 1920-luvulla kirjoitettu vuosiluku 1444. Lammin kirkko on valtakunnallisesti arvokas kulttuuriympäristö.

Lammin kirkko
Lammin kirkon itäpääty.
Lammin kirkon itäpääty.
Sijainti Katariinantie 2, 16900 Lammi, Hämeenlinna
Koordinaatit 61°04′49″N, 025°00′48″E
Seurakunta Lammin seurakunta
Rakentamisvuosi 1510-luku
Materiaali harmaakivi
Istumapaikkoja n.500
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla
Lammin kirkko helmikuussa 2007.
Lammin kirkko, sankarihaudat kesällä 2010
kuvanveistäjä Emil Filen

Lammin häsyjoulu 1813

muokkaa

Kymmenen ihmistä kuoli kirkossa väen paetessa kirkosta pakokauhun vallassa. Joulukirkossa väki joutui paniikkiin, kun kynttilä putosi, vaikka ei varsinaista tulipaloa syttynytkään.[2]

Kirkon palo ja uudelleenrakennus

muokkaa

Kirkko ja viereinen kolminivelinen kellotapuli paloivat Suomen sisällissodan loppuvaiheissa 29. huhtikuuta 1918. Etenevät Saksan Itämeren divisioonan joukot sytyttivät varastona olleen kellotapulin tuleen sillä seurauksella, että tuli levisi myös Lammin kirkkoon. [3]

Palossa tuhoutuivat muun muassa 1690-luvulla veistetty saarnastuoli, tapulin keskiaikainen kello sekä osa kirkon arkistosta. Pystyyn jäivät lähinnä vain keskiaikaiset päädyt ja seinät. Kirkko kuitenkin korjattiin ja vihittiin uudelleen käyttöön juhannuksena 1920. Kirkkoon liittyvä vuosiluku 1444 on otettu piispa Otto Immanuel Collianderin julkaisemista paimenmuistioista. [3]

Palon jälkeen kirkon uudelleenrakennuksen suunnitteli arkkitehti Usko Nyström. Seinä- ja kattomaalaukset suunnitteli ja osittain myös maalasi taiteilija Bruno Tuukkanen avustajinaan B. Liukko ja I. Grönvall. [3] Krusifiksin, alttarin puiset koristeet, kolmiosaisen triptyykin, seitsenhaaraiset kynttilänjalat sekä saarnastuolin on veistänyt Ateneumin silloinen veistonopettaja, itävaltalaissyntyinen Johan Friedl.[3] Saarnatuolin teki paikallinen puusepänliike Nyberg. [3]

Puiset alttari, alttarikaide, penkit ja virsitaulu on valmistettu lammilaisessa Nybergin puusepänverstaassa. Uusi tapuli rakennettiin kokonaan kivestä ja katto puupaanusta. Uudet kellot saatiin Viipurin Papulan kasarmin sotilaskirkosta Suomen valtion lahjoittamina.[3]

Viimeisin, arkkitehti Virpi Tervosen suunnittelema korjaus valmistui vuonna 2002.

Kirkko edustaa myöhäiskeskiaikaista välitystyyliä. Ulkoa se on aidosti keskiaikainen ja sisältä 1920-luvun käsitysten mukainen. Ennen tulipaloa kirkossa oli puinen, koristeellinen tynnyriholvikatto ja sivuilla lehterit. Korjauksessa kirkkoon rakennettiin kaartuvat betoniholvit ja kirkkotila koristeltiin runsain maalauksin. Myös ulkopäätyjen tiilet on koristeltu monipuolisesti. Länsipäädyssä on suuri goottilainen pyöröikkuna ja seinään muurattuna kaksi myllynkiveä. Kirkko on puusisusteinen ja sen alttarikaappi on harvinainen moderni keskiaikaistyylinen puuveistos, joka aikoinaan lienee tarkoitettu Helsingin Johanneksenkirkkoon mutta jonka Lammin seurakunta sai ostaa.

28-äänikertaiset urut on valmistanut Kangasalan urkutehdas, ja ne on asennettu Lammin kirkkoon vuonna 1967.

Lammin kirkko postimerkeissä

muokkaa

Lammin kirkon kuva on päässyt suomalaiseen postimerkkiin, niin sanottuun yleismerkkiin kolme kertaa: 30 ja 50 markan merkkiin ennen vuoden 1963 rahauudistusta ja sen jälkeen 50 pennin merkkiin 1963[4][3].

Kirjallisuutta

muokkaa
  • Kotiseutumme Hattula-Hauho-Kalvola-Lammi-Tuulos 2005–2006, s. 756–757. Oy Botnia-Foto Ab, 2006. ISBN 952-5176-58-4
  • Hiekkanen, Markus: Suomen keskiajan kivikirkot. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2007. ISBN 978-951-746-861-9

Lähteet

muokkaa
  1. Hiekkanen, Markus: Suomen keskiajan kivikirkot, s. 315. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2007. ISBN 978-951-746-861-9
  2. Miksi paniikkeja joulukirkoissa? Palontorjuntatekniikka 4/2002 (Arkistoitu – Internet Archive)
  3. a b c d e f g Maailman ja Suomen Suuratlas, sivu 300, WSOY, Instituto Geografico Agostini, Novara, Igda, 1985, ISBN 951-0-12598-9
  4. Jyrki Rossin postimerkkeilysivut (Arkistoitu – Internet Archive).

Aiheesta muualla

muokkaa