Kristiinankaupunki

Kristiinankaupunki (ruots. Kristinestad) on kaupunki Pohjanmaan maakunnassa.

Kristiinankaupunki Kristinestad
vaakuna	sijainti
Kristiinankaupunkia kesäkuussa 2019
Sijainti	62°16′25″N, 021°22′40″E
Maakunta	Pohjanmaan maakunta
Seutukunta	Suupohjan rannikkoseutu
Kuntanumero	287
Hallinnollinen keskus	Kristiinankaupungin keskustaajama
Perustettu	1649
Kuntaliitokset	Lapväärtti (1973) Siipyy (1973) Tiukka (1973)
Pinta-ala ilman merialueita	697,72 km² 143:nneksi suurin 2022
Kokonaispinta-ala	1 679,17 km² 62:nneksi suurin 2022
– maa	683,25 km²
– sisävesi	14,47 km²
– meri	981,45 km²
Väkiluku	6 143 152:nneksi suurin 31.10.2024
– väestötiheys	8,99 as./km² (31.10.2024)
Ikäjakauma	2020
– 0–14-v.	11,9 %
– 15–64-v.	51,4 %
– yli 64-v.	36,7 %
Äidinkieli	2023
– suomenkielisiä	40,5 %
– ruotsinkielisiä	52,9 %
– muut	6,6 %
Kunnallisvero	8,90 % 136:nneksi suurin 2024
Kaupunginjohtaja	Mila Segervall
Kaupunginvaltuusto	27 paikkaa
2021–2025  • RKP  • Kok.  • Kesk.  • SDP  • PS  • KD	15 5 3 2 1 1
www.kristinestad.fi
Infobox OKNimi-testi OK

Kristiinankaupungissa asuu 6 143 henkilöä, ja sen pinta-ala on 1 679,17 km², josta 14,47 km² on sisävesiä ja 981,45 km² merialueita. Väestötiheys on 8,99 asukasta/km². Kaupunki on kaksikielinen, ja 40,5 % sen asukkaista puhuu äidinkielenään suomea ja 52,9 % ruotsia.

Kristiinankaupunki on Suomen pisin nykyisin käytössä oleva kunnan nimi. Yleiskielessä, paikallisesti ja joissain kartoissa itse kaupunki tunnetaankin vain nimellä Kristiina.

Nimen alkuperä

Kaupungin nimi oli aluksi Koppöstad. Kenraalikuvernööri Pietari Brahe nimesi kaupungin uudelleen 1. maaliskuuta 1651 Kristiinankaupungiksi (ruots. Christinae Stadh). Brahe antoi kaupungille nimen senhetkisen kuningattaren Kristiinan mukaan, mutta on hyvin mahdollista, että hän ajatteli myös omaa vaimoaan, kreivitär Kristina Katarina Stenbockia, joka kuoli vuonna 1650.

Historia

Esihistoria ja asutuksen syntyminen

Kristiinankaupungin alueella on ollut asutusta jo kivikaudella, jolloin asutus keskittyi merenrannan tuntumaan. Kivikautisia asuinpaikkoja on mm. Riarbäckin, Bergåsenin, Norrvikenin ja Lillsjön alueella. Pronssikautisia hautaröykkiöitä on löydetty mm. Uttermossan ja Ömossan alueelta ja rautakautisia Murmossbergeniltä.

Asutus vakiintui keskiajalla. Kristiinankaupunki ja Tiukka (ruots. Tjöck) mainitaan ensimmäistä kertaa virallisissa kirjoituksissa vuonna 1303. Kaupungin alue oli alun perin hämäläisten asuttamaa aluetta. Ruotsista tulleet siirtolaiset saivat 1300-luvulla luvan asettua ”hämäläisten maahan”.

Asutus keskittyi 1560-luvulla Lapväärtin- ja Tiukanjoen varsille. Lapväärtti erotettiin vuonna 1863 omaksi kappeliseurakunnaksi Närpiöstä, vuonna 1607 seurakunnaksi ja seuraavana vuonna pitäjäksi. Alun perin Ulvilaan kuulunut Siipyy liitettiin 1600-luvun alussa Närpiön kappeliksi.

Kaupungin perustaminen ja kaupankäyntiä

Alueen viljelijät hakivat 1500-luvulla lupaa rakentaa kaupunki Tiukanjoen suulle. Tuolloin lähin kaupunki Vaasa, oli pitkän matkan päässä ja tavaroiden kuljettaminen mutkaisilla ja kuoppaisilla teillä vaati kovaa työtä.

Kristiinankaupunki perustettiin vuonna 1649 Lapväärtin pitäjään Koppön saarelle. Pietari Brahe allekirjoitti Koppöstadin perustamisasiakirjan ja kaksi vuotta myöhemmin maanmittaaja Claes Claesson piirsi kaupungille asemakaavan Pietari Brahen pyynnöstä vuonna 1651 renessanssiajan ruutukaavamallin mukaan. Asemakaava on edelleen suurimmalta osin käytössä. Samana vuonna kaupunki sai maakaupungin oikeudet.

Kristiinankaupunki kasvoi nopeasti perustamisensa jälkeen. Ensimmäisessä henkikirjassa vuodelta 1654 mainitaan 94 ruokakuntaa. Koulutoimi alkoi vuonna 1653 kun Kristiinankaupungin pedagogio perustettiin. Valtakieli oli ruotsi, mutta suomen kielellälla oli tärkeä asema, sillä osa porvareista ja palveluskunnasta oli muuttanut kaupunkiin suomenkieliseltä alueelta.

Kaupankäynti oli 1600-luvulla Kristiinankaupungin merkittävin elinkeino ja kauppasuhteet ulottuivat Tukholmaan, Tallinnaan, Narvaan ja Lyypekkiin. Lapväärttiläiset ja närpiöläiset kävivät kauppaa kristiinalaisten kanssa, mutta jatkoivat myös omin venein talonpoikaispurjehdusta.

1700-luvulta on säilynyt Ulrika Eleonoran kirkko, joka rakennettiin kirkkovuorelle vuosina 1698–1700. 1700-luvun puolivälin rakennuskantaa edustavat kantakaupungin laajemmat puutalokokonaisuudet.

Lebellin kauppiaantalo 1760-luvulta on ainutlaatuinen kokonaisuus, jossa ainoana Suomessa on näkyvillä barokkisisustusta. Rakennus on toiminut museona vuodesta 1939 lähtien.

Kauppalaivaston pääkaupunki

Kristiinankaupungista muodostui tärkeä merenkulkukaupunki 1800-luvulla, kun sille myönnettiin tapulikaupungin oikeudet. Ulkomaanpurjehdus ja -kauppa lisääntyivät voimakkaasti ja Kristiinankaupungissa sijaitsi yksi maan suurimmista kauppalaivastoista. Varsinaiset pitkänmatkanpurjehdukset alkoivat 1840-luvulla, jolloin Hoppet-alus purjehti Länsi-Intiaan kapteeninaan J. V. Snellmanin veli Carl August Snellman. Kristiinalaisalukset kävivät mm. New Yorkissa, Rio de Janeirossa, Sydneyssä ja Yokohamassa. Vuonna 1853 Kristiinankaupungin kaupanvaihdon arvo oli noin 11 % koko maan kauppavaihdosta ja tärkeimmät vientiartikkelit olivat terva ja puutavara.

Varallisuuden kasvu näkyi myös henkisessä elämässä. Kauppiaat ja laivanvarustajat pitivät yllä värikästä seura- ja kulttuurielämää, jonka näkyvintä muotoa edusti Sällskapsteatern. Kristiinankaupunkiin valmistui vuonna 1856 uusi Ernst Lohrmannin suunnittelema kivinen raatihuone ja vuonna 1897 arkkitehti Johan Jacob Ahrenbergin suunnittelema punatiilinen Kristiinankaupungin uusi kirkko.

1800-luvun lopulla Kristiinankaupungin taloudellinen kehitys taantui ja laivanrakennus menetti merkitystään höyrylaivojen yleistyttyä. Kristiinan satama jäi Porin ja Vaasan satamien varjoon ja myös seudun talonpoikaispurjehdus tyrehtyi.

Siipyyn kappeliseurakunta erotettiin omaksi seurakunnaksi vuonna 1860 ja Kristiinankaupungin kappeliseurakunnasta muodostettiin itsenäinen seurakunta vuonna 1897. Tiukan ja Puskamarkin kylät pysyivät kaupunkiseurakunnan yhteydessä.

Kehittyminen kaupunkina

Kaupunkia ympäröivä maaseutu kehittyi 1800-luvun lopulla. Tiukassa sijaitsi kruunun tislaamo ja Tiukanjoen rannalla sijaitsi useita myllyjä.

1800-luvulla seudun väkiluku lisääntyi nopeasti, mikä johti myös väestöpaineeseen. Kristiinasta käytiin vilkasta siirtolaisuutta Pohjois-Amerikkaan.

31. tammikuuta 1918 käytiin Kristiinankaupungin taistelu, joka oli Suomen sisällissodan ainoa Etelä-Pohjanmaalla käyty punaisten ja valkoisten välinen taistelu.

Väestön jatkuva väheneminen ja heikko taloudellinen kehitys johtivat vuonna 1972 suureen kuntaliitokseen. Nykyiseen Kristiinankaupunkiin ovat kuuluneet vuodesta 1973 Kristiinankaupungin keskustan lisäksi entiset kunnat Tiukka, Siipyy ja Lapväärtti. Liitoshetkellä Kristiinankaupungista tuli pinta-alaltaan yksi Suomen suurimmista kaupungeista.

Maantiede

Kristiinankaupunki sijaitsee noin sadan kilometrin päässä sekä Vaasasta, Seinäjoelta että Porista. Sen naapurikunnat ovat Isojoki, Karijoki, Merikarvia, Närpiö ja Teuva.

Kristiinankaupungissa entisen Lapväärtin kunnan alueella sijaitsee Pohjanmaan maakunnan korkein maastonkohta, Bötombergen eli Pyhävuori, jonka monesta huipusta korkein ulottuu 130 metrin korkeudelle merenpinnasta.

Arkkitehtuuri

Kristiinankaupungin raatihuone.

Kristiinankaupunki on ainoa Pohjanmaan kuudesta 1500- ja 1600-luvun kaupungista, joka on säästynyt suurilta tulipaloilta. Kaupunkia pidetään yhtenä Pohjoismaiden parhaiten säilyneistä puukaupungeista. Kaupungin ensimmäinen kirkko paloi 1700-luvun lopulla salaman iskun sytytettyä sen. Tämän tilalle rakennettiin Ulrika Eleonoran kirkko vuonna 1700, joka on 1950- ja 1960-luvulla entistetty alkuperäiseen tilaansa ja on osittain käytössä. Nykyinen pääkirkko rakennettiin 1890-luvulla.

Teuvanjoen suun ympärillä sijaitsevaa kaupunkia yhdistää yli 300 metrin pituinen kivisilta. Uusklassisen tyylin Raatihuoneelta lähtevä Raatihuoneen puisto johtaa aukiolle ja kivisillalle. Kasbergetin huipulla sijaitseva koulurakennuksen on vuonna 1925 suunnitellut Lars Sonck.

Monet kaupungin rakennukset ovat peräisin 1700- ja 1800-luvulta. 1760-luvulta peräisin olevassa Lebellin kauppiastalossa on sijainnut vuodesta 1939 lähtien museo.

Vesistöt

Kristiinankaupungissa on kaikkiaan 35 järveä. Niistä suurimmat ovat Härkmerifjärden, Storträsket ja Blomträsket.

Luonto

Kristiinankaupungin Natura-kohteita ovat keskustan itäpuolella sijaitsevat metsäalueet Pohjoislahden metsä ja Tiilitehtaanmäki, sekä Kristiinankaupungin saaristo, Lapväärtin kosteikot, Lapväärtinjokilaakso ja Pyhävuori, jota pidetään sekä geologisesti että biologisesti yhtenä Länsi-Suomen arvokkaimmista kallioalueista.

Taajamat

Vuoden 2017 lopussa Kristiinankaupungissa oli 6 638 asukasta, joista 4 438 asui taajamissa, 2 152 haja-asutusalueilla ja 48:n asuinpaikat eivät olleet tiedossa. Kristiinankaupungin taajama-aste on 67,3 %. Kristiinankaupungin taajamaväestö jakautuu kolmen eri taajaman kesken:

#	Taajama	Väkiluku (31.12.2017)
1	Kristiinankaupungin keskustaajama	2 706
2	Lapväärtti	1 490
3	Tiukka	242

Kaupungin keskustaajama on lihavoitu.

Kylät

Entisen Lapväärtin kylät

• Dagsmark, Härkmeri, Lappfjärd (Lapväärtti), Lålby, Uttermossa, Åback (Peninkylä).

Entisen Siipyyn kylät

• Sideby (Siipyy), Skaftung, Ömossa (Metsälä)

Entisen Tiukan kylät

• Påskmark (Puskamarkki), Tjöck (Tiukka).

Talous

Kristiinankaupungin työpaikkarakenne, Tilastokeskus (2022)

  Alkutuotanto (11.3%)

  Jalostus (17.4%)

  Palvelusektori (69.9%)

  Muut sektorit (1.4%)

Talousalueena Kristiinankaupunki kuuluu Suupohjan rannikkoseutuun, jonka alueellinen bruttokansantuote oli 44 514 euroa asukasta kohden vuonna 2022. Alueellinen BKT on maan keskiarvoa pienempi ja seutukuntien keskinäisessä vertailussa 19. suurin.

Kristiinankaupungissa oli vuonna 2022 yhteensä 2 319 työpaikkaa ja kunnassa asui 2 470 työllistä työssäkäyvää. Asuinkunnassaan työssäkäyvien osuus työllisistä on 73,1 prosenttia. Kristiinankaupungin työpaikkojen suhde on palveluvaltainen. Palvelujen osuus työpaikoista on 69,9 prosenttia, jalostuksen 17,4 prosenttia ja alkutuotannon 11,3 prosenttia.

Kristiinankaupungin työpaikkaomavaraisuus on 93,9 prosenttia. Työikäisten työllisyysaste oli 81,0 prosenttia vuonna 2022 ja työttömien osuus työvoimasta 4,7 prosenttia. Taloudellisen huoltosuhteen mittarilla Kristiinankaupungissa on 152,7 työvoiman ulkopuolella olevaa ja työtöntä sataa työllistä kohden.

Yritykset

Kristiinankaupungin suurimmat toimialat ovat matkailu ja maatalous. Maataloudessa pääpaino on perunan viljelyssä ja Kristiinankaupunki on Suomen suurin ruokaperunantuottajakunta. Kristiinankaupungin suurimpia työnantajia ovat pintamateriaaleja valmistava Puucomp ja tukinkäsittelyyn erikoistunut Nordautomation. Liikevaihdollisesti suurimpia yrityksiä ovat logistiikka-alan yritys RL-Trans sekä peruna-alan yritys Potwell. Kristiinankaupungin suurimpiin yritystuloverojen maksajiin kuului vuonna 2021 myös ruuvituotteiden valmistaja Botnia Bolt.

Perunan viljelyala oli vuonna 2009 noin 2 700 hehtaaria. Suomen Estrellalla oli kaupungissa perunalastutehdas vuosina 1988–2004. Sour cream -makuiset perunalastut keksittiin Kristiinankaupungin perunalastutehtaalla.^lähde?

Liikenne

Turun ja Limingan välinen valtatie 8 kulkee Kristiinankaupungin läpi.

Kauhajoelle johtava seututie 663 kytkee Kristiinankaupungin keskustan Lapväärtin kylään sekä valtatiehen. Kaupungin keskustasta erkanee myös Seututie 662, joka päättyy valtatielle 8 Tiukan kylän kohdalle. Lapväärtin kylästä erkanee seututie 664 Honkajoelle. Seututien 662 rinnalla, Teuvanjoen eteläpuolella kulkee Kaupungin itäpuolelta Tiukan kylään vievä yhdystie 6651.

Suupohjan radasta, Teuvan kohdalta haarautui aikoinaan myös rata Kristiinankaupunkiin. Rata valmistui vuonna 1913, ja se lopulta lakkautettiin vuonna 1982.

Väestö

Väestönkehitys

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kaupungin väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2017 tilanteen mukainen.

Kristiinankaupungin väestönkehitys 1980–2020
Vuosi			Asukkaita
1980			9 043
1985			9 081
1990			8 839
1995			8 685
2000			8 084
2005			7 662
2010			7 157
2015			6 793
2020			6 504
Lähde: Tilastokeskus.

Muutama vuosi ennen Kristiinankaupungin ja sen lähikuntien liitosta pidettiin vuoden 1970 väestönlaskenta. Sen mukaan Kristiinankaupungin kaupungissa oli suomenkielinen enemmistö (54,2 prosenttia) ja liitoskunnissa ruotsinkielinen enemmistö: Lapväärtissä 70,1 prosenttia, Siipyyssä 58,5 prosenttia ja Tiukassa 92,0 prosenttia. Vielä vuoden 1960 väestönlaskennassa myös kaupungissa oli ruotsinkielinen enemmistö (51,7 prosenttia). Kuntaliitoksen jälkeen Kristiinankaupunki on ollut enemmistöltään ruotsinkielinen.

Kristinusko

Vuoden 2018 aluejaon mukaan Kristiinankaupungissa on seuraavat Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnat:

• Kristinestads svenska församling (ent. Lappfjärd-Kristinestads församling)
• Kristiinankaupungin suomalainen seurakunta

Nämä seurakunnat muodostavat Kristiinankaupungin seurakuntayhtymän (ruots. Kristinestads kyrkliga samfällighet). Evankelisuuden evankeliumijuhla järjestettiin Kristiinankaupungissa vuonna 2009.

Suomen ortodoksisen kirkon seurakunnista Kristiinankaupungin alueella toimii Tampereen ortodoksinen seurakunta.

Suomen helluntaikirkon jäsenseurakunnista Kristiinankaupungissa toimii Kristiinan helluntaiseurakunta.

Seuraavassa luettelossa on mainittu historiallisella ajalla lakkautetut seurakunnat Kristiinankaupungin nykyisellä alueella.

• Kristiinankaupunki-Tiukan seurakunta (ruots. Kristinestad-Tjöcks församling, jaettu Kristiinankaupungin suomalaiseksi ja ruotsalaiseksi seurakunnaksi 1978)
• Lappfjärds församling (kaksikielinen vuoteen 1977, liitetty Lappfjärd-Kristinestads församlingiin 2006)
• Sideby församling (kaksikielinen vuoteen 1977, liitetty Lappfjärd-Kristinestads församlingiin 2006)

Kulttuuri

Perinteet

Kristiinankaupungin perinteisiin kuuluvat Pohjanmaalle tyypilliseen tapaan jouluristien pystyttäminen. Jouluristin pystyttäminen juontaa pakanalliseen aikaan, jolloin ristin avulla haluttiin pelottaa pois pahoja henkiä. Kristiinankaupungilla on oma jouluristinsä, jota kutsutaan Wendelinin ristiksi.

Kristiinankaupunki on tunnettu perinteisistä markkinoistaan, jotka järjestetään neljästi vuodessa. Vuonna 2021 heinäkuussa järjestetyillä kesämarkkinoilla oli kolmen päivän aikana 360 myyjää ja yli 60 000 kävijää.

Ruoka

Kristiinankaupungin ruokaperinteessä perunalla on iso rooli ja kaupunki on Suomen suurin perunantuottaja. Kaupungissa kasvatetaan perunaa noin 3 000 hehtaarilla ja peräti kolmannes Suomen ruokaperunasta viljellään Kristiinankaupungissa. Kristiinankaupungin pitäjäruoaksi nimettiin 1980-luvulla silakkaperunat.

Nähtävyydet

Kristiinankaupungin keskusta 1- ja 2-kerroksisine puutaloineen ja kapeine kujineen on parhaimmin säilyneitä ruutukaavoitettuja kaupunkeja Pohjoismaissa. Kaupungissa ei ole koko sen 350-vuotisen olemassaolon aikana sattunut yhtään laajaa tulipaloa. Kantakaupungissa sijaitsee myös kapeudestaan tunnettu Kissanpiiskaajankuja.

Nykyään hyvin säilynyt vanhakaupunki toimii seudun kaupan ja huvielämän keskuksena, ja siellä on erilaisia liikkeitä ja palveluita. Turismista ja vapaa-ajan asumisesta on 2000-luvulla tullut kaupungille tärkeä tulonlähde.^lähde?

Kristiinankaupungin ja Karijoen rajalla sijaitsee Susiluolaksi kutsuttu, kalliononkalossa sijaitseva mahdollisesti 120 000 vuotta vanha ihmisen leiriytymispaikka. Kaupunki ja Museovirasto pyrkivät yhdessä kehittämään luolan kulttuurikäyttöä.

Urheilu

Kristiinankaupungista kotoisin olevia urheiluseuroja ovat muun muassa Kristiinan kärpäset (jääkiekko), Kristiinan Urheilijat (yleisurheilu, hiihto, uinti), IF Länken (voimanosto, sulkapallo, yleisurheilu, hiihto, pyöräily), Sporting Kristina (jalkapallo) ja SC Saragoza (salibandy).

Kuvia Kristiinankaupungista

• 
  Ulrika Eleonoran kirkko, 1700
• 
  Ulrika Eleonoran kirkko, 1700, ja tapuli, 1703
• 
  Katunäkymä
• 
  Katunäkymä
• 
  Kristiinankaupungin rautatieasema
• 
  Kaupungin siluetti iltaruskossa

Hallinto ja politiikka

Hallinto

Kristiinankaupungin kaupunginjohtaja oli vuosina 2005–2018 Riitta El-Nemr. Mila Segervall aloitti virassa El-Nemrin jäätyä eläkkeelle.

Politiikka

Kristiinankaupungin valtuustossa on 27 paikkaa, joista 15 on RKP:n hallussa kaudella 2021–2025.

Annetut äänet viimeisimmissä kunnallisvaaleissa.

Vuosi	RKP		KOK		KESK		SDP		PS		KD		VAS		Johto
	Ääniä	%	Ääniä	%	Ääniä	%	Ääniä	%	Ääniä	%	Ääniä	%	Ääniä	%
2017	2 235	55,2	658	16,3	485	12,0	231	5,7	201	4,9	127	3,2	107	2,6	38,9
2021	1 879	53,2	616	17,5	360	10,2	267	7,6	185	5,2	158	4,5	64	1,8	35,7

Tunnettuja kristiinalaisia

• Otto Wendelin (1824–1888), kauppias, laivanvarustaja ja valtiopäivämies
• Petri Pihlajaniemi (s. 1968), kansanedustaja (kok.), kiinteistösijoittaja
• Lulu Ranne (s. 1971), kansanedustaja, ministeri
• Kurt Högnäs (1931-2021), lehtori, runoilija

Katso myös

• Luettelo Kristiinankaupungin julkisista taideteoksista ja muistomerkeistä

Lähteet

• Rikkinen, Kalevi & Sihvo, Hannes: Finlandia: Otavan iso maammekirja 7. (Etelä-Pohjanmaa) Helsinki: Otava, 1986. ISBN 951-1-08930-7
• Stolpe, Åsa: Österbotten. Vaasa: Scriptum, 1999. ISBN 951-8902-73-9 (ruotsiksi)

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kristiinankaupunki Wikimedia Commonsissa

• Kristiinankaupungin kotisivut
• Tilastokeskus - Kristiinankaupungin avainluvut
• Kristiinankaupunki matkailukohteena (Arkistoitu – Internet Archive)
• Kristiinankaupungin museot (Arkistoitu – Internet Archive)