Kupari(II)oksidi

kemiallinen yhdiste

Kupari(II)oksidi eli kuprioksidi tai musta kuparioksidi (CuO) on kupari- ja oksidi-ionien muodostama epäorgaaninen ioniyhdiste. Ainetta käytetään väriaineena ja katalyyttinä orgaanisen kemian reaktioissa. Mineraalina kupari(II)oksidia saadaan tenoriitti nimisestä malmista.

Kupari(II)oksidi
Tunnisteet
CAS-numero 1317-38-0
PubChem CID 164827 ja 14829
Ominaisuudet
Molekyylikaava CuO
Moolimassa 79,55
Ulkomuoto Musta kiteinen aine[1]
Sulamispiste 1 330 °C[2]
Tiheys 6,4 g/cm3[1]
Liukoisuus veteen Ei liukene veteen

Ominaisuudet

muokkaa

Huoneenlämpötilassa kupari(II)oksidi on mustaa tai ruskehtavaa kiteistä ainetta. Yhdiste ei liukene veteen, mutta liukenee helposti happoliuoksiin ja myös ammoniakki- ja ammoniumkarbonaattiliuokset liuottavat sen. Kupari(II)oksidi voidaan pelkistää metalliseksi kupariksi vedyn ja hiilimonoksidin avulla 250 °C:n lämpötilassa ja matalammassa noin 150 °C:n lämpötilassa muodostuu kupari(I)oksidia.[1][3][2]

Valmistus ja käyttö

muokkaa

Kupari(II)oksidia muodostuu metallisesta kuparista kuumentamalla sitä happipitoisessa ilmassa. Teollisesti sitä valmistetaan kuitenkin muilla tavoin. Tyypillisimmin sitä valmistetaan liuottamalla kuparia ammoniakin ja ammoniumkarbonaatin seokseen jolloin muodostuva yhdiste on [Cu(NH3)4]CO3. Tämä yhdiste hajoaa kuumennettaessa kupari(II)oksidiksi. Muita tapoja ovat kupari(II)suolojen saostaminen kuparihydroksidina tai kuparikarbonaattina ja näiden yhdisteiden kuumentaminen tai kuparinitraatin kuumentaminen.[1][3][2]

Kupari(II)oksidia voidaan käyttää mustana pigmenttinä keramiikassa ja emaleissa. Katalyyttinä yhdistettä voidaan käyttää savukaasujen puhdistamiseen ja se myös adsorboi monia kaasumaisia aineita. Orgaanisessa synteesissä yhdistettä voidaan hyödyntää katalyyttinä valmistettaessa akrylaatteja ja hapettimena. Kupari(II)oksidista valmistetaan myös useita kuparisuoloja, joita käytetään esimerkiksi puutavaran lahonestokäsittelyissä. Erittäin puhdasta ja hienojakoista kupari(II)oksidia voidaan käyttää suprajohteiden valmistuksessa.[1][3][2]

Lähteet

muokkaa
  1. a b c d e E. M. Karamäki: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 215. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3
  2. a b c d H. Wayne Richardson: Copper compounds, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2000 Viitattu 23.6.2014
  3. a b c H. Wayne Richardson:Copper Compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2003 Viitattu 23.6.2014

Aiheesta muualla

muokkaa