Kultasirkku
Kultasirkku (Schoeniclus aureolus) on äärimmäisen uhanalainen sirkkulaji.
| Kultasirkku | |
|---|---|
 Koiras |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Suomessa: | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Varpuslinnut Passeriformes |
| Heimo: | Sirkut Emberizidae |
| Suku: | Pajusirkut Schoeniclus |
| Laji: | aureolus |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Schoeniclus aureolus |
|
| Synonyymit | |
|
Emberiza aureola |
|
| Alalajit | |
|
|
| Katso myös | |
Koko ja ulkonäkö
muokkaaKultasirkku on 14–15,5 cm pitkä. Sillä on kaikissa puvuissa keltainen tai beigenkeltainen alapuoli sekä kapeita pitkittäisviiruja kupeilla. Koiraalla on kesällä musta naama, tumman punaruskea selkäpuoli ja rintavyö, täyteläisen keltainen vatsa sekä suuri valkoinen siipilaikku. Yksivuotiaalla koiraalla valkoinen siipilaikku on pienempi, sen mustan naaman seassa on valkoista ja ruskeaa, sen rintavyö on kapea ja joillain yksilöillä vatsa on vaaleamman keltainen kuin vanhoilla koirailla. Lisäksi nuoren koiraan selkä ja päälaki ovat viiruiset.[3]
Naarailla ja ensimmäisen talven koirailla on leveä, beigenkellanvalkoinen silmäkulmanjuova, tumma silmäntausjuova ja kellanruskeat korvanpeitinhöyhenet, joiden alaosassa on kapea tumma juova. Pyrstön reunat ja alapeitinhöyhenet ovat valkoiset. Yläperä on harmaanruskea ja voimakkaan viiruinen. Siivellä on kaksi valkoista juovaa ja selkä on viiruinen.[3]
Kultasirkun kutsu- ja varoitusääni on terävä ”tsik”.[3] Laulu on nouseva, rauhallinen, alussa nouseva ja lopussa laskeva karkean viheltävä säe.
Levinneisyys
muokkaaKultasirkku pesii erittäin laajalla alueella Venäjältä Tyynenmeren rannikolle asti ja talvehtii Kaakkois-Aasiassa. Kultasirkku luokiteltiin vuonna 2017 äärimmäisen uhanalaiseksi. Vaikka se on vielä paikoin runsaslukuinen, se on vähentynyt hyvin nopeasti ja 2010-luvulla tehtyjen arvioiden mukaan aiempia arvioita nopeammin. Euroopassa lajimäärä on vähentynyt yli 84 prosentilla vuosien 1980–2013 välisenä aikana. Väheneminen johtuu pääasiassa talvehtimisalueilla Kiinassa tapahtuvasta pyydystämisestä.[1]
Suomeen kultasirkku levisi 1920-luvulla. Suomen pesimäkanta oli 1960–1970-luvuilla suurimmillaan useita satoja pareja. Kanta lähti laskuun 1970-luvun jälkeen ja väheneminen jyrkkeni 1990- ja 2000-vuosikymmenillä.[4] Lajista on hyväksytty Suomessa vuoden 2007 jälkeen vain yksi havainto: 20. kesäkuuta 2019 Hailuodon Marjaniemessä.[5] Kultasirkku luokitellaan Suomessa nykyään hävinneeksi lajiksi.[2]
Elinympäristö
muokkaaKultasirkku elää ruohoisilla ja avoimilla matalapensaikkoisilla ranta- ja tulvaniityillä sekä ojanvarsipensaikoissa. Se karttaa sulkeutuneita pensastoja.[6]
Lisääntyminen
muokkaaKultasirkku tekee pesänsä maahan ruohotuppaaseen tai matalalle pajun alaoksille. Naaras munii kesä-heinäkuussa 4–6 harmaata tai vihertävää munaa, joissa on tummia täpliä ja kiemuroita. Munia haudotaan 13–14 vuorokautta ja molemmat emot osallistuvat hautomiseen. Poikaset pysyvät pesässä 11–14 vuorokautta. Ne itsenäistyvät pari viikkoa pesästä lähtemisen jälkeen.[6]
Ravinto
muokkaaKultasirkku käyttää ravinnokseen hyönteisiä sekä siemeniä ja muita kasvinosia.[6]
Lähteet
muokkaa- ↑ a b BirdLife International: Schoeniclus aureolus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2017.3. 2017. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 30.12.2017. (englanniksi)
- ↑ a b Kultasirkku Punaisen kirjan verkkopalvelu. 2019. Viitattu 19.12.2024.
- ↑ a b c Svensson, Lars: Lintuopas - Euroopan ja Välimeren alueen linnut, s. 400. Otava, 2010. ISBN 978-951-1-21351-2
- ↑ Suomen 3. lintuatlaksen (2006–2010) tulokset (pdf) Suomen III lintuatlas – Jari Valkama, Ville Vepsäläinen ja Aleksi Lehikoinen, Luonnontieteellinen keskusmuseo Luomus. Creative Commons Nimeä-Epäkaupallinen-JaaSamoin 4.0. Viitattu 19.12.2024.
- ↑ Rariteettikomitean hyväksymät havainnot vuoteen 2023 asti (pdf) (Kultasirkku) BirdLife Suomi. Viitattu 19.12.2024.
- ↑ a b c Laine, Lasse J.: Suomalainen Lintuopas, s. 310. WSOY, 2009. ISBN 978-951-0-26894-0
Aiheesta muualla
muokkaa- Laji.fi: Kultasirkku (Schoeniclus aureolus)
- iNaturalist: Kultasirkku (Emberiza aureola)
- Helo, Pekka 1968: Miten pitkä on kultasirkun hautomis- ja pesäpoikasaika? – Lintumies 4. s. 101. SLY.
- http://www.birdlife.fi/suojelu/lajit/uhex/uhex-lista.shtml (Arkistoitu – Internet Archive)
- http://www.birdlife.fi/suojelu/kv/muuttolinnun-tie/muuttolinnun-tie-2.shtml (Arkistoitu – Internet Archive)
- http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=90212&lan=fi
- http://www.birdlife.fi/suojelu/lajit/uhex/uhex-perusteet.shtml (Arkistoitu – Internet Archive)
- ITIS: Emberiza aureola (englanniksi)
- University of Michigan, Animal Diversity Web (ADW): Emberiza aureola, yellow-breasted bunting (englanniksi)
- Global Biodiversity Information Facility (GBIF): Emberiza aureola (englanniksi)