Kutsumuskohtalo

Kutsumuskohtalo (engl. Manifest Destiny) oli 1800-luvun yhdysvaltalainen uskomus, jonka mukaan Yhdysvalloilla oli kohtalona laajeta Pohjois-Amerikan mantereen halki.

John Gastin kutsumuskohtaloaatetta ilmentävässä maalauksessa American Progress vuodelta 1872 uudisraivaajat kulkevat länteen tuoden sivistystä mukanaan ja ajaen intiaaneja edellään. Heidän tukenaan kulkee tooga-asuinen Columbia, Yhdysvaltojen henkilöitymä.

Termin esitti ensimmäisenä journalisti John O'Sullivan vuonna 1845 The United States Magazine and Democratic Review’n julkaisemassa anonyymissa artikkelissa, jossa hän puolusti "sallimuksen" Yhdysvalloille antamaa kohtaloa laajentua yli mantereen ja mahdollistaa kasvavan kansakunnan vapaa kehittyminen. Kyseisessä artikkelissa kutsumuskohtalo mainitaan ensimmäistä kertaa. Nykyään historioitsijat pitävät mahdollisena, että artikkelin todellinen kirjoittaja oli yksi ensimmäisistä amerikkalaisista poliittisista naiskirjoittajista, Jane Eliza McManus.

Helsingin yliopiston Yhdysvaltain tutkimuksen professori Markku Henrikssonin mukaan kutsumuskohtalo on ollut enemmänkin vain oikeutus joka on annettu paljon raadollisempien pyrkimysten saavuttamiseksi tehdyille toimille. Kutsumuskohtalo ei myöskään ollut yhteiskunnan lävistävä todellinen aate, vaan Henriksson katsoo sen olleen voittajien, valkoisten anglosaksien henkistä rekvisiittaa. Maan vähemmistöjen, kuten esimerkiksi intiaanien, mustien ja muiden näkökulmasta katsottuna kansakunnan linja on näyttänyt usein toisenlaiselta.

Katso myös

• Kolonialismi
• Jingoismi

Aiheesta muualla

• Yle – Yhdysvaltain kutsumuskohtalo
• John O’Sullivan, ”Annexation,” United States Magazine and Democratic Review 17, no.1 (July-August 1845): 5–10 (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)