Kristiina Rikman
Aino Kristiina Rikman[1] (s. 23. marraskuuta 1947 Lahti)[2] on suomalainen kirjallisuuden kääntäjä. Hän on suomentanut yli sata alkujaan englannin- ja ruotsinkielistä teosta.
Rikman valmistui ylioppilaaksi vuonna 1967.[1] Hän opiskeli Helsingin yliopistossa suomen kieltä, kotimaista kirjallisuutta ja fonetiikkaa ja valmistui humanististen tieteiden kandidaatiksi vuonna 1972.[2] Opiskeluaikoinaan hän tutustui Kersti Juvaan, jonka kanssa hän kävi Eila Pennasen kääntäjäseminaarin päätyen sitä kautta suomentajaksi. Vuonna 1972 Rikman ryhtyi freelance-kääntäjäksi eikä saattanut loppuun graduaan Paavo Haavikon runoudesta.[3] Vuosina 1981–1990 hän työskenteli myös suomentamisen kurssin opettajana Helsingin yliopistossa.[2] Rikmanin oppilaana oli muun muassa Jaana Kapari, joka suomensi sittemmin Harry Potter -kirjasarjan.[3]
Rikman on suomentanut lasten- ja nuortenkirjallisuutta, rikoskirjallisuutta, nykykirjallisuutta, matkaoppaita, tietokirjoja ja kuunnelmia useille kustantamoille.[2] Hän on kääntänyt muun muassa John Irvingin, Alice Munron, Philip Rothin, Charles Bukowskin, Ursula Le Guinin, Donna Leonin, Siri Hustvedtin ja Astrid Lindgrenin teoksia.[1] Vuonna 2007 Rikman teki uuden suomennoksen Lindgrenin Peppi Pitkätossusta.[4] Hän oli aiemmin kääntänyt muun muassa Lindgrenin Katto-Kassinen-sarjaa.[3] Vuonna 2005 ilmestyi Rikmanin toimittama kirjan Suom. huom. Kirjoituksia kääntämisestä, jonka esseissä suomentajat kirjoittavat työstään.
Rikman on saanut työstään useita palkintoja ja tunnustuksia. Vuonna 2008 hän sai laajasta käännöstyöstään kääntäjien valtionpalkinnon.[5] Samana vuonna hänelle myönnettiin valtion taiteilijaeläke.[2]
Rikman toimi Suomen kääntäjien ja tulkkien liiton hallituksen jäsenenä 1991–1995 ja puheenjohtajana 1996–2000. Hän on ollut Forum Artis -yhdistyksen hallituksen jäsen vuodesta 1995 ja varapuheenjohtaja 1997–1998.[1] Vuonna 2000 Rikman oli opetusministeriön asettaman taiteilijoiden työllistämisedellytyksiä ja sosiaaliturvaa selvittäneen toimikunnan jäsen.[6] Hän on ollut myös valtion kirjallisuustoimikunnan varapuheenjohtaja 2001–2003 ja 2004–2006. Vuonna 2011 Rikman kuului Finlandia-palkintoraatiin.[2]
Palkinnot ja tunnustukset
muokkaa- Valtion kääntäjäpalkinto 1981
- Valtion yksivuotinen taiteilija-apuraha 1981 ja 1992
- Valtion kolmivuotinen taiteilija-apuraha 1984–1986 ja 1995–1997
- Valtion viisivuotinen taiteilija-apuraha 2001–2005
- Suomen Kulttuurirahaston apuraha 1982, 1988, 1998, 2000, 2006 ja 2008
- Helsingin kaupungin apuraha 1993
- WSOY:n kääntäjäpalkinto 2004
- Valtion taiteilijaeläke 2008
- Kääntäjien valtionpalkinto 2008
- Erkki Reenpää -palkinto 2012
- Suomen kääntäjien ja tulkkien liiton hopeinen (1990) ja kultainen (2000) ansiomerkki
- Pro Finlandia -mitali 2014
- Jarl Hellemann -palkinto 2019[7]
Lähteet
muokkaa- Irma Stenbäck, Palkintorahoilla Firenzeen tai Tiibetiin, Helsingin Sanomat 7.5.2008 s. C3, Lyhennelmä artikkelista (Arkistoitu – Internet Archive)
- Hs.arkistohaku (Arkistoitu – Internet Archive)
Viitteet
muokkaa- ↑ a b c d e Kuka kukin on 2015, s. 755. Helsinki: Otava. ISBN 978-951-1-28228-0
- ↑ a b c d e f g Kristiina Rikman 375 humanistia. Helsingin yliopiston humanistinen tiedekunta. Viitattu 31.8.2015.
- ↑ a b c Rikman, Kristiina: Lukijasta tekijäksi 375 humanistia. Viitattu 31.8.2015.
- ↑ Kantola, Janna: Tässäpä uuden sukupolven Peppi Pitkätossu HS.fi. 4.10.2007. Arkistoitu 24.9.2015. Viitattu 31.8.2015.
- ↑ Kirjallisuuden valtionpalkinnot Rakel Liehulle ja Kristiina Rikmanille 6.5.2008. Opetus- ja kulttuuriministeriö. Arkistoitu 11.6.2015. Viitattu 31.8.2015.
- ↑ Taiteilijoiden työllistämisedellytyksiä ja sosiaaliturvaa selvittävän toimikunnan (Taisto II) muistio 18.10.2000. Opetusministeriö. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 31.8.2015.
- ↑ Suomentaja Kristiina Rikman sai Jarl Helleman -palkinnon Turun Sanomat. 17.5.2019. Arkistoitu 27.5.2019. Viitattu 27.5.2019.