Lakisto
Lakisto on Espoon kaupunginosa, jossa toimii myös pääkaupunkiseudun kehitysvammalaitos Rinnekoti. Rinnekotia ryhdyttiin rakentamaan 1930-luvulla ja se vihittiin käyttöön vuonna 1952. Laitoksella on oma lämpökeskus. Lakistossa on mahdollisuus virkistäytyä esimerkiksi ratsastamalla ja pelaamalla golfia Suur-Helsingin Golfin kentällä. Alueella oli myös pieni ostoskeskus, jossa oli muun muassa lähikauppa. Alueella oli myös kahvila ja baari, mutta ne muutettiin Rinnekodin omaan käyttöön. Lisäksi alueella oli pieni kirkko, joka myös purettiin. Kaupunginosassa oli 160 asukasta (poislukien laitoksissa asuvat) vuodenvaihteessa 2019–2020.[3] Lakiston rakennuskanta koostuu pääosin 1960- ja 1970-luvuilla valmistuneista kerrostaloista.[5]
| Lakisto | |
|---|---|
 Kaupungin kartta, jossa Lakisto korostettuna. Espoon kaupunginosat |
|
| Kaupunki | Espoo |
| Suuralue | Pohjois-Espoo |
| Kaupunginosa nro | 89[1] |
| Pinta-ala | 11,6 km² [2] |
| Väkiluku | 124[3] (31.12.2023) |
| Väestötiheys | 23 as./km² |
| Postinumero(t) | 02970, 02980[4] |
| Lähialueet | Nurmijärvi, Vihti, Lahnus, Luukki, Velskola |
Rinnekodin asukkaat saavat veden Vihdin rajan tuntumassa olevasta Majalammesta, jonka yhteyteen on rakennettu pieni vedenottolaitos. Puhdistettu vesi johdetaan Rinnekodin omaan vesitorniin, jonka korkeus on noin 20 metriä.
Kolmen Majalammen lisäksi Lakistossa on useita pienehköjä järviä, kuten Tuhkuri. Lampia on lukuisia, kuten Kalatoin ja Lullampi.
Lakiston eteläosassa kulkee Vihdintie (seututie 120, alkujaan valtatie 2). Siitä erkanevat seututiet etelän suuntaan Kunnarlaan ja pohjoisen suuntaan Nurmijärven Lepsämään. Lakistosta on Vihdintietä pitkin vajaa kymmenen kilometriä Kehä III:n risteykseen ja noin 25 kilometriä Helsingin keskustaan. Lakistoon pääsee HSL-linjoilla 345 / 345N Helsingin Elielinaukiolta ja 348 Kalajärveltä.
Nimi
muokkaaLakiston nimi on alun perin niityn nimi, joka sijaitsi jokilaaksossa. Lakisto oli niityn nimenä käytössä jo 1700-luvulla. Myöhemmin nimestä tuli asumuksen nimi, kun niityn laitaan perustettiin torppa. 1900-luvulla niittyaluetta kutsuttiin Lakistonniituksi. Niityn kautta virtaava joki on saanut nimen niityn tai asumuksen mukaan. Alueen nimeksi Lakisto tuli vuonna 1972. Nimen tausta on tuntematon.[6]
Historia
muokkaaLakisto oli pitkään niittyaluetta Espoon pohjoiskolkassa. 1700-luvulla niityn laitaan perustettiin torppa, joka itsenäistyi 1920-luvulla. Tilan nimeksi tuli tällöin Åvalla. Tienoon asutus lisääntyi hiljalleen 1900-luvun mittaan.[6]
Väestö
muokkaaVäkiluvun kehitys
muokkaaLähteet
muokkaa- ↑ Espoon viralliset kaupunginosat (PDF) 12.12.2012. Espoon Kaupunki. Arkistoitu 28.7.2014. Viitattu 27.1.2015.
- ↑ Espoon kaupunginosien pinta-alat hri.fi. 24.10.2014. HRI. Viitattu 26.1.2015.
- ↑ a b Espoon väestö osa-alueittain 31.12.2023 (PDF) (Sivu 3) Espoon Kaupunki. Viitattu 1.10.2024.
- ↑ Lakiston postipiirit Espoon karttapalvelussa kartat.espoo.fi. Espoon kaupunki. Viitattu 27.1.2015.
- ↑ Lakiston asuntokanta 1920–2013 aluesarjat.fi. Helsingin seudun aluesarjat. Arkistoitu 18.5.2015. Viitattu 1.2.2015.
- ↑ a b Ukskoski, Laura: Lakiston nimistö Espoon kaupunki. 2016. Viitattu 1.10.2024.
- ↑ Espoon väestö iän mukaan 31.12.2023 Helsingin seudun avoimet tilastotietokannat. Viitattu 3.10.2024.