Wikipedia

Ksenofon

antiikin kreikkalainen filosofi ja kirjailija
Tämä artikkeli käsittelee tunnetuinta samannimisistä. Muita merkityksiä on täsmennyssivulla.

Ksenofon (m.kreik. Ξενοφῶν, Ksenofōn, lat. Xenophon; noin 430—355 eaa.)[1] oli antiikin kreikkalainen kirjailija, filosofi ja sotilas. Hän oli Sokrateen oppilas. Hänet tunnetaan erityisesti Kreikan historiaa ja kulttuuria käsittelevistä teoksistaan.

Ksenofonin rintapatsas.

Ksenofon taisteli nuorena miehenä persialaisen prinssin Kyyros nuoremman armeijassa. Kyyros yritti kaapata vallan veljeltään Persian kuninkaalta Artakserkses II:lta mutta epäonnistui. Ksenofon ja muut kreikkalaiset palkkasotilaat joutuivat taistelemaan tiensä kotiin Kreikkaan Persian valtakunnan sydämestä. Ksenofon kirjoitti sotaretkeen perustuvan teoksen Anabasis. Myöhemmin Ksenofon liittyi Spartan kuningas Agesilaos II:n armeijaan kun tämä aloitti sodan Persiaa vastaan. Myöhemmin Ksenofon palasi Agesilaoksen kanssa Kreikkaan kun Sparta ja Ateena ajautuivat jälleen kerran sotaan. Ateenalaiset karkottivat spartalaismielisen Ksenofonin Ateenasta ja hän asettui asumaan Spartan alueelle. Teoksessaan Hellenika Ksenofon kuvaa Kreikan historiaa siitä mihin Thukydides lopetti aina Mantineian taisteluun asti.

Elämä

muokkaa

Nuoruus

muokkaa

Ksenofon syntyi ateenalaiseen ritariluokkaan (hippeis) kuuluvaan perheeseen noin vuonna 431 eaa. Ksenofonin isä oli Gryllos ja äiti Diodora.[1] Ritariluokkaan kuuluvien tuli olla tarpeeksi varakkaita varustaakseen itsensä ratsumiehiksi Ateenan armeijaan. Ksenofonin syntymän aikoihin peloponnesolaissota oli juuri alkanut ja se tuli jatkumaan aina vuoteen 404 eaa. asti. Ksenofon oli luultavasti tarpeeksi vanha ottaakseen itse osaa sotaan vuonna 409 eaa. Sodan loppuvuosien aikana Ateenan demokratia näytti huonoimmat puolensa, kun Arginusain taistelun hävinneet sotapäälliköt tuomittiin kuolemaan lainvastaisen oikeudenkäynnin jälkeen. Ksenofon saattoi hyvinkin olla paikalla oikeudenkäynnin aikana. Ainakin hän vastusti sen toimintaa, kuten käy ilmi hänen Kreikan historiaa käsittelevästä teoksestaan. Ksenofon oli luultavasti Ateenassa kolmenkymmenen tyrannin vallan aikana vuosina 404–403 eaa. Kun demokraatit palasivat valtaan Ateenassa vuonna 403 eaa. päätti Ksenofon jättää kaupungin.[2]

Kyyroksen sotaretki

muokkaa

Ksenofon matkusti Vähään-Aasiaan, jossa hän osallistui palkkasoturina Kyyros nuoremman sotaretkeen tämän veljeä ja Persian kuningasta Artakserkses II vastaan. Kyyros yritti kaapata vallan veljeltään, mutta ei kertonut kreikkalaisille palkkasotureilleen retkensä todellista tarkoitusta. Babylonin lähellä Kunaksen taistelussa kreikkalaiset löivät vastustajansa, mutta Kyyros sai surmansa. Kreikkalaiset yrittivät palata takaisin Kreikkaan, mutta Artakserkses antoi surmata heidän johtajansa, mm. spartalaisen Klearkhoksen. Epätoivoiset kreikkalaiset valitsivat itselleen uudet johtajat, yksi heistä oli Ksenofon. Kirjassaan Kyyroksen sotaretki (Anabasis) Ksenofon kertoo kreikkalaisten vaivalloisesta matkasta Armenian läpi Mustanmeren rannalle ja sieltä Byzantioniin.

Agesilaos

muokkaa

Palattuaan Kreikkaan Ksenofon osallistui spartalaisen kuninkaan Agesilaoksen sotaretkeen Persiaa vastaan. Agesilaoksesta ja Ksenofonista tuli pian ystäviä ja Ksenofon pääsi pian kuninkaan sisäpiirin jäseneksi. Vuonna 395 eaa. Ateena liittoutui Persian kanssa ja aloitti niin sanotun Korintin sodan Spartaa vastaan. Ksenofon seurasi Agesilaosta Kreikkaan ja otti osaa Koroneian taisteluun spartalaisten puolella. Tämän seurauksena Ksenofon karkotettiin Ateenasta. Agesilaos palkitsi kuitenkin ystävänsä Skilloksessa sijaitsevalla maatilalla, joka sijaitsi vain muutaman kilometrin päässä Olympiasta. Ksenofon lähetti myöhemmin kaksi poikaansa Spartaan, jossa he saivat perinteisen spartalaisen kasvatuksen.

Vuonna 371 eaa. thebalaiset kukistivat Spartan Leuktran taistelussa ja riistivät Peloponnesoksen Spartan hallinnasta. Pian tämän jälkeen Ksenofon karkotettiin maatilaltaan ja hänen oli paettava Korinttiin, jonne hän asettui asumaan. Ennen kuolemaansa Ksenofonin sallittiin palata Ateenaan, mutta hän kuoli lopulta kuitenkin Korintissa.

Sokrateen oppilaana

muokkaa

Sokrateen oppilas Ksenofonista tuli hänen tavattuaan Sokrateen kadulla, ja tämän alettua kysellä häneltä kaikenlaisia asioita. Ksenofon oli ensimmäinen, joka kirjoitti ylös muistiinpanoja Sokrateen puheista. Ne on julkaistu nimellä Muistelmia. Ksenofon oli yksi Sokrateen tunnetuimmista oppilaista eli sokraatikoista, Platonin ja Antistheneen ohella. Hän myös kirjoitti ensimmäisenä kreikkalaisen filosofian historiasta.

Tarinoiden mukaan Ksenofon ja Platon olivat jossain määrin toistensa vihamiehiä, tai ainakin kilpailijoita. Ainakaan he eivät juuri mainitse toisiaan kirjoituksissaan. Kummatkin ovat myös kirjoittaneet samanlaisista aiheista, esimerkiksi teokset nimeltä Pidot ja Sokrateen puolustuspuhe, ikään kuin kilpaillakseen toistensa kanssa.

Vaikka Ksenofonin ajatellaan olleen Platonia kokemattomampi Sokrateen filosofisten ajatusten kirjallisessä käsittelyssä, pidetään hänen kuvaustaan totuudenmukaisempana ja arkisempana kuin Platonin oppi-isäänsä ideaalisoiva ja omia ajatuksiaan Sokrateen suuhun ympännyt kirjallisuus. Toki molempien kirjoittajien kuvaus Sokrateesta on värittynyt.[1]

Ksenofonia on sanottu myös ensimmäiseksi hevoskuiskaajaksi, koska hän suosi myötämielisyyttä hevosten koulutuksessa ja kirjoitti paljon hevosista.

Teokset

muokkaa
 
Ksenofon

Ksenofonin kirjoitukset, erityisesti Kyyroksen sotaretki, ovat kuuluneet pitkään aloittelevien kreikan opiskelijoiden lukemistoon. Hänen teoksensa Hellenika on tärkein lähde Kreikan historiaan vuosina 411–362 eaa. Se on suoraa jatkoa Thukydideen Peloponnesolaissodalle. Ksenofon ei kuitenkaan analysoi tapahtumia yhtä tarkasti kun Thukydides. Hänen sokraattiset kirjoituksensa, jotka ovat säilyneet kokonaisuudessaan, ovat sokraattisen menetelmän ainoita nykyaikaan säilyneitä kuvaajia Platonin dialogien lisäksi.

Ksenofonin teokset ovat innoittaneet myöhempiä kirjailijoita, kuten Arrianosta.

Historialliset ja elämäkerralliset teokset

Sokraattiset dialogit ja muut teokset

Lyhyet tutkielmat

Lähteet

muokkaa
  • Diogenes Laertios: Merkittävien filosofien elämät ja opit, s. 70–73 (II.6), 460–461. (Suomennos ja selitykset Marke Ahonen) Helsinki: Summa, 2003. ISBN 952-5418-07-3

Viitteet

muokkaa
  1. ↑ a b c Tervahauta, Ulla: Johdanto. Teoksessa Ksenofon: Talouden taito, s. 9, 17. Helsinki: Gaudeamus, 2009. ISBN 978-952-495-120-3
  2. ↑ Cawkwell, C. L.: Xenophon, A history of my times -kirjan johdanto, s. 9.

Kirjallisuutta

muokkaa

Suomennetut teokset

muokkaa
  • Kyyroksen sotaretki. (Anabasis.) Suomentanut ja selittävällä hakemistolla varustanut J. A. Hollo. Johdannon kirjoittanut Edwin Linkomies. 2. painos (1. painos 1960 Antiikin klassikot -sarjassa) Helsinki: WSOY, 1998. ISBN 951-0-22668-8
  • Sokrates. (Sisällys: Muistelmia (Apomnemoneumata): Pidot (Symposion): Sokrateen puolustuspuhe (Apologia). Suomentanut ja selityksillä varustanut Pentti Saarikoski (1. painos 1960). Delfiinikirjat) Helsingissä: Otava, 1985. ISBN 951-1-08273-6
  • Hevostaito. (Sisältää myös teoksen Ratsuväenkomentaja. Suomentanut ja selityksillä ja jälkisanalla varustanut Hilla Halla-aho. Olympos) Helsinki: Tammi, 2003. ISBN 951-31-2683-8
  • Talouden taito. ((Oikonomikos.) Suomentanut Ulla Tervahauta) Helsinki: Gaudeamus, 2009. ISBN 978-952-495-120-3

Muuta kirjallisuutta

muokkaa
  • Gray, Vivienne J.: Xenophon. (Oxford Readings in Classical Studies) Oxford University Press, 2010. ISBN 978-0-19-921617-8

Aiheesta muualla

muokkaa

Teoksia

muokkaa

Muuta

muokkaa
Antiikin filosofia – Sokrates ja sokraatikot
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Ksenofon&oldid=22760332”