Wikipedia

Saksan jalkapallomaajoukkue

Miesten kansainvälinen jalkapallojoukkue edustaa Saksaa
(Ohjattu sivulta Länsi-Saksan jalkapallomaajoukkue)

Saksan jalkapallomaajoukkue (saks. Die deutsche Fußballnationalmannschaft) on joukkue, joka edustaa Saksaa jalkapallon kansainvälisissä otteluissa. Se toimii Saksan jalkapalloliiton alaisuudessa. Joukkue on voittanut neljästi maailmanmestaruuden sekä kolmesti Euroopan-mestaruuden.

Saksa
Lempinimi Nationalelf, DFB-Elf, DFB-Auswahl, Deutsche Elf, Die Adler, Die Mannschaft
Liitto Saksan jalkapalloliitto (Deutscher Fußball-Bund)
Maanosaliitto UEFA (Eurooppa)
Valmentaja Julian Nagelsmann
Eniten otteluita Lothar Matthäus (150)
Eniten maaleja Miroslav Klose (71)
FIFAn maakoodi GER
FIFA-ranking 13 (18.7.2024)[1]
}}
Kotipeliasu
}}
Vieraspeliasu
Ensimmäinen ottelu

 Sveitsi 5–3 Saksa 
(Basel, Sveitsi; 5. huhtikuuta 1908)

Suurin voitto

 Saksa 16–0 Venäjän keisarikunta 
(Tukholma, Ruotsi; 1. heinäkuuta 1912)

Suurin tappio

 Englanti 9–0 Saksa 
(Oxford, Englanti; 16. maaliskuuta 1909)

MM-kilpailut
Esiintymiset 20 (ensimmäiset 1934)
Paras MM-sijoitus kultaa (1954, 1974, 1990, 2014)
EM-kilpailut
Esiintymiset 14 (ensimmäiset 1972)
Paras sijoitus 3 mestaruutta (1972, 1980 ja 1996)
Mitalit
Maa:  Saksa
Miesten jalkapallo
MM-kilpailut
Kultaa Kultaa Sveitsi 1954
Kultaa Kultaa Saksan liittotasavalta 1974
Kultaa Kultaa Italia 1990
Kultaa Kultaa Brasilia 2014
Hopeaa Hopeaa Englanti 1966
Hopeaa Hopeaa Espanja 1982
Hopeaa Hopeaa Meksiko 1986
Hopeaa Hopeaa Japani/Etelä-Korea 2002
Pronssia Pronssia Italia 1934
Pronssia Pronssia Meksiko 1970
Pronssia Pronssia Saksa 2006
Pronssia Pronssia Etelä-Afrikka 2010
EM-kilpailut
Kultaa Kultaa Belgia 1972
Kultaa Kultaa Italia 1980
Kultaa Kultaa Englanti 1996
Hopeaa Hopeaa Jugoslavia 1976
Hopeaa Hopeaa Ruotsi 1992
Hopeaa Hopeaa Itävalta/Sveitsi 2008
   Välierissä Saksan liittotasavalta 1988


   Välierissä Puola/Ukraina 2012


Olympiarenkaat Olympialaiset
Hopeaa Hopeaa Brasilia 2016
Pronssia Pronssia Etelä-Korea 1988
Maanosaliittojen cup
Kultaa Kultaa Venäjä 2017
Pronssia Pronssia Saksa 2005

Saksa on ainoa maajoukkue, joka on saavuttanut mitalin neljissä peräkkäisissä maailmanmestaruuskilpailuissa. Lisäksi Saksan maajoukkue on ainoa maajoukkue, joka on saavuttanut kaikkien FIFAn maanosaliittojen alueella järjestetyissä MM-kisoissa vähintään yhden mitalin (Eurooppa, Pohjois-Amerikka, Etelä-Amerikka, Aasia ja Afrikka; Oseaniassa ei vielä ole kisoja pidetty.)

Historia

muokkaa

Alkuajat

muokkaa

Vaikka Saksan maajoukkue pelasikin ensimmäisen virallisen ottelunsa 5. huhtikuuta 1908 Baselissa Sveitsiä vastaan, oli epävirallisia otteluita järjestetty jo 1898 Pariisissa. Saksa voitti paikallisen joukkueen 12. joulukuuta 7–0 ja seuraavana päivänä toisen joukkueen 2–1. Vuotta myöhemmin 1899 eri saksalaiskokoonpanot pelasivat kahden vuoden aikana vastaavia englantilaisjoukkueita vastaan viisi ottelua. Näistä nykyään esimaaotteluina tunnetuista kohtaamisista ensimmäinen pelattiin Berliinissä 23. marraskuuta 1899 ja päättyi Englannin 2–13 vierasvoittoon. Myös muut käydyistä otteluista päättyivät englantilaisten selviin voittoihin.

Saksan jalkapalloliitto perustettiin vuonna 1900 Leipzigissa 86 seurajoukkueen edustajien välisessä kokouksessa. Ensimmäisinä vuosina virallisia maaotteluita ei kuitenkaan järjestetty, johtuen suurelta osin saksalaisen jalkapallon tuolloisesta voimakkaasta alueellisesta jakautumisesta. Maaottelutoiminta aktivoitui vasta mainitussa ottelussa Sveitsiä vastaan vuonna 1908, ja Sveitsistä muodostuikin saksalaiselle maaottelutoiminnalle perinteinen avausvastustaja - myös molempien maailmansotien ja toisaalta yhdistymisen jälkeiset ensimmäiset ottelut pelattiin juuri Sveitsiä vastaan.

Maajoukkueen ensimmäinen varsinainen arvoturnaus olivat Tukholman vuoden 1912 kesäolympialaiset, joissa joukkue saavutti yhä edelleen suurinumeroisimman voittonsa 16–0 Venäjää vastaan. Ottelussa Saksan Gottfried Fuchs teki kaikkiaan kymmenen maalia, joka sekin on edelleen voimassa oleva Saksan ennätys. Joukkue kantoi jo tuolloin Preussin mustavalkoisia värejä, myöskään ne eivät ole poliittisista muutoksista huolimatta kadonneet.

Vuoteen 1923 joukkue pelasi ilman valmentajaa (alkuaikojen epävirallisia joukkueita kasasi Walter Bensemann ja myöhemmin valintakomiteat), tuolloin valmentajan tehtävän otti ensimmäisenä vastaan mannheimilainen kansakoulunopettaja Otto Nerz, jonka johdolla Saksa otti osaa myös ensimmäisiin MM-kisoihinsa vuonna 1934 Italiassa ja sijoittui kolmanneksi. Kaksi vuotta myöhemmin Berliinin olympialaisissa joukkue putosi jo puolivälierissä hävittyään Norjalle 0–2. Tämä on edelleen Norjan ainoa voitto Saksasta.

Kehitystä ennen sotia

muokkaa

Berliinin kisojen jälkeen uudeksi valmentajaksi nousi entinen maajoukkuepelaaja Sepp Herberger, joka lunastikin odotukset murskaamalla seuraavana vuonna ystävyysottelussa Tanskan lukemin 8–0, ja joukkue saikin ottelun pelipaikan mukaan lempinimekseen Breslauer-Elf. Breslaun joukkue pelasi vuoden aikana 11 ottelua, voittaen niistä kymmenen. Joukkuetta pidettiinkin yhtenä ennakkosuosikeista vuoden 1938 kisojen maailmanmestariksi, kun karsinnassa Saksa voitti Ruotsinkin 5–0. Keväällä 1938 ennen MM-kisoja marssivat Saksan sotajoukot Itävaltaan, ja uusi jalkapallomaajoukkue määrättiin muodostettavaksi valiten tasapuolisesti saksalaisia ja itävaltalaisia pelaajia. Ranskaan matkustikin epäyhtenäinen joukkue, joka putosi Sveitsiä vastaan jo ensimmäisellä kierroksella. Tämä oli ainoa kerta, ennen vuotta 2018, kun Saksan maajoukkue ei MM-kisoissa selviytynyt vähintään puolivälierään (tilanne 2018). Sotavuosina Saksa pelasi noin 30 maaottelua 1939–1942 Euroopan maita vastaan kunnes ne Stalingradin tappion myötä lopetettiin. Viimeisen kerran sodan aikana Saksan maajoukkue oli koolla 1943 jolloin se voitti harjoitusottelussa Hessenin 4–0. Saksan toiseksi suurin maaotteluvoitto tuli sekin sodan aikana 1. syyskuuta 1940 Leipzigissa Suomea vastaan 13–0. Saksa oli merkittävin ehdokas vuoden 1942 MM-kisojen isäntämaaksi, mutta sodan vuoksi niitä ei pelattu. Saksan jalkapalloliitto DFB oli alistettu 1933–1938 Saksan valtakunnan urheiluliiton osastoksi (DRL) ja 1938–1945 (NSRL).

Paluu sotien jälkeen

muokkaa

Toisen maailmansodan jälkeen marraskuussa 1945 miehitysvyöhykkeisiin jaettu Saksa suljettiin kansainvälisestä jalkapallosta, eikä sen sallittu osallistua ensimmäisiin sodanjälkeisiin arvoturnauksiin. Saksan jalkapallokomitea (DFA) perustettiin 1948 ja jalkapalloliitto uudelleen 1950 ja syksyllä se hyväksyttiin uudelleen FIFAn jäseneksi. Nyt jalkapalloliitto edusti länsiliittoutuneiden miehitysvyöhykkeistä muodostettua Länsi-Saksaa aina Saksojen jälleenyhdistymiseen asti.

 
1954 MM-finaalin ryhmitys: Toni Turek – Jupp Posipal, Werner Kohlmeyer – Horst Eckel, Werner Liebrich, Karl Mai – Helmut Rahn, Max Morlock, Ottmar Walter, Fritz Walter, Hans Schäfer. Valmentaja: Sepp Herberger.

Paluu MM-kisoihin tapahtui Sveitsissä vuoden 1954 maailmanmestaruuskilpailuissa, joissa maa hävisi alkulohkossa kansainvälistä jalkapalloa tuolloin hallinneelle Unkarille 8–3, ja tarvitsi uusintaottelun tasapisteisiin yltänyttä Turkkia vastaan päästäkseen jatkoon. Alkulohkon jälkeen maa selvitti kuitenkin tiensä loppuotteluun raivaten tieltään Jugoslavian ja Itävallan. Loppuottelussa vastaan asettui alkulohkossa ylivoimaiseksi vastukseksi osoittautunut Unkari, ja ottelu alkoikin odotetuissa merkeissä Unkarin siirtyessä kahdeksassa minuutissa 2–0 johtoon. Saksa onnistui kuitenkin kaventamaan välittömästi, ja vain yhdeksän minuuttia myöhemmin oli peli tasan. Siitä eteenpäin muodostui ottelu kiivastahtiseksi kamppailuksi, ja ratkaisu syntyi vasta 84. peliminuutilla Helmut Rahnin toisen osuman myötä. Maalin jälkeen keskittyi Unkari pelkästään hyökkäämään, ja onnistuikin maalinteossa melkein heti Saksan maalin jälkeen. Osuma kuitenkin hylättiin paitsiona ja Saksa voitti ensimmäisen maailmanmestaruutensa. Niin ottelusta itsestään kuin erityisesti sitä seuranneesta voitosta muodostui Saksassa suuri kansanjuhla, ja voitto koettiin yleisesti uuden aikakauden aluksi ja kansallistunnon palauttajaksi toisen maailmansodan kauheuksien jälkeen. Mestaruuskautensa aikana Saksan maaottelutilasto oli negatiivinen, mutta siitäkin huolimatta Saksa voitti Ruotsin kisoissa alkulohkonsa ja oli lopulta neljäs. Chilen kisoissa 1962 Saksa voitti alkulohkon, jossa oli isäntämaa Chile ja Italia, mutta putosi yllättäen puolivälierässä Jugoslavialle.

Vuonna 1964 Saksa voitti olympiajalkapallossa pronssimitalit. Kyseessä oli sillä kertaa DDR:n maajoukkue, joka kisoissa kuitenkin edusti Saksan yhteistä joukkuetta.

Menestystä

muokkaa

Seuraavaa arvokisamenestystä saatiin odottaa vuoden 1966 maailmanmestaruuskilpailuihin asti, jolloin Saksa selviytyi vaikeasta alkulohkosta tappioitta jatkoon, ja kaatoi jatkopeleissä Uruguayn ja Neuvostoliiton kohdaten isäntämaa Englannin loppuottelussa. Tasainen ottelu päätyi lopulta jatkoajalle, jolloin oli Saksan vuoro joutua kyseenalaisen maalitulkinnan uhriksi Englannin Geoff Hurstin toimitettua pallon maaliviivalle. Englanti voitti lopulta 4–2, Hurstin viimeisteltyä loppulukemat toisella kyseenalaisella maalilla jatkoajan viimeisellä minuutilla yleisön rynnätessä jo kentälle.

Vuoden 1970 maailmanmestaruuskilpailuissa Meksikossa joukkue sijoittui lopulta kolmanneksi hävittyään välierissä dramaattisesti Italialle ottelussa, joka muistetaan Saksassa nimellä Jahrhundertspiel - vuosisadan ottelu. Italia oli siirtynyt ottelussa johtoon jo ensimmäisten peliminuuttien aikana, ja johto kestikin aina lisäajalle saakka, jolloin Karl-Heinz Schellinger teki mittavan maajoukkueuransa ainoan maalin vieden ottelun jatkoajalle. Jatkoajasta, jonka Saksa pelasi käytännössä alivoimalla avainpelaajiin lukeutuneen Franz Beckenbauerin taistellessa loukkaantuneena, muodostui poikkeuksellisen runsasmaalinen. Molemmat joukkueet ehtivät jo vuorollaan johtaa ottelua, kunnes Italian Gianni Rivera viimeisteli viimein 112. minuutilla lopullisiksi jääneet 4-3 numerot.

 
1974 MM-finaalin ryhmitys: Sepp Maier – Berti Vogts, Franz Beckenbauer, Georg Schwarzenbeck, Paul Breitner – Rainer Bonhof, Uli Hoeneß, Wolfgang Overath – Jürgen Grabowski, Gerd Müller, Bernd Hölzenbein. Päävalmentaja: Helmut Schön.

Saksa sai pitkän odottelun jälkeen lopulta MM-kisat 1974, sillä 1942 sota oli esteenä ja 1966 kisat menivät Englannille, jonka liitto oli juuri täyttänyt 100 vuotta. Kuten Münchenin olympiakisoissa, niin nytkin myös DDR:n maajoukkue selviytyi lopputurnaukseen (Suomen lohkosta). Saksa oli hallitseva Euroopanmestari ja Brasilian ohella suurin mestariehdokas, johon kisojen aikana nousivat myös olympiavoittaja Puola sekä Hollanti. Saksa voitti kotimaailmanmestaruuden Münchenin olympiastadionilla Hollantia vastaan 2–1, pelissä jossa Saksan suurimman seurajoukkueen FC Bayern Münchenin pelaajia oli peräti kuusi eli maalivahti Sepp Maier, puolustaja Georg Schwarzenbeck, libero ja kapteeni Franz Beckenbauer, Paul Breitner, joka teki rangaistuspotkusta tasoitusmaalin, Uli Hoeneß sekä voittomaalin tehnyt Gerd Müller (Der Bomber, pommittaja), joka nousi MM-kisojen kaikkien aikojen kuninkaaksi 14 osumallaan, koska 15. maali hylättiin paitsiona väärin perustein. (Vuoden 2006 kisoissa Brasilian Ronaldo teki 15. maalinsa ja ohitti Müllerin). DDR:n maajoukkue voitti Saksan 1–0 historian ainoassa kohtaamisessa Hampurissa ja DDR oli lopulta kuudes.

Argentiinan MM-kisoissa 1978 Saksa oli kuudes, mutta Espanjassa 1982 sekä Meksikossa 1986 molemmissa hopealla. Saksa selviytyi Italian 1990 kisoissa kolmannen kerran peräkkäin loppuotteluun ja voitti Argentiinan 1–0 ottaen samalla kolmannen maailmanmestaruuden. Saman vuoden syksyllä Saksan jälleenyhdistymisen yhteydessä DDR:n maajoukkue ja jalkapalloliitto (DFV) lakkautettiin ja ne liitettiin Saksan jalkapalloliittoon.

1990-luvulta 2000-luvulle

muokkaa

Yhdysvaltojen 1994 ja Ranskan 1998 MM-kisoissa Saksa oli puolivälierissä, mutta Korea/Japanin 2002 kisoissa Saksa selviytyi loppuotteluun, jossa se hävisi historiallisessa pelissä Brasilialle 0–2. Vaikka maat olivat tuolloin MM-historian kaksi ylivoimaisesti menestyksekkäintä maata, niin vasta nyt ne kohtasivat ensi kertaa MM-lopputurnauksessa.

MM-kotikisat 2006 & EM-hopeaa 2008

muokkaa

Toisissa kotikisoissaan 2006 Saksa lähti haastajan asemasta. Se kuitenkin pelasi aiemmista kisoista poikkeavasti, erittäin hyökkäävää peliä, mikä tuotti tulosta. Saksa voitti alkulohkonsa ja sen jälkeen se voitti pudotuspeleissä ensin Ruotsin ja sitten Argentiinan. Saksa hävisi välierässä mestari Italialle jatkoajalla 0–2, mutta voitti pronssiottelussa Portugalin 3–1. Saksan pronssiottelun hahmoja olivat keskikenttäpelaaja Bastian Schweinsteiger, joka teki 1–0- ja 3–0-maalit sekä laukoi 2–0-maalia edeltäneen laukauksen, jonka Portugalin Petit ohjasi omaan maaliin, sekä maalivahti Oliver Kahn, joka pelasi ottelussa viimeisen maaottelunsa.

Vuoden 2008 EM-kisoissa, Itävallassa ja Sveitsissä, Saksalla oli viimeistä kertaa mukana niin kutsuttu "kultainen sukupolvi", sillä kokeneista pelaajista Michael Ballack, Christoph Metzelder, Oliver Neuville ja Jens Lehmann pelasivat tuolloin viimeisen arvoturnauksensa. Saksa avasi kisat 2–0-voitolla Puolasta mutta hävisi sitten Kroatialle 2–1. Jatkopaikka varmistui, kun Saksa voitti Itävallan Michael Ballackin vapaapotkumaalilla 1–0. Saksa voitti ensimmäisellä pudotuspelikierroksella Portugalin 3–2 ja välierässä Turkin tasaisen ja intensiivisen ottelun jälkeen 3–2. EM-finaalissa Saksa hävisi Espanjalle 1–0 Fernando Torresin tehtyä ottelun ainoan maalin.

Saksan maajoukkue uudistuu, MM-pronssia 2010

muokkaa
Pääartikkeli: Jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut 2010

Etelä-Afrikan MM-kisoissa 2010 Saksalla oli uudistunut joukkue. Uusia pelaajia MM-joukkueessa olivat muun muassa Manuel Neuer, Jerome Boateng, Thomas Müller, Mesut Özil, Sami Khedira, Stefan Kießling, Toni Kroos, Marko Marin ja Cacau. Saksa voitti alkulohkonsa ensimmäisessä ottelussa Australian 4–0, minkä jälkeen se hävisi Serbialle Lukas Podolskin epäonnistuttua rangaistuspotkussa ja voitti Ghanan. Saksa voitti ensimmäisellä pudotuspelikierroksella Englannin 4–1 ja pudotti puolivälierissä Argentiinan 4–0. Näin Saksa eteni jälleen välierään, jossa tuleva mestari Espanja voitti sen maalein 1–0 Carles Puyolin puskumaalilla. Pronssiottelussa Saksa voitti Uruguayn 3–2 ja saavutti MM-pronssia. Pronssiottelu oli Saksan 99. lopputurnausottelu.

Maailmanmestaruuskilpailut 2014 – neljäs maailmanmestaruus

muokkaa
 
Saksa nostamassa mestaruuspalkintoa vuonna 2014
Pääartikkeli: Jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut 2014

Vuoden 2014 maailmanmestaruuskilpailujen karsinnoissa Saksa sijoittui ensimmäiseksi omassa karsintalohkossaan. Lopputurnauksessa Saksa sijoitettiin G-lohkoon, jossa se pelasi yhdessä Portugalin, Ghanan ja Yhdysvaltojen kanssa. Ensimmäinen ottelu Portugalia vastaan kutsuttiin nimityksellä "kaikkien aikojen lahjakkuudet vastaan joukkueen lahjakkuus (Cristiano Ronaldo)". Ottelu päättyi Saksan 4–0 voittoon, jossa Thomas Müller teki hattutempun.[2][3] Seuraavassa ottelussa Ghanaa vastaan Saksa johti ottelua Mario Götzen tehdessä ottelun johtomaalin toisella puoliajalla, mutta sen jälkeen Ghana teki kaksi maalia ja siirtyi johtoon. Miroslav Klose sai kuitenkin tasoitettua ottelun 71. peliminuutilla ja näin ollen peli päättyi 2–2 tasapeliin. Seuraavan ottelu Yhdysvaltoja vastaan päättyi Saksan 0–1 voittoon, jolloin neljännesvälierissä vastaan asettui Algeria.

Neljännesvälierissä Algeriaa vastaan pelatussa ottelussa, ottelu pysyi maalittomana ja tämän jälkeen pelattiin jatkoaika. 92. peliminuutilla, Andre Schürrle teki maalin Thomas Müllerin syötöstä, ja tämän jälkeen Mesut Özil teki toisen maalin 120. peliminuutilla. Vielä tämän jälkeen Algeria onnistui tekemään yhden maalin, mutta se ei kuitenkaan riittänyt. Ottelu päättyi Saksan 2–1 voittoon joka tarkoitti, että Saksa eteni puolivälieriin. Puolivälierissä vastaan asettui Ranska.

Puolivälieräottelussa Ranskaa vastaan, Mats Hummels teki 13. peliminuutilla ottelun ainoan maalin. Saksa voitti Ranskan 1–0 ja eteni näin ollen eteni välieriin.[4]

Välierissä voitto (7–1) Brasiliaa vastaan oli merkittävä saavutus. Saksasta tuli ensimmäinen joukkue historiassa, joka teki viisi maalia 18 minuutissa ensimmäisellä puoliajalla. Saksa teki neljä maalia 400 sekunnissa ja he johtivat ottelua ensimmäisen puoliajan jälkeen 5–0 Thomas Müllerin, Miroslav Klosen, Sami Khediran ja Toni Kroosin kahdella maalilla. Klosen maali 23. peliminuutilla, hänen 16. maailmanmestaruusmaali, antoi hänelle yksinoikeutetusti haltuunsa ennätyksen eniten maaleja maailmanmestaruuskilpailuissa tehneestä pelaajasta, jota häntä ennen hallussaan piti Brasilian Ronaldo.

 
Saksa juhlistamassa maailmanmestaruuttaan vuoden 2014 finaalissa

Toisella puoliajalla, Andre Schürrle teki kaksi maalia lisää ja näin Saksa johti ottelua jo 7–0, joka oli suurin johto Brasiliaa vastaan yhdessä pelissä. Brasilian ainoan maalin viimeisteli Oscar 90. peliminuutilla. Ottelu oli Brasilialle suurin tappio maailmanmestaruuskilpailuiden historiassa.[5] Saksa teki ottelussa monta ennätystä voitollaan, mukaan lukien Klosen rikkoman ennätyksen, ensimmäinen joukkue joka on ollut mukana neljä vuotta peräkkäin välierissä, ensimmäinen joukkue joka teki seitsemän maalia maailmanmestaruuskilpailuiden pudotuspeleissä, ensimmäinen joukkue, joka teki viisi nopeinta peräkkäistä maalia maailmanmestaruuskilpailujen historiassa ja ensimmäinen joukkue, joka teki viisi maalia ensimmäisellä puoliajalla välierissä. Myös Saksan seitsemän maalia tekivät uuden ennätyksen Saksan tehdessä kaikkissa maailmanmestaruuskilpailuissa 223 maalia, jota ennen Brasilia oli tehnyt eniten maaleja 221 maalillaan.[6]

Finaali järjestettiin Maracanalla Rio de Janeirossa 13. heinäkuuta, jota mainostettiin maailman parhalla pelaajalla (Lionel Messi) vastaan maailman paras joukkue (Saksa).[7][8] Mario Götzen 113. peliminuutilla tekemä maali oli ottelun ainoa ja näin ollen Saksa voitti finaalissa Argentiinan. Saksasta tuli ensimmäinen eurooppalainen joukkue, joka voitti maailmanmestaruuskilpailut Amerikassa.[9] Joukkueen päävalmentajana toimi Joachim Löw.[10]

Maailmanmestaruuskisat 2018 ja 2022 – jääminen alkulohkoon

muokkaa

Saksa jäi vuoden 2018 maailmanmestaruuskilpailuissa Venäjällä alkulohkonsa viimeiseksi saaden yhteensä vain kolme pistettä ja ei näin ensimmäistä kertaa MM-kilpailuissa päässyt pudotuspeleihin. Saksa hävisi ensimmäisen ottelunsa Meksikolle 0–1, voitti toisessa ottelussa Ruotsin 2–1 ja hävisi kolmannen, ratkaisevan ottelunsa Etelä-Korealle 0–2.[11]

Saksa jäi vuoden 2022 maailmanmestaruuskilpailuissa Qatarissa jälleen alkulohkoonsa tultuaan siinä kolmanneksi ja saatuaan 4 pistettä. Saksa hävisi Japanille 1–2, pelasi Espanjan kanssa tasan 1–1 ja voitti kolmannessa pelissä Costa Rican 4–2.[12]

Saksa Euroopan-mestaruuskilpailuissa

muokkaa
 
Saksan maajoukkue karsinnoissa vuoden 2012 Euroopan-mestaruuskilpailuihin

Euroopan mestaruuskisoihin Saksa ei osallistunut vuonna 1960 eikä vuonna 1964, mutta karsiutui yllättäen vuoden 1968 kisoista, kun varamiehinen joukkue jäi Albaniaa vastaan 0-0 tasapeliin. Seuraavissa kolmissa kisoissa Saksa oli loppuottelussa. Belgiassa 1972 mestaruus, Jugoslaviassa 1976 tappio rangaistuspotkuilla ja Italiassa 1980 mestaruus.

Ranskan kisoissa 1984 Saksa oli viides ja kotikisoissaan 1988 kolmas (tappio välierässä mestari Hollannille). Yhdistymisensä jälkeen Saksa otti EM-hopeaa Ruotsin 1992 kisoissa ja voitti taas mestaruuden Englannin 1996 kisoissa. Hollanti/Belgia 2000 kisoissa sekä Portugalin 2004 EM-kisoissa Saksa jäi alkulohkoihin. 2008 EM-kisoissa Saksa otti taas hopeaa.

Vuoden 2012 EM-kisoihin Saksa lähti kisojen yhtenä suurimmista suosikeista, vaikka joukkueen keski-ikä oli turnauksen joukkueista nuorin.[13] Kisojen avausottelussaan Saksa kaatoi jännittävien vaiheiden jälkeen Portugalin 1–0, Mario Gómezin puskettua ottelun ainoan maalin 72 minuutin pelin jälkeen.[14] Lohkon toisessa ottelussaan Saksa kukisti kisoissa pahasti alisuorittaneen Hollannin 2–1, Gomezin vastatessa jälleen Saksan maaleista.[15] Saksa jatkoi voittojen tiellä myös lohkon päätösottelussaan, kun se voitti Lukas Podolskin ja Lars Benderin maaleilla Tanskan 2–1.[16] Puolivälierissä Saksa kohtasi A-lohkossa toiseksi sijoittuneen Kreikan, joka jäi Saksan jyrän alle 4–2-luvuin.[17] Maalinteossa Saksalta onnistuivat joukkueen kapteeni Philipp Lahm, Sami Khedira, Miroslav Klose ja Marco Reus. Täten Saksa eteni neljänsissä arvokisoissa peräkkäin välieriin, jossa se kohtasi Italian. Loppuottelupaikka jäi haaveeksi, kun tiukasti puolustanut Italia eteni Mario Balotellin kahden maalin myötä jatkoon. Saksan ainoasta maalista vastasi Mesut Özil, joka onnistui lisäajalla rangaistuspotkussa.[18]

Vuoden 2016 EM-kilpailuissa Saksa voitti alkulohkonsa voitettuaan Ukrainan 2–0 ja Pohjois-Irlannin 1–0 sekä pelattuaan Puolan kanssa maalittoman tasapelin. Neljännesvälierissä Saksa voitti Slovakian 3–0 ja puolivälierissä Italian rangaistuspotkukilpailussa yhdeksän laukojaparin jälkeen. Välierissä Saksa hävisi Ranskalle 0–2.[19]

Vuonna 2021 pelatuissa EM-kilpailuissa Saksa selviytyi alkulohkostaan, jonka se pelasi kotikentällään Münchenissä, kakkosena jatkoon hävittyään Ranskalle 0–1, voitettuaan Portugalin 4–2 ja pelattuaan Unkarin kanssa tasan 2–2. Lontoossa pelatussa neljännesvälierässä Saksa hävisi Englannille 0–2 ja putosi jatkosta. Tähän turnaukseen päättyi Joachim Löwin pitkä aika maajoukkueen päävalmentajana.[20]

Sijoitukset arvokilpailuissa

muokkaa

Maailmanmestaruuskilpailut

muokkaa

     Mestari       Hopeaa       Pronssia       Neljäs sija  

Maailmanmestaruuskilpailut Maailmanmestaruuskilpailuiden karsinnat
Vuosi Kierros Sija O V T* H TM PM O V T H TM PM
  1930 Ei osallistunut
  1934 Pronssia 3. 4 3 0 1 11 8 1 1 0 0 9 1
  1938 1. kierros 10. 2 0 1 1 3 5 3 3 0 0 11 1
  1950 Osallistuminen kiellettiin
  1954 Mestari 1. 6 5 0 1 25 14 4 3 1 0 12 3
  1958 Neljäs sija 4. 6 2 2 2 12 14 Ei osallistunut mestaruuden vuoksi
  1962 Puolivälierät 7. 4 2 1 1 4 2 4 4 0 0 11 5
  1966 Hopeaa 2. 6 4 1 1 15 6 4 3 1 0 14 2
  1970 Pronssia 3. 6 5 0 1 17 10 6 5 1 0 20 3
  1974 Mestari 1. 7 6 0 1 13 4 Valittu isäntämaaksi
  1978 2. lohkovaihe 6. 6 1 4 1 10 5 Ei osallistunut mestaruuden vuoksi
  1982 Hopeaa 2. 7 3 2 2 12 10 8 8 0 0 33 3
  1986 Hopeaa 2. 7 3 2 2 8 7 8 5 2 1 22 9
  1990 Mestari 1. 7 5 2 0 15 5 6 3 3 0 13 3
  1994 Puolivälierät 5. 5 3 1 1 9 7 Ei osallistunut mestaruuden vuoksi
  1998 Puolivälierät 7. 5 3 1 1 8 6 10 6 4 0 23 9
 |  2002 Hopeaa 2. 7 5 1 1 14 3 10 6 3 1 19 12
  2006 Pronssia 3. 7 5 1 1 14 6 Valittu isäntämaaksi
  2010 Pronssia 3. 7 5 0 2 16 5 10 8 2 0 26 5
  2014 Mestari 1. 7 6 1 0 18 4 10 9 1 0 36 10
  2018 Lohkovaihe 25. 3 1 0 2 2 4 10 10 0 0 43 4
  2022 Lohkovaihe 17. 3 1 1 1 6 5 10 9 0 1 36 4
    2026 Ratkeaa myöhemmin
Yhteensä 20/21 112 68 21 23 232 130 104 83 18 3 228 74
*Tasapelit ratkaistiin rangaistuspotkukilpailulla.
**Punainen reunus tarkoittaa joukkueen olleen isäntämaana kyseisessä turnauksessa.

Euroopan-mestaruuskilpailut

muokkaa
Euroopan-mestaruuskilpailut Euroopan-mestaruuskilpailuiden karsinnat
Vuosi Kierros Sija O V T H TM PM O V T H TM PM
  1960 Ei osallistunut
  1964
  1968 Ei selviytynyt karsinnoista 4 2 1 1 9 2
  1972 Mestari 1. 2 2 0 0 5 1 8 5 3 0 13 3
  1976 Hopeaa 2. 2 1 1 0 6 4 8 4 4 0 17 5
  1980 Mestari 1. 4 3 1 0 6 3 6 4 2 0 17 1
  1984 Lohkovaihe 5. 3 1 1 1 2 2 8 5 1 2 15 5
  1988 Välierät 3. 4 2 1 1 6 3 Valittu isäntämaaksi
  1992 Hopeaa 2. 5 2 1 2 7 8 6 5 0 1 13 4
  1996 Kultaa 1. 6 4 2 0 10 3 10 8 1 1 27 10
   2000 Lohkovaihe 14. 3 0 1 2 1 5 8 6 1 1 20 4
  2004 Lohkovaihe 12. 3 0 2 1 2 3 8 5 3 0 13 4
    2008 Hopeaa 2. 6 4 0 2 10 7 12 8 3 1 35 7
   2012 Välierät 3. 5 4 0 1 10 6 10 10 0 0 34 7
  2016 Välierät 3. 6 4 1 1 13 8 10 7 1 2 24 9
2020 Neljännesvälierät 4 1 1 2 6 7 8 7 0 1 30 7
  2024 Puolivälierät 5 3 1 1 11 4 Valittu isäntämaaksi
Yhteensä 14/17 58 31 13 14 95 64 106 76 20 10 267 68

Maanosaliittojen cup

muokkaa
Maanosaliittojen cup
Vuosi Kierros Sija O V T H TM PM
  1992 Ei selviytynyt karsinnoista
  1995
  1997 Ei osallistunut
  1999 Lohkovaihe 5. 3 1 0 2 2 6
   2001 Ei selviytynyt karsinnoista
  2003 Ei osallistunut
  2005 Pronssia 3. 5 3 1 1 15 11
  2009 Ei selviytynyt karsinnoista
  2013
  2017 Mestari 1. 5 4 1 0 12 5
Yhteensä 3/10 13 8 2 3 29 22

Palkinnot

muokkaa
Maailmanmestaruuskilpailut
Euroopan-mestaruuskilpailut
Maanosaliittojen cup
Kesäolympialaiset
U.S. Cup
Kilpailu       Yhteensä
Maailmanmestaruuskilpailut 4 4 4 12
Euroopan-mestaruuskilpailut 3 3 – 6
Maanosaliittojen cup 1 0 1 2
Kesäolympialaiset 0 1 1 2
Yhteensä 8 8 6 22

Henkilöstö

muokkaa

Nykyinen henkilöstö

muokkaa

Päivitetty 7. toukokuuta 2024.[21]

 
Joachim Löw ja Hans-Dieter Flick vuonna 2006.
Tehtävä Nimi
Päävalmentaja   Julian Nagelsmann
Apuvalmentaja   Sandro Wagner
  Benjamin Glück
  Mads Buttgereit
Maalivahtivalmentaja   Andreas Kronenberg
  Michael Fuchs
Fysiikkavalmentaja   Nicklas Dietrich
  Krunoslav Banovčić
Urheilujohtaja   Rudi Völler

Pelaajat

muokkaa

Nykyinen joukkue

muokkaa

Seuraavat pelaajat on valittu Saksan joukkueeseen Kansojen liigan otteluihin Bosnia ja Hertsegovinaa ja Unkaria vastaan 16. ja 19. marraskuuta 2024.[22]

Ottelut ja maalit päivitetty 19. marraskuuta 2024 Unkaria vastaan pelatun Kansojen liigan ottelun jälkeen.

# Pel. Pelaaja Syntymäaika (ikä) Ottelut Maalit Joukkue
1 1M Baumann, OliverOliver Baumann 2. kesäkuuta 1990 (ikä 34) 2 0   TSG Hoffenheim
12 1M Nybel, AlexanderAlexander Nübel 30. syyskuuta 1996 (ikä 28) 2 0   VfB Stuttgart
22 1M Ortega, StefanStefan Ortega 6. marraskuuta 1992 (ikä 32) 0 0   Manchester City
2 2P Rydiger, AntonioAntonio Rüdiger 3. maaliskuuta 1993 (ikä 31) 77 3   Real Madrid
3 2P Koch, RobinRobin Koch 17. heinäkuuta 1996 (ikä 28) 12 0   Eintracht Frankfurt
4 2P Tah, JonathanJonathan Tah 11. helmikuuta 1996 (ikä 28) 33 0   Bayer Leverkusen
6 2P Kimmich, JoshuaJoshua Kimmich (Kapteeni) 8. helmikuuta 1995 (ikä 29) 97 7   Bayern München
15 2P Schlotterbeck, NicoNico Schlotterbeck 1. joulukuuta 1999 (ikä 25) 18 0   Borussia Dortmund
18 2P Mittelstädt, MaximilianMaximilian Mittelstädt 18. maaliskuuta 1997 (ikä 27) 11 1   VfB Stuttgart
21 2P Gosens, RobinRobin Gosens 5. heinäkuuta 1994 (ikä 30) 23 2   ACF Fiorentina
23 2P Henrichs, BenjaminBenjamin Henrichs 23. helmikuuta 1997 (ikä 27) 19 0   RB Leipzig
5 3KK Gross, PascalPascal Groß 15. kesäkuuta 1991 (ikä 33) 12 1   Borussia Dortmund
8 3KK Andrich, RobertRobert Andrich 22. syyskuuta 1994 (ikä 30) 16 0   Bayer Leverkusen
10 3KK Musiala, JamalJamal Musiala 26. helmikuuta 2003 (ikä 21) 38 7   Bayern München
11 3KK Fyhrich, ChrisChris Führich 9. tammikuuta 1998 (ikä 26) 8 0   VfB Stuttgart
13 3KK Nmecha, FelixFelix Nmecha 10. lokakuuta 2000 (ikä 24) 3 1   Borussia Dortmund
14 3KK Brandt, JulianJulian Brandt 2. toukokuuta 1996 (ikä 28) 48 3   Borussia Dortmund
17 3KK Wirtz, FlorianFlorian Wirtz 3. toukokuuta 2003 (ikä 21) 29 6   Bayer Leverkusen
19 3KK Sané, LeroyLeroy Sané 11. tammikuuta 1996 (ikä 28) 67 14   Bayern München
7 4H Havertz, KaiKai Havertz 11. kesäkuuta 1999 (ikä 25) 55 20   Arsenal
9 4H Kleindienst, TimTim Kleindienst 31. elokuuta 1995 (ikä 29) 4 2   Borussia Mönchengladbach
20 4H Gnabry, SergeSerge Gnabry 14. heinäkuuta 1995 (ikä 29) 49 22   Bayern München

Muita viimeisten 12 kk aikana maajoukkueessa esiintyneitä pelaajia

muokkaa
Pel. Pelaaja Ottelut Maalit Joukkue Viimeisin ottelu
M Blaswich, JanisJanis Blaswich  0 0   Red Bull Salzburg v.   Alankomaat 14. lokakuuta 2024
M ter Stegen, MarcandreMarc-André ter Stegen  42 0   FC Barcelona v.   Alankomaat 10. syyskuuta 2024
M Neuer, ManuelManuel NeuerERO 124 0   Bayern München v.   Espanja 5. heinäkuuta 2024 (EM-kisat)
M Leno, BerndBernd Leno 9 0   Fulham v.   Alankomaat 26. maaliskuuta 2024
P Anton, WaldemarWaldemar Anton 7 0   Borussia Dortmund v.   Alankomaat 14. lokakuuta 2024
P Raum, DavidDavid Raum  26 0   RB Leipzig v.   Alankomaat 10. syyskuuta 2024
KK Leweling, JamieJamie Leweling  1 1   VfB Stuttgart v.   Alankomaat 14. lokakuuta 2024
KK Stiller, AngeloAngelo Stiller 3 0   VfB Stuttgart v.   Alankomaat 14. lokakuuta 2024
KK Pavlović, AleksandarAleksandar Pavlović  4 1   Bayern München v.   Alankomaat 14. lokakuuta 2024
KK Can, EmreEmre Can 48 2   Borussia Dortmund v.   Alankomaat 10. syyskuuta 2024
KK Gyndogan, Ilkayİlkay GündoğanERO 82 19   Manchester City v.   Espanja 5. heinäkuuta 2024 (EM-kisat)
KK Kroos, ToniToni KroosERO 114 17 lopettanut uransa v.   Espanja 5. heinäkuuta 2024 (EM-kisat)
KK Reitz, RoccoRocco Reitz 0 0   Borussia Mönchengladbach v.   Ukraina 3. kesäkuuta 2024
H Burkardt, JonathanJonathan Burkardt 2 0   FSV Mainz v.   Alankomaat 14. lokakuuta 2024
H Schade, KevinKevin Schade 4 0   Brentford FC v.   Alankomaat 14. lokakuuta 2024
H Undav, DenizDeniz Undav  5 3   VfB Stuttgart v.   Alankomaat 14. lokakuuta 2024
H Beier, MaximilianMaximilian Beier 4 0   Borussia Dortmund v.   Alankomaat 10. syyskuuta 2024
H Fyllkrug, NiclasNiclas Füllkrug  22 14   West Ham United v.   Unkari 7. syyskuuta 2024
H Myller, ThomasThomas MüllerERO 131 45   Bayern München v.   Espanja 5. heinäkuuta 2024 (EM-kisat)
H Gruda, BrajanBrajan Gruda 0 0   Brighton & Hove Albion v.   Ukraina 3. kesäkuuta 2024
Huomautukset
  •   Pelaaja on loukkaantunut
  • ERO Pelaaja päättänyt maajoukkueuransa

Edelliset kokoonpanot

muokkaa
Jalkapallon maailmanmestaruuskilpailujen kokoonpanot
Jalkapallon Euroopan-mestaruuskilpailujen kokoonpanot
Maanosaliittojen cupin kokoonpanot

Eniten maaotteluita

muokkaa

Alla on lista 10 pelaajasta, jotka ovat pelanneet eniten otteluita Saksan maajoukkueessa. Pelaajia, jotka ovat pelanneet Itä-Saksan maajoukkueessa (Dörner ja Streich, 105 ottelua), ei ole mainittu tässä luettelossa.
Lihavoidut pelaajat pelaavat edelleen maajoukkueessa.
Tilastot on päivitetty 29. elokuuta 2024.[23]

 
Lothar Matthäus on eniten otteluita pelannut pelaaja maajoukkuehistoriassa 150 ottelullaan.
# Pelaaja Aika Ottelut Maalit
1 Matthäus, LotharLothar Matthäus 1980–2000 150 23
2 Klose, MiroslavMiroslav Klose 2001–2014 137 71
3 Myller, ThomasThomas Müller 2010–2024 131 45
4 Podolski, LukasLukas Podolski 2004–2017 130 49
5 Neuer, ManuelManuel Neuer 2009–2024 124 0
6 Schweinsteiger, BastianBastian Schweinsteiger 2004–2016 121 24
7 Kroos, ToniToni Kroos 2010–2024 114 17
8 Lahm, PhilippPhilipp Lahm 2004–2014 113 5
9 Klinsmann, JyrgenJürgen Klinsmann 1987–1998 108 47
10 Kohler, JyrgenJürgen Kohler 1986–1998 105 2

Eniten maaleja

muokkaa

Alla on lista 10 pelaajasta, jotka ovat tehneet eniten maaleja Saksan maajoukkueessa. Pelaajia, jotka ovat tehneet maaleja Itä-Saksan maajoukkueessa (Streich, 59 maalia), ei ole mainittu tässä luettelossa.
Lihavoidut pelaajat pelaavat edelleen maajoukkueessa.
Tilastot on päivitetty 29. elokuuta 2024.[24]

 
Miroslav Klose on eniten maaleja tehnyt pelaaja maajoukkuehistoriassa 71 maalilla.
# Pelaaja Aika Maalit Ottelut Keskiarvo
1 Klose, MiroslavMiroslav Klose 2001–2014 71 137 0,52
2 Myller, GerdGerd Müller 1966–1974 68 62 1,10
3 Podolski, LukasLukas Podolski 2004–2017 49 130 0,38
4 Völler, RudiRudi Völler 1982–1994 47 90 0,52
Klinsmann, JyrgenJürgen Klinsmann 1987–1998 47 108 0,44
6 Rummenigge, KarlheinzKarl-Heinz Rummenigge 1976–1986 45 95 0,47
Myller, ThomasThomas Müller 2010–2024 45 131 0,34
8 Seeler, UweUwe Seeler 1954–1970 43 72 0,60
9 Ballack, MichaelMichael Ballack 1999–2010 42 98 0,43
10 Bierhoff, OliverOliver Bierhoff 1996–2002 37 70 0,53

Päävalmentajat

muokkaa
Nimi Aika Ottelut Voitot Tasapelit Häviöt Voitto-% Saavutukset
Otto Nerz 1926–1936 70 42 10 18 60,00 Kolmas sija MM-kilpailuissa 1934
Sepp Herberger 1936–1942
1950–1964		 167 94 27 46 56,29 Ensimmäinen sija MM-kilpailuissa 1954, neljäs sija MM-kilpailuissa 1958
Helmut Schön 1964–1978 139 87 31 21 62,59 Toinen sija MM-kilpailuissa 1966, kolmas sija MM-kilpailuissa 1970, ensimmäinen sija EM-kilpailuissa 1972, ensimmäinen sija MM-kilpailuissa 1974, toinen sija EM-kilpailuissa 1976
Jupp Derwall 1978–1984 67 44 12 11 65,67 Ensimmäinen sija EM-kilpailuissa 1980, toinen sija MM-kilpailuissa 1982
Franz Beckenbauer 1984–1990 66 34 20 12 51,52 Toinen sija MM-kilpailuissa 1986, kolmas sija kesäolympialaisissa 1988, ensimmäinen sija MM-kilpailuissa 1990
Berti Vogts 1990–1998 102 66 24 12 64,71 Toinen sija EM-kilpailuissa 1992, ensimmäinen sija EM-kilpailuissa 1996
Erich Ribbeck 1998–2000 24 10 6 8 41,67
Rudi Völler 2000–2004 53 29 11 13 54,72 Toinen sija MM-kilpailuissa 2002
Jürgen Klinsmann 2004–2006 34 20 8 6 58,82 Kolmas sija Maanosaliittojen cupissa 2005, kolmas sija MM-kilpailuissa 2006
Joachim Löw 2006–2021 194 123 39 32 63,40 Toinen sija EM-kilpailuissa 2008, kolmas sija MM-kilpailuissa 2010, ensimmäinen sija MM-kilpailuissa 2014, toinen sija kesäolympialaisissa 2016, ensimmäinen sija Maanosaliittojen cupissa 2017
Hans-Dieter Flick 2021–2023 25 12 7 6 48,00
Rudi Völler (väliaikainen) 2023 1 1 0 0 100,00
Julian Nagelsmann 2023– 6 3 1 2 50,00
Yhteensä 948 565 196 187 59,60

Entisiä pelaajia

muokkaa
Nimi Vuodet O M Saavutuksia
Klaus Allofs 1978–1988 56 17 EM-kulta 1980
Klaus Augenthaler 1983–1990 27 0 MM-kulta 1990
Markus Babbel 1995–2000 51 1 EM-kulta 1996
Franz Beckenbauer 1965–1977 103 14 EM-kulta 1972, MM-kulta 1974
Uwe Bein 1989–1993 17 3 MM-kulta 1990
Thomas Berthold 1985–1994 62 1 MM-kulta 1990
Oliver Bierhoff 1996–2002 70 36 EM-kulta 1996
Fredi Bobic 1994–2004 37 10 EM-kulta 1996
Marco Bode 1995–2002 40 9 EM-kulta 1996
Rainer Bonhof 1972–1981 53 9 EM-kulta 1972 ja 1980, MM-kulta 1974
Andreas Brehme 1984–1994 86 8 MM-kulta 1990
Paul Breitner 1971–1982 48 10 EM-kulta 1972, MM-kulta 1974
Hans-Peter Briegel 1979–1986 72 4 EM-kulta 1980
Guido Buchwald 1984–1994 76 4 MM-kulta 1990
Edmund Conen 1934–1941 28 27 MM-pronssi 1934
Bernhard Cullmann 1973–1980 40 6 MM-kulta 1974, EM-kulta 1980
Bernard Dietz 1974–1981 53 0 EM-kulta 1980
Dieter Eilts 1993–1997 31 0 EM-kulta 1996
Horst Eckel 1952–1958 32 0 MM-kulta 1954
Herbert Erhardt 1953–1962 50 1 MM-kulta 1954
Klaus Fischer 1977–1982 45 32 MM-hopea 1982
Heinz Flohe 1970–1978 39 8 MM-kulta 1974
Bernd Förster 1979–1984 33 0 EM-kulta 1980
Karl-Heinz Förster 1978–1986 81 2 EM-kulta 1980
Steffen Freund 1995–1998 21 0 EM-kulta 1996
Jürgen Grabowski 1966–1974 44 5 EM-kulta 1972, MM-kulta 1974
Helmut Haller 1958–1970 33 13 MM-hopea 1966
Thomas Häßler 1988–2000 101 11 MM-kulta 1990, EM-kulta 1996
Thomas Helmer 1990–1998 68 5 EM-kulta 1996
Jupp Heynckes 1967–1976 39 14 EM-kulta 1972, MM-kulta 1974
Uli Hoeneß 1972–1976 35 5 EM-kulta 1972, MM-kulta 1974
Karl Hohmann 1930–1937 26 20 MM-pronssi 1934
Bernd Hölzenbein 1973–1978 40 5 MM-kulta 1974
Horst-Dieter Höttges 1965–1974 66 1 EM-kulta 1972, MM-kulta 1974
Horst Hrubesch 1980–1982 21 6 EM-kulta 1980
Bodo Illgner 1987–1994 54 0 MM-kulta 1990
Paul Janes 1932–1942 71 7 MM-pronssi 1934
Jens Jeremies 1997–2004 55 1 MM-hopea 2002
Oliver Kahn 1995–2006 86 0 EM-kulta 1996, MM-kulta 2006
Manfred Kaltz 1975–1983 69 8 EM-kulta 1980
Jürgen Klinsmann 1987–1998 108 47 MM-kulta 1990, EM-kulta 1996
Bernhard Klodt 1950–1959 19 3 MM-kulta 1954
Stanislaus Kobierski 1931–1934 26 9 MM-pronssi 1934
Jürgen Kohler 1986–1998 105 2 MM-kulta 1990, EM-kulta 1996
Werner Kohlmeyer 1951–1955 22 0 MM-kulta 1954
Andreas Köpke 1990–1998 59 0 MM-kulta 1990, EM-kulta 1996
 
Nimi Vuodet O M Saavutuksia
Erwin Kremers 1972–1974 15 3 EM-kulta 1972
Stefan Kuntz 1993–1997 25 6 EM-kulta 1996
Jens Lehmann 1998–2008 61 0 MM-hopea 2002, EM-hopea 2008
Ernst Lehner 1933–1942 65 31 MM-pronssi 1934
Werner Liebrich 1951–1956 16 0 MM-kulta 1954
Pierre Littbarski 1981–1990 73 18 MM-kulta 1990
Felix Magath 1977–1986 43 3 EM-kulta 1980
Karl Mai 1953–1959 21 1 MM-kulta 1954
Sepp Maier 1966–1979 95 0 EM-kulta 1972, MM-kulta 1974
Lothar Matthäus 1980–2000 150 23 EM-kulta 1980, MM-kulta 1990
Andreas Möller 1988–1999 85 29 MM-kulta 1990, EM-kulta 1996
Max Morlock 1950–1958 26 21 MM-kulta 1954
Gerd Müller 1966–1974 62 68 EM-kulta 1972, MM-kulta 1974
Hansi Müller 1978–1983 42 5 EM-kulta 1980
Günter Netzer 1965–1975 37 6 EM-kulta 1972, MM-kulta 1974
Wolfgang Overath 1963–1974 81 17 MM-kulta 1974
Hans Pflügler 1987–1990 11 0 MM-kulta 1990
Jupp Posipal 1951–1956 32 1 MM-kulta 1954
Helmut Rahn 1951–1960 40 21 MM-kulta 1954
Karl-Heinz Riedle 1988–1994 42 16 MM-kulta 1990
Stefan Reuter 1987–1998 69 2 MM-kulta 1990
EM-kulta 1996
Karl-Heinz Rummenigge 1976–1986 95 45 EM-kulta 1980
Hans Schäfer 1952–1962 39 15 MM-kulta 1954
Karl-Heinz Schnellinger 1958–1971 47 1 MM-hopea 1966
Mehmet Scholl 1995–2002 36 8 EM-kulta 1996
Harald Schumacher 1979–1986 76 0 EM-kulta 1980
Willi Schulz 1959–1970 66 0 MM-hopea 1966
Bernd Schuster 1979–1984 21 4 EM-kulta 1980
Georg Schwarzenbeck 1971–1978 44 0 EM-kulta 1972, MM-kulta 1974
Uwe Seeler 1958–1970 72 43 MM-hopea 1966
Uli Stielike 1975–1984 42 3 EM-kulta 1980
Thomas Strunz 1990–1999 41 1 EM-kulta 1996
Fritz Szepan 1929–1939 34 8 MM-pronssi 1934
Olaf Thon 1984–1998 52 3 MM-kulta 1990
Hans Tilkowski 1957–1967 39 0 MM-hopea 1966
Toni Turek 1950–1954 20 0 MM-kulta 1954
Rudi Völler 1982–1994 90 47 MM-kulta 1990
Berti Vogts 1967–1978 96 1 EM-kulta 1972, MM-kulta 1974
Fritz Walter 1940–1958 61 33 MM-kulta 1954
Ottmar Walter 1950–1956 21 10 MM-kulta 1954
Wolfgang Weber 1964–1974 53 2 MM-hopea 1966
Herbert Wimmer 1968–1976 36 4 MM-kulta 1974
Christian Wörns 1992–2005 66 0 EM-hopea 1992
Christian Ziege 1993–2004 72 9 EM-kulta 1996

Vaikutus kulttuuriin

muokkaa
 
Saksan maajoukkueen kannattajia Bochumissa vuonna 2006.

Toisen maailmansodan jälkeen kansallismielisyyden osoittaminen ei ole ollut yleisesti hyväksyttyä Saksassa. Saksan sodanjälkeisen maajoukkueen vihreä vieraspeliasu vaihdettiin syksyllä 2004 alkuperäiseen punaiseen ja Saksassa vuonna 2006 järjestetyt jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut toivat muutoksen. Ensimmäistä kertaa ennennäkemätön määrä saksalaisia kannatti joukkuettaan pitäen Saksan lippuja näkyvästi esillä esimerkiksi autoissa ja ikkunoissa.[25] Vuoden 2008 Euroopan-mestaruuskilpailujen aikana liput olivat jälleen esillä.

Lähteet

muokkaa
  1. ↑ Men's Ranking inside.FIFA.com. 18.7.2024. Fédération Internationale de Football Association (FIFA). Viitattu 18.7.2024. (englanniksi)
  2. ↑ Portugal’s Cristiano Ronaldo outshone by Germany’s Thomas Müller The Guardian. Viitattu 19.6.2015.
  3. ↑ Why Germany’s team ethic could be too much for even Cristiano Ronaldo The Guardian. Viitattu 19.6.2015.
  4. ↑ France 0–1 Germany – watch again – BBC Sport BBC. Viitattu 19.6.2015.
  5. ↑ Brazil 1–7 Germany: Match replay (UK only) – BBC Sport BBC. Viitattu 19.6.2015.
  6. ↑ The Mineirazo in numbers (Arkistoitu – Internet Archive) Viitattu 19.6.2015.
  7. ↑ Why Mueller is the World Cup superstar Messi only dreams of being Yahoo! Viitattu 19.6.2015.
  8. ↑ The World Cup Final: The Best Team vs. the Best Player The Wall Street Journal. Viitattu 19.6.2015.
  9. ↑ Deutsche Welle Viitattu 19.6.2015.
  10. ↑ Tikander, Vesa: Urheilun vuosikirja 36, s. 213. Suomen Urheilumuseo, 2015. ISBN 978-952-6644-06-6
  11. ↑ Kaikkien aikojen katastrofi jalkapallon MM-kisoissa – Saksan umpisurkea suoritus sai asiantuntijatkin haukkomaan henkeään: “Täysin sekaisin” yle.fi. Viitattu 27.6.2018.
  12. ↑ ”Miten noloa!” – Saksassa lyödään katastrofimaajoukkuetta olan takaa Ilta-Sanomat. 1.12.2022. Viitattu 1.12.2022.
  13. ↑ http://ccahill.hubpages.com/hub/Euro-2012-Average-Age-Of-The-Squads (Arkistoitu – Internet Archive)
  14. ↑ http://www.worldfootball.net/spielbericht/em-2012-in-polen-ukraine-gruppe-b-deutschland-portugal/
  15. ↑ http://www.worldfootball.net/spielbericht/em-2012-in-polen-ukraine-gruppe-b-niederlande-deutschland/
  16. ↑ http://www.worldfootball.net/spielbericht/em-2012-in-polen-ukraine-gruppe-b-daenemark-deutschland/
  17. ↑ http://www.worldfootball.net/spielbericht/em-2012-in-polen-ukraine-viertelfinale-deutschland-griechenland/
  18. ↑ http://www.worldfootball.net/spielbericht/em-2012-in-polen-ukraine-halbfinale-deutschland-italien/
  19. ↑ Tikander, Vesa: Urheilun vuosikirja 38, s. 122, 124, 126, 129, 131, 133, 235. Urheilumuseo, 2017. ISBN 978-952-6644-11-0
  20. ↑ Tikander, Vesa: Urheilun vuosikirja 43, s. 121–123, 125, 234. Urheilumuseo, 2022. ISBN 978-952-6644-19-6
  21. ↑ Sportliche Leitung Saksan jalkapalloliitto. Viitattu 7.5.2024. (saksaksi)
  22. ↑ DFB-Kader der Männer-Nationalmannschaft Saksan jalkapalloliitto. Viitattu 14.11.2024. (saksaksi)
  23. ↑ Rekordspieler 14.6.2022. Saksan jalkapalloliitto. Viitattu 28.6.2022. (saksaksi)
  24. ↑ Rekordtorschützen 14.6.2022. Saksan jalkapalloliitto. Viitattu 28.6.2022. (saksaksi)
  25. ↑ Bernstein, Richard: In World Cup Surprise, Flags Fly With German Pride The New York Times. Viitattu 29.9.2008. (englanniksi)

Aiheesta muualla

muokkaa
 
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Saksan jalkapallomaajoukkue.
Jalkapallon maailmanmestarit
1930   Uruguay 1934   Italia 1938   Italia 1950   Uruguay 1954   Saksa 1958   Brasilia 1962   Brasilia 1966   Englanti 1970   Brasilia 1974   Saksa
1978   Argentiina 1982   Italia 1986   Argentiina 1990   Saksa 1994   Brasilia 1998   Ranska 2002   Brasilia 2006   Italia 2010   Espanja 2014   Saksa
2018   Ranska 2022   Argentiina
Jalkapallon Euroopan-mestarit
1960   Neuvostoliitto 1964   Espanja 1968   Italia 1972   Saksa 1976   Tšekkoslovakia 1980   Saksa 1984   Ranska 1988   Alankomaat
1992   Tanska 1996   Saksa 2000   Ranska 2004   Kreikka 2008   Espanja 2012   Espanja 2016   Portugali 2020   Italia
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Saksan_jalkapallomaajoukkue&oldid=22854031”