Kulkusana

Kulkusana (saks. Wanderwort, [ˈvandɐˌvɔʁt], isoilla kirjaimilla kuten kaikki saksan substantiivit) on sana, joka on levinnyt lainasanana lukuisiin toisistaan kaukana sijaitseviin kieliin ja kulttuureihin, yleensä kauppayhteyksien mukana. Sellaisenaan kulkusanat ovat kuriositeetti kielihistoriassa ja sosiolingvistiikassa, sillä niistä on apua laajempien kieliyhteyksien tutkimuksessa. Riittävän pitkien aikojen kuluessa sanojen alkuperä on hämärtynyt ja voi olla erittäin vaikea selvittää, mistä kielestä tai kielikunnasta sana on peräisin ja mistä se on lainattu.

Esimerkkejä

Tyypillisiä esimerkkejä muinaisista kulkusanoista ovat pippuri, sokeri, inkivääri, kupari, kumina, minttu ja viini, joista osan alkuperä voidaan jäljittää pronssikauden kaupankäyntiin. Uudempia kulkusanoja ovat:

• Tee on esimerkki kulkusanasta, jonka leviäminen tapahtui suhteellisen myöhään ihmiskunnan historiassa, ja siksi sanan alkuperä tunnetaan melko hyvin: sana on peräisin hokkienin kielestä, erityisesti sen Xiamenin murteesta. Xiamenin satamasta sana on levinnyt merenkulun mukana muualle maailmaan, kun taas mandariinikiinassa ja kantoninkiinassa käytettävä muoto cha on levinnyt idästä erityisesti slaavilaisiin kieliin.
• Farang on johdettu etnonyymistä frankki arabiaan ja persiaan, joissa se viittaa ulkomaalaisiin (yleensä eurooppalaisiin). Arabiasta ja persiasta sana on lainattu moniin Intian valtameren ympäristössä puhuttaviin kieliin, kuten hindiin, thaihin ja amharaan.
• Oranssi, jonka vastineet useimmissa muissa kielissä tarkoittavat appelsiinia, on peräisin dravidakielistä, todennäköisesti telugusta tai malajalamista. Näistä kielistä sana on kulkeutunut järjestyksessä sanskritin, persian, mahdollisesti armenian, arabian, myöhäislatinan ja italian kautta vanhaan ranskaan, josta se on levinnyt lukuisiin eri kieliin, myös suomeen.
• Turkkilaisperäinen arslan ("leijona") on myös kulkusana, jonka variantteja on levinnyt mm. unkariin, mantsuun ja persiaan. Joissakin kielissä sanaa käytetään ainoastaan henkilönnimenä.
• Sauna on ainoa suomalaisperäinen sana, jonka voi määritellä kulkusanaksi; se on lainattu suomesta lähes kaikkiin kieliin, kuten englantiin, kiinaan, unkariin ja arabiaan. Sana on kuitenkin todennäköisesti vanha laina germaanisista kielistä suomeen (muodossa *sakna) eikä siten suomen omaperäinen sana.

Jotkut muinaiset kulkusanat liittyivät kirjoitusjärjestelmien leviämiseen; esimerkki tästä on sumerin sana musar ("kirjoitettu nimi, kirjoitus"), joka lainautui akkadiin muodossa musarum ("asiakirja, sinetti"); akkadista sana lainautui kantaindoiraaniin muodossa *mudra- ("sinetti"), josta kehittyivät keskipersian sana muhr ja sanskritin mudra. Joitain vielä vanhempia myöhäisneoliittisia kulkusanoja on ehdotettu löytyvän, esim. sumerin balag, akkadin pilakku- tai kantaindoeuroopan pelek'u- ("kirves"). Akkadin pilakku- merkitsee kuitenkin oikeastaan "värttinä", ja sumerin balag on oikeastaan balaĝ (ĝ äännetään [ŋ]), ja sana merkitsee suurta rumpua tai harppua. Lisäksi kyseinen sana on myöhemmin lainattu akkadiin muodossa balangu-.