Kotikoulu

koulun käyminen kotona

Kotikoulu (kotiopetus) tarkoittaa järjestelyä, jossa oppivelvollinen ei osallistu tavanomaiseen perusopetukseen, vaan suorittaa oppivelvollisuuttaan kotiopetuksessa vanhempiensa, muun huoltajansa tai esimerkiksi kotona käyvän opettajan avulla. Kotikoululla voidaan viitata laajemminkin kotona annettavaan koulumaiseen opetukseen.

Kotikoulu, kuva vuodelta 1889.
Kotikoulu, kuva vuodelta 1880.

Oppivelvollinen kirjoilla koulussa

muokkaa

Kotikoululla ei tarkoiteta sitä, että oppivelvollinen suorittaa oppivelvollisuuttaan koulun opetusvastuulla kotona. Tällainen on erityisiin opetusjärjestelyihin kuuluva ratkaisu. Oppivelvollisuutta voi suorittaa koulun ohjaamana ja valvomana kotona, jolloin oppilas on kirjoilla oppilaana koulussa, josta saa oppikirjat ja joka valvoo edistymistä. Tällöin koulusta voi myös tulla opettaja oppilaan kotiin tai muuhun asuinpaikkaan (esimerkiksi perhekoti, sairaala tai huostaanotettujen lasten sijoituspaikkana toimiva lastensuojelulaitos). Tällaisessa järjestelyssä on useimmiten kyse oppilaaseen liittyvästä terveydellisestä tai sosiaalisesta syystä, joka tekee tavallisen koulun käynnistä vaikeaa tai mahdotonta.

Oppivelvollinen ei kirjoilla koulussa

muokkaa

Kotiopetuksesta päättää huoltaja. Pelkkä ilmoitus kunnan opetusviranomaiselle riittää. Ilmoituksen jälkeen oppivelvollinen poistetaan koulun kirjoilta, mikäli hän on aiemmin osallistunut kunnan järjestämään opetukseen. Tämä jälkeen huoltajat vastaavat opetuksen järjestämisestä ja siitä, että oppivelvollisuus tulee suoritettua.[1]

Kotioppijan asuinkunta on velvollinen valvomaan kotiopetuksessa olevan oppivelvollisuuden edistymistä. Yleensä kunta nimittää tehtävään tutkivan opettajan, joka sopii valvonnan järjestelyistä huoltajan kanssa. Kotioppijan tietojen ja taitojen arvottaminen ei kuulu tutkivalle opettajalle, vaan oppivelvollisuuden edistymisen valvonta on tutkivan opettajan ainoa tehtävä. Edistymistä voidaan valvoa mm. sähköisten ja perinteisten portfolioiden ja kehityskeskustelujen avulla.[2]

Kotioppija voi seurata omaa, voimassa olevaan valtakunnalliseen opetussuunnitelmaan perustuvaa, opetussuunnitelmaansa. Perinteisen koulumaisen opiskelun ja oppikirjojen sijasta, hän voi valita itselleen parhaiten sopivan oppimismenetelmän ja opiskelumateriaalit. Kotioppija ei ole velvollinen seuraamaan luokka-asteita tai kunnan tai lähikoulun käyttämää opetussuunnitelmaa. Erilaisia oppimismenetelmiä ovat mm. montessori-menetelmä, Charlotte Mason-menetelmä sekä unschooling-menetelmä, jota voi soveltaa usealla eri tavalla. [2]

Syyt kotikoulun valitsemiseen vaihtelevat. Tutkimusten mukaan kotiopetukseen siirtymisen syitä ovat muun muassa elämänkatsomukselliset syyt, akateemiset ja sosiaaliset valinnat, kriittisyys koulutusjärjestelmää kohtaan ja huoli perhearvojen katoamisesta sekä kulttuurin yksilöllistyminen ja vapaudenhalu. Suurimpana yksittäisenä syynä kotiopetuspäätökseen oli lisääntynyt kouluväkivalta. Jopa 91 % vanhemmista oli huolissaan koulujen turvallisuudesta, huumeiden käytöstä ja muiden oppilaiden negatiivisesta vaikutuksesta lapseensa.[2]

Kotiopetus muissa maissa

muokkaa

Yhdysvalloissa oli 1970-luvun alussa vain runsaat 10 000 kotioppijaa, 1980-luvun alussa vajaa sata tuhatta. Määrän kasvu kiihtyi niin, että 2020-luvun alussa kotioppijoita arvioitiin olevan Yhdysvalloissa yli kolme miljoonaa[3]. Britanniassa kotioppijoita arvioitiin olevan noin 48 000 lukuvuonna 2016–2017. Vaikka kotiopetuksen suosio on myös Suomessa lisääntynyt, se on yhä varsin marginaalinen tapa suorittaa lakisääteinen oppivelvollisuus. Vuonna 2011 Suomessa oli Tilastokeskuksen mukaan 222 kotiopetuksessa olevaa oppivelvollista. Vuoden 2018 lopulla kotioppijoita oli 414.[2]

Ruotsissa on koulupakko, jonka voi välttää vain sairauden tai jonkin muun pätevän syyn vuoksi. Koulupakkoa kiristettiin vuonna 2011. Ahvenanmaa houkuttaa kotiopetusta haluavia ruotsalaisia, koska se on lähellä Ruotsia ja ruotsinkielinen. Syyslukukaudella 2019 Ahvenanmaalla oli kotiopetuksessa 67 lasta.[4]

Muut merkitykset

muokkaa

Kotikoulu-sanaa käytetään toisinaan myös koulunomaisissa olosuhteissa järjestetystä koulusta silloin, kun koulu on yksityisen tahon ylläpitämä ja sillä ei ole valtioneuvoston myöntämää lupaa eli oppiminen ei ole koulun vaan huoltajien vastuulla. Tässä merkityksessä esimerkiksi Mäntyharjulla toimivaa Halmeniemen vapaata kyläkoulua on kutsuttu kotikouluksi.

Kotikoulu ja laki

muokkaa

Kotikoulu, erityisesti sellainen, jossa oppilas ei ole kirjoilla koulussa, koetaan usein erikoiseksi ratkaisuksi. Perusopetuslain §26:ssa mainitaan, että "Oppivelvollisen on osallistuttava tämän lain mukaisesti järjestettyyn perusopetukseen tai saatava muulla tavalla perusopetuksen oppimäärää vastaavat tiedot." Sitä, mitä tuo muu tapa on, ei määritellä. Tämä tarkoittaa, että vanhemmilla on täysi vapaus päättää, miten he kantavat vastuun lastensa oppivelvollisuuden hoitamisesta. Tästä muusta tavasta ei myöskään ole kuvattu minkäänlaista ilmoitus- tai raportointivelvollisuutta.

Samassa pykälässä, kolmannessa momentissa mainitaan seuraavaa: "Jos oppivelvollinen ei osallistu tämän lain mukaisesti järjestettyyn opetukseen, oppivelvollisen asuinkunnan tulee valvoa oppivelvollisen edistymistä." Tässäkään tapauksessa ei tätä valvonnan tapaa määritellä mitenkään, vaan kyse on asuinkunnan ja kotioppilaan vanhempien tai huoltajien välinen neuvottelutilanne. Oppivelvollisuuden laiminlyömisen voidaan kuitenkin katsoa vakavasti vaarantavan lapsen kasvun ja kehityksen, joten kyse on lastensuojelun piiriin kuuluvasta asiasta.

§14:ssä määritellään että "Opetushallitus päättää perusopetuksen eri oppiaineiden ja aihekokonaisuuksien, oppilaanohjauksen ja muun tässä laissa tarkoitetun opetuksen tavoitteista ja keskeisistä sisällöistä..." Käytännössä tämä tarkoittaa, että opetushallituksen julkistamat opetussuunnitelman perusteet määräävät myös kotiopetuksen sisällöt ja tavoitteet.

Koulun kirjoilla tapahtuvaan kotiopetukseen liittyy §18 sisältäen seuraavat kohdat: "Oppilaan opiskelu voidaan järjestää osittain toisin kuin tässä laissa ja sen nojalla säädetään ja määrätään, jos:

1) oppilaalla katsotaan joltakin osin ennestään olevan perusopetuksen oppimäärää vastaavat tiedot ja taidot;

2) perusopetuksen oppimäärän suorittaminen olisi oppilaalle olosuhteet ja aikaisemmat opinnot huomioon ottaen joltakin osin kohtuutonta; tai

3) se on perusteltua oppilaan terveydentilaan liittyvistä syistä."

Koulu voi siis järjestää kotiopetusta tai järjestää opetuksen muulla tavalla yllä mainituissa tapauksissa.

Katso myös

muokkaa

Lähteet

muokkaa
  1. Opetushallitus: Kotiopetus 2019. Opetushallitus. Viitattu 27.1.2020.
  2. a b c d Hartman, J.: ”Sä koko ajan opit kaikesta ja siin ei o mitään häirikköjä vieressä” : Tutkimus oppimisesta, ohjauksesta ja oppivelvollisuuden edistymisen valvonnasta neljässä unschooling-perheessä Suomessa 6.11.2019. Turun yliopisto. Viitattu 27.1.2020.
  3. Ray, Brian D.: Research Facts on Homeschooling National Home Education Research Institute. 29.5.2024. Viitattu 28.6.2024.
  4. Ruotsalaiset "koulupakolaiset" ovat löytäneet Ahvenanmaan – Oikeus kotiopetukseen houkuttelee. Yle Uutiset 23.1.2020. Viitattu 28.1.2020.

Aiheesta muualla

muokkaa